Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Lausunto: HE-luonnos kokoontumislain 7 §:n muuttamiseksi

Esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi kokoontumislain 7 §:ää siten, että ulkona yleisellä paikalla järjestettävästä kokouksesta olisi tehtävä ilmoitus kokouspaikan poliisille vähintään kolme vuorokautta ennen kokouksen tai mielenosoituksen alkamista. Ehdotus on merkittävä heikennys nykyiseen perus- ja ihmisoikeussuojaan nähden, eikä se ole ehdotetussa laajuudessaan tarpeellinen edes turvallisuuden näkökulmasta. Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että ehdotusta ei voi hyväksyä ja se pitää palauttaa uuteen valmisteluun.

Lausunto: HE-luonnos kokoontumislain 7 §:n muuttamiseksi Suomen luonnonsuojeluliitto Ympäristöjuristi Pasi Kallio

Näkemyksenne ehdotetusta ennakkoilmoitusajan pidentämisestä?

Suomen luonnonsuojeluliitto toteaa asiasta seuraavaa.

Aluksi haluamme nostaa esiin ehdotuksen valmistelun merkittävän puutteellisuuden. Oikeusministeriö ei ole lähettänyt esitysluonnoksesta erillistä lausuntopyyntöä kansalaisjärjestöille, eikä esim. Suomen luonnonsuojeluliitto olisi välttämättä saanut asiasta tietoa riittävän ajoissa ilman asian saamaa julkisuutta. Tämän lisäksi lausunnoille on myös varattu aikaa ainoastaan kolme viikkoa, mikä asian merkittävyys huomioon ottaen on huomattavan lyhyt aika. Esityksen valmistelu rikkoo siten valtioneuvoston säädösvalmistelun kuulemisohjetta. Ottaen huomioon, että kyseessä on nimenomaan keskeisiä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva esitys, olisi erityisen tärkeää kuulla kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä laajasti.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi kokoontumislain 7 §:ää siten, että ulkona yleisellä paikalla järjestettävästä kokouksesta olisi tehtävä ilmoitus kokouspaikan poliisille vähintään kolme vuorokautta ennen kokouksen tai mielenosoituksen alkamista. Tällä hetkellä kyseinen määräaika voimassa olevassa laissa on kuusi tuntia, joten ehdotettu muutos on hyvin merkittävä. Ilmoitusajan ei tule olla pidempi, kuin mitä on kokoontumisvapauden turvaamisen kannalta välttämätöntä.

Ehdotuksen mukaan ”myös myöhemmin tehtyä ilmoitusta voitaisiin nykyiseen tapaan pitää pätevänä, jos kokouksen järjestämisestä ei aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle järjestykselle”. Siten ns. spontaanien kokousten järjestäminen olisi ehdotuksen mukaan yhä mahdollista. Mutta tämä ei ole riittävä tae kokoontumisvapauden turvaamiseksi. Säännös on liian väljä ja jättää poliisille hyvin laajan päätäntävallan siitä, mitä on pidettävä ”kohtuuttomana haittana yleiselle järjestykselle”. Perustuslaissa turvatun kokoontumisvapauden kannalta tämä ei ole hyväksyttävää.

Ilmoitusajan pidentämistä on perusteltu käytännössä ainoastaan poliisin toimivallan ja turvallisuuden näkökulmasta. Tämä on riittämätöntä, sillä muutoksella olisi myös huomattava määrä muita vaikutuksia yhteiskuntaan, järjestöjen toimintaan, yksilöihin ja heidän perus- ja ihmisoikeuksiinsa. Esityksessä ei ole myöskään selvitetty, voisiko edellä mainitut intressit turvata esimerkiksi pienemmillä sääntelymuutoksilla ja/tai poliisin lisäresursoinnilla. Ehdotuksen taustaajatuksena näyttäisi olevan se, että kansalaisten kokoontumiseen suhtaudutaan lähinnä turvallisuusriskinä, eikä sen arvoa yhteiskunnalle ja demokratialle tunnusteta riittävästi. Lähtökohtaisesti ihmisten perusoikeuksia tavalla tai toisella rajoittaviin ehdotuksiin tulee sivistys- ja oikeusvaltiossa suhtautua torjuvasti. Mikäli rajoituksia tästä huolimatta ehdotetaan, ne pitää perustella erittäin huolellisesti, kattavasti ja avoimesti. Tässä ehdotuksessa mikään näistä vaatimuksista ei täyty.

