Valituslupahakemus ja valitus koskien Sipoon Linnainpellon lähteikköalueen vaarantamiskieltoa

Valituslupahakemus ja valitus 2.6.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle
korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

Valittaja: Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Valituksenalainen päätös:

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 24.4.2025 nro 505/2025, Diaarinumero 429/03.04.04.04.20/2024. Liitteenä 1 on kyseinen Vaasan hallinto-oikeuden päätös valitusosoituksineen.

Valitusoikeus

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:llä on asiassa muutoksenhakuoikeus vesilain 15 luvun 2 §:n perusteella:

[…]

2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät;

[…]

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n sääntöjen (Liite 2) 2 §:n mukaisesti ”Piirin tarkoituksena on monimuotoisen luonnon, elinkelpoisen ympäristön, kulttuuri- ja rakennusperinteen ja kulttuuriperinnön säilyttäminen, suojeleminen ja hoitaminen sekä samassa tarkoituksessa toimivien paikallisten ja alueellisten yhteisöjen tukeminen.” Sipoo kuuluu piirin toiminta-alueeseen.

Valituslupahakemus

Haemme korkeimmalta hallinto-oikeudelta valituslupaa Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen 24.4.2025 nro 505/2025 alla esitetyin perustein.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai

3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 6.3.2024 nro 51/2024 (Liite 3) hylännyt NCC Industry Oy:n hakemuksen, jossa on pyydetty oikeutta poiketa lähteiden luonnontilan vaarantamista koskevasta kiellosta. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 24.4.2025 nro 505/2025 päätynyt päinvastaiseen lopputulokseen, kumonnut Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen ja myöntänyt luvan lähteen tuhoamiseen palauttamatta asiaa aluehallintoviraston käsiteltäväksi.

Oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on erittäin tärkeää saada KHO:n ratkaisu siihen, voiko Vaasan hallinto-oikeus ottaa asian välittömästi ratkaistavaksi palauttamatta sitä aluehallintovirastolle. Asia on keskeinen oikeusturvan kannalta, koska Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu tarkoittaa sitä, että kyseisen poikkeusluvan myöntämisestä ei ole eri osapuolilla enää normaalia valitusoikeutta kuten tilanteessa, jossa ratkaisun antaa ensiaste eli aluehallintovirasto. Päätöksestä valittaminen edellyttää valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Tällöin myös valitusasteita on osapuolten käytettävissä enää vain yksi. Käytännössä menettely heikentää merkittävästi asianosaisten mahdollisuuksia puhevallan käyttöön tilanteessa, jossa hallintoviranomaisen (tässä tapauksessa aluehallintoviraston) päätös on vastannut heidän kantaansa.

Vaasan hallinto-oikeus on valituksen kohteena olevassa päätöksessään perustellut menettelyä sillä, että ”asiassa saadun selvityksen ja aluehallintoviraston päätöksen perusteella hallinto-oikeudella on ollut riittävät edellytykset sen arvioimiseen, onko vesilain 2 luvun 11 §:n nojalla myönnettävissä poikkeus kysymyksessä olevien lähteiden luonnontilan vaarantamisen kiellosta” [korostus tässä]. Päätöksessä ei ole eritelty sitä, mitä nämä mainitut riittävät edellytykset ovat.

Lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Poikkeuslupia erityisesti vesilain ja luonnonsuojelulain tarkoittamien suojeltujen luontotyyppien ja lajien osalta käsitellään rakentamishankkeiden ja vesitalous- ja ympäristölupien yhteydessä Suomessa erittäin runsaasti. Menettelyjen on syytä olla yhteneväisiä myös siitä, milloin ja millä edellytyksillä hallinto-oikeus voi ottaa poikkeuslupa-asian välittömästi ratkaistavakseen. Siksi on tärkeää saada asiasta KHO:n ennakkoratkaisu.

Oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on myös tärkeää saattaa asia KHO:n ratkaistavaksi, koska valituksen kohteena oleva Vaasan hallinto-oikeuden päätös poikkeaa merkittävästi niistä poikkeusluvan myöntämisedellytyksiä koskevista perusteista, joita on linjattu aikaisemmassa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä Oulun kaupungin Viinivaaran pohjavedenottohankkeesta nro 12/0363/1, antopäivä 12.12.2012 (Liite 4). Hakemus palautettiin päätöksellä Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

Lisäksi asiassa on tapahtunut ilmeinen virhe, koska Vaasan hallinto-oikeuden päätös perustuu puutteellisiin tietoihin sekä poikkeusluvan kohteena olevan lähteen tilasta ja luontoarvoista että yleisesti alueen lähteiden tilasta ja suojelun tasosta. Hallinto-oikeudella ei ole ollut käytettävissään riittäviä tietoja arvioidessaan vesilain 2. luvun 11 §:n mukaisia poikkeusluvan myöntämisedellytyksiä eli sitä vaarantuvatko lähdeluontotyypin suojelutavoitteet huomattavasti.

Valitus

Vaadimme, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös on kumottava. NCC Industry Oy:n hakemus oikeudeksi poiketa vesilain (587/2011) 2 luvun 11§:n mukaisesta lähteen vaarantamiskiellosta tulee hylätä ja saattaa voimaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston 6.3.2024 antama päätös ESAVI/1115/2023.

Valituksen perustelut

Valittajana Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry katsoo, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös 6.3.2024 nro 51/2024 hylätä vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoitettu hakemus luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaisen lähteen ja lähteikön suojelusta on perustunut oikeaan vesilain tulkintaan ja se on kattavasti perusteltu. Tässä esitetyn lisäksi viittaamme Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen 6.3.2024 nro 51/2024 perusteluihin, joiden perusteella lupaviranomainen alunperin hylkäsi lupahakemuksen lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamiseen.

Asiassa on riidatonta, että hakemuksen kohteena oleva kohde, ns. Linnanpellon lähde, on vesilain suojelema luontotyyppi. Myös luvanhakijan teettämässä Hydrologisessa tarkastelussa (Sweco 2023, Liite 5) todetaan: ”Koska kyseessä on vesilain 2. luvun 11 §:n kohde, tarvitaan poikkeuslupa kohteen luonnontilan vaarantuessa. Louhinta nykyisellä suunnitelmalla tulee aiheuttamaan lähteeseen tulevan veden merkittävää vähentymistä ja todennäköisesti lähteen kuivumisen.”

Vesilain 2. luvun 11 §:ssä määritellään suojellut luontotyypit sekä edellytykset, joilla luonnontilan vaarantamiskiellosta voidaan myöntää poikkeus [korostukset lisätty]:

Eräiden vesiluontotyyppien suojelu

Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lupaviranomaisen luvasta säädetään.

Lähtökohtaisesti hakemuksen kohteena olevan lähteen luonnontilan vaarantaminen on siis vesilain mukaan kielletty ja oletusarvo on, että kohde on rajattava muuttavan maankäytön ulkopuolelle. Poikkeus vaarantamiskiellosta on mahdollista myöntää vain siinä tapauksessa, että on mahdollista riittävällä varmuudella osoittaa, ettei kohteen heikentäminen huomattavasti vaaranna kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteita eli kyseessä olevan vesiluontotyypin suotuisa suojelutaso on turvattu alueella, jota poikkeuslupahakemus koskee.

Jotta olisi mahdollista arvioida poikkeamisluvan edellyttämää suojelutavoitteiden vaarantumista tai sen välttämistä, olisi hakijan pystyttävä esittämään riittävät selvitykset asiaan vaikuttavista seikoista. Näitä selvitettäviä asioita olisivat ainakin kyseisen kohteen biologiset ja hydrologiset ominaisuudet riittävällä tarkkuudella sekä edellä mainittujen ominaisuuksien osalta vastaavien lähteiden lukumäärä alueellisesti. Lisäksi olisi selvitystiedon nojalla pystyttävä arvioimaan näiden ominaisuuksiltaan vastaavien lähdeluontotyyppien määrän ja laadun kehitys, jotta olisi mahdollista arvioida niiden alueellinen nykyinen suojelutaso ja hakemuksen kohteena olevan vaarantamiskiellosta poikkeamisen merkitys suhteessa lain tarkoittamiin vesiluontotyyppien suojelutavoitteisiin. Tarkastelualueen laajuutta ei ole laissa määritelty, mutta vähimmäistasona voitaneen pitää kuntaa.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa todetaan lähteiköistä muun muassa seuraavaa (SYKE ja YM 2018, Liite 6; korostukset lisätty):

