Mie­le­no­soi­tuk­ses­sa herätellään päättäjiä

”Olen suojellut luontoa perinteisissä talkoissa ja luontoa kartoittamalla. Näiden lisäksi olen vaikuttanut sosiaalisessa mediassa, ollut mukana järjestämässä mielenosoituksia, kirjoittanut kannanottoja ja mielipidekirjoituksia sekä vaikuttanut kaavoitukseen. Kuntavaalikampanjassani nostin esille luontoon liittyviä asioita.

Luontoa voi suojella siis monella tavalla.

Lähdin suojelutyöhön mukaan, koska ympäristön tila heikkenee ja ilmastonmuutos sekä luontokato uhkaavat. Minusta tuntui, että nyt täytyy toimia.

Myöhemmin olen huomannut, että yhdessä vaikuttamalla saa eniten aikaan. Se on myös palkitsevampaa kuin yksin tekeminen. Toimiminen antaa mielenrauhaa, koska tiedän, että olen tehnyt parhaani – sen minkä pystyn.

Yhdistyksen voimin olemme pystyneet vaikuttamaan Oulun kaupungin rakentamiseen ja kaavoitukseen. Arvokkaita metsiä ja luontokohteita on säästynyt.

Luonnonsuojelu on kuitenkin usein hyvin pitkäjänteistä työtä, jopa sukupolvelta toiselle. Esimerkiksi luonnonsuojelualueen perustaminen Oulun Sanginjoelle vaati melkein 20 vuoden työn. Itse olen iloinen, kun uusia ihmisiä saadaan toimintaan mukaan.

Ihmisten edessä puhuminen jännitti, mutta siitä tuli vaikuttava kokemus. Ylitin itseni.

Olin järjestämässä toissa vuonna Luonnon puolesta -mielenosoitusta. Ihmisten edessä puhuminen jännitti, mutta siitä tuli vaikuttava kokemus. Ylitin itseni.

Toisessa mielenosoituksessa keskustelin keskustan poliitikon kanssa, joka ei ollut kuullut lajien uhanalaisuutta kartoittavasta Punaisesta kirjasta. Tuntui tärkeältä, että pystyin avaamaan asioista päättävälle henkilölle uusia näkökulmia luonnosta.

Ympäristön suojelussa korostetaan usein yksilön valintoja. Mielestäni hedelmällisempää on tehdä asioita yhdessä ja miettiä, mitä yhteisöissä voisi muuttaa. Työpaikalle voi esimerkiksi yrittää saada kunnolliset pyöräparkit ja pesutilat sekä ruokalaan useammin kasvisruokaa. ”

Inka Karvonen
Luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen puheenjohtaja