Sääntelyyn ehdotettu muutos koskisi kaikkia mielenilmauksia, riippumatta niiden koosta tai tarkoituksesta. Ehdotus on merkittävä heikennys nykyiseen perus- ja ihmisoikeussuojaan nähden, eikä se ole ehdotetussa laajuudessaan tarpeellinen edes turvallisuuden näkökulmasta. Suomessa mielenilmaisujen määrä on maltillinen, eikä niihin ole liittynyt juurikaan häiriökäyttäytymistä. Turvallisuustilanteessa ei muutoinkaan ole käsityksemme mukaan tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka puoltaisivat ilmoitusajan pidentämistä niin huomattavasti kuin ehdotuksessa linjataan.

Huomionne ehdotetun lain vaikutuksista sekä voimaantuloaikataulusta?

On merkillepantavaa, että ehdotuksen perusteluissa ei ole juuri millään tavalla konkreettisesti arvioitu ehdotetun muutoksen vaikutuksia esimerkiksi perustuslain 13 § 1 momentin, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan, lasten oikeuksien sopimuksen 15 artiklan, KP-sopimuksen 19 ja 22 artiklojen sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 ja 11 artiklojen turvaamien oikeuksien toteutumiseen. Vaikutusten arviointi on hallituksen esityksessä siten vakavalla tavalla laiminlyöty keskeisten perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Lakimuutos on periaatteellisesti erittäin merkittävä ja koskee esimerkiksi järjestöjen toiminnan kannalta keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia. Lisäksi on huomioitava, että perustuslain 20 § turvaa tiedonsaantioikeuden ja osallistumisoikeudet ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Tästä syystä hallituksen esityksessä tulisi erikseen arvioida myös muutoksen mahdolliset ympäristövaikutukset.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklan 8 piirissä ja Århusin sopimuksessa on turvattu tiedonsaanti- ja osallistumisoikeudet ympäristöasioissa, joihin kokoontumisvapaus vahvasti kytkeytyy. Jotta nämä voidaan turvata, järjestöillä ja kansalaisyhteiskunnalla ylipäänsä tulee olla mahdollisuus reagoida nopeastikin erilaisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Esimerkiksi ympäristöjärjestöt järjestävät vakiintuneesti erilaisia ja erikokoisia mielenilmauksia osana PL 20 §:n jaettua vastuuta ympäristöstä. Toisinaan esimerkiksi ympäristöä koskeviin laiminlyönteihin on kyettävä reagoimaan nopeasti, mikäli tilanne sitä vaatii. Jollei nopeita toimenpiteitä ole lain puitteissa mahdollista tehdä asian mahdollisimman laajan huomion saamiseksi ja ratkaisupaineen luomiseksi, pahimmassa tapauksessa ympäristöongelman ratkaiseminen pitkittyy kriittisillä hetkillä. Tästä näkökulmasta ehdotettu 3 vuorokautta on liian pitkä aika.

Huomionne esityksen perusteluista ja lakiteknisistä seikoista sekä muut mahdolliset kommentit

Esitysluonnos on laadullisesti varsin heikko, joten pätevää vaikutusarviointia on lähes mahdotonta tehdä. Ehdotetulla lainmuutoksella ei ole osoitettu saavutettavan todellista hyötyä perusoikeuksien kannalta hyväksyttävän tarkoitusperän kannalta. Vain nykyisen käytännön riittävä selvittäminen ja tähän perustuva vaikutusten arviointi voisi antaa edellytykset arvioida hyötyjä ja niiden oikeasuhtaisuutta muutosehdotuksen perusoikeuksille kielteisiin vaikutuksiin nähden. Tämä tendenssi on näkynyt valitettavan monessa lainsäädäntöhankkeessa laajemminkin, sillä lakien vaikutusten arvioinnit ovat usein hyvin puutteellisia. Tähän myös lainsäädännön arviointineuvosto on kiinnittänyt huomiota.

Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että ehdotusta ei voi hyväksyä ja se pitää palauttaa uuteen, aiempaa avoimempaan ja sisällöllisesti kattavampaan valmisteluun.

Helsingissä 14.11.2018

Suomen luonnonsuojeluliitto

Pasi Kallio

Lisätietoja

Ympäristöjuristi Pasi Kallio

Jaa sosiaalisessa mediassa