Urbaani erämaa

Olin melomassa Nuuksion Pitkäjärveltä jokia pitkin kohti merta, kun kiinnitin huomiota jokivarren luontoon. Joen varrella näkyi rakentamatonta rantaa ja tervaleppälehtoa. Siellä oli vanhaa, järeää kuusikkoa ja kalliomännikköä. Se oli Mynttilän metsä. Korkeita kallioita, nauha järviä ja virtavesiä aivan Kehä III:n kupeessa.

Mynttilästä tuli lempipaikkani. Kerran laskin reppulautalla eli eräänlaisella kumiveneellä kosken järvien välissä, kun vettä oli riittävästi. Sain Dämman-järvestä hyvänkokoisen kuhan ja poismennessä keräsin vielä viisi litraa mustikoita. Liikkeellä olin polkupyörällä, kuten yleensäkin. Reppulauttakin kulkee tarakalla.

Harrastan ylipäätään lähiretkeilyä ja liikun retkille polkupyörällä tai joskus julkisilla. Kun asennoituu oikein, yhteydet ja lähimetsät riittävät. Minulla on kotoa Mynttilän metsään matkaa viisi kilometriä, ja siellä on kompaktissa tilassa melkeinpä enemmän nähtävää kuin Nuuksiossa.

Olen nähnyt 50 metrin päästä, miten hirvi kulkee vasan kanssa joen poikki. Järvellä asuu harmaahaikara, jonka näkee usein. Kalasääskikin käy kalastamassa. Joskus haikara ja sääksi ovat ottaneet yhteen ilmassa.

Nyt Mynttilää uhkaa rakentaminen. Espoo–Salo-oikoratalinjaus kulkisi metsän poikki järvien kannaksen päältä. Se halkaisisi metsän. Lähelle rakennettaisiin asuinalue. On surullista, jos niin käy. Uhattuina ovat monet muutkin Nuuksion järviylängön ja sen lähistön metsät. Siksi me Espoon ympäristöyhdistyksessä vaikutamme kaavoitukseen monin tavoin.

Marko Takanen
Espoon ympäristöyhdistys

Katso video Mynttilän metsästä ja lue lisää Espoon kaavoituksen vaikutuksista luontoon: sll.fi/espoo-poke