”Tämä luontotyyppi käsittää kaikki lähteikköjen yleiskuvauksessa kuvatut lähteikkötyypit eli eri trofiatasoja edustavat puro-, allikko- ja tihkupintalähteet, lähdepurot ja lähteikkökompleksit eutrofisia huurresammallähteikköjä lukuun ottamatta.” […] ”Lähteiköillä esiintyy erityisesti näiden kasvupaikkojen ekologisiin olosuhteisiin sitoutunutta, vaateliasta eliölajistoa.” […] ”Pohjaeläinlajisto vaihtelee ravinteisuuden sijasta etenkin pohjan laadun ja muiden lähteikön fysikaalisten ominaisuuksien mukaan.” […] ”Lähteikköjen lajisto vaihtelee merkittävästi paikallisten olojen mukaan, ja alueellisesti tunnistettavaa vaihtelua esiintyy lähinnä vähittäisenä etelä-pohjois-suuntaisena vaihettumisena.”

[…]

”Lähteiköt arvioitiin koko maassa vaarantuneiksi (VU) ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN) pidemmällä aikavälillä tapahtuneiden abioottisten ja bioottisten laatumuutosten vuoksi (CD3).”

[…]

”Määrällinen muutos viimeisen ja tulevan 50 vuoden aikana arvioitiin sen sijaan puutteellisesti tunnetuksi (A1 & A2a: DD). Lähteikköjen häviäminen on varmasti ollut suurinta juuri viimeisen 50 vuoden aikana, jolloin metsäojitus on ollut intensiivisintä, mutta hävinneiden esiintymien määrää on mahdotonta arvioida olemassa olevilla aineistoilla.”

[…]

”Lähteikköjen suojeluaste on pieni ja suojelu painottuu Pohjois-Suomeen. Esimerkiksi Maanmittauslaitoksen maastotietokannan (2017) lähdepisteistä on suojelualueilla Etelä-Suomessa 4 %, Pohjois-Suomessa 19 % ja koko maassa 8 %.”

[…]

”Lähteiköt ovat varsin vastustuskykyisiä muutoksille niin kauan kuin pohjaveden muodostumiseen ja purkautumiseen ei tule häiriöitä; niitä on vaikea kokonaan hävittää, ja ajan kuluessa ne kykenevät ennallistumaan jossakin määrin itsestään esimerkiksi ojituksen kaltaisesta häiriöstä.”

[…]

”Kehityssuunta: Koko maassa ja Pohjois-Suomessa vakaa, Etelä-Suomessa heikkenevä. Luontotyypin laatua heikentää etenkin ympäröivän maankäytön vaikutus luontotyypin vesitalouteen.”

Aikaisemman ratkaisukäytännön perusteella vesilain tarkoittamaa luontotyypin suojelutavoitteiden tarkastelua ei voida tehdä vain yleisellä tasolla, vaan on huomioitava eri kohteiden ominaisuudet ja niiden vastaavuus. Lähteiköt ovat luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa käytetty luokka, joka pitää sisällään suuren joukon ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavia ”alatyyppejä”. Vaasan hallinto-oikeus linjasi 12.12.2012 antamassaan Oulun kaupungin Viinivaaran pohjavedenottohanketta koskevassa päätöksessä nro 12/0363/1 (Liite 4) vesilain lähteiden vaarantamiskiellosta seuraavasti:

”Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida varmuudella arvioida, vaarantuuko lähteiden suojelutavoite. Selvityksissä ei ole tarkasteltu lähteiden kokoa ja ominaisuuksia niin, että olisi mahdollista arvioida toisiaan vastaavien lähteiden esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella. Hallinto-oikeuden palautusratkaisun jälkeen hakijan tulee, mikäli haluaa jatkaa hakemustaan, esittää uusi vedenottosuunnitelma. Koska tällöin vedenoton määrä ja kohdistuminen alueittain voi muuttua, on tarpeen arvioida uudelleen hankkeen vaikutuksia yksittäisiin lähteisiin ja lähteiden suojelutavoitteeseen. Hallinto-oikeus toteaa, että arviossa on otettava huomioon yksittäisten lähteiden vesimäärän lisäksi myös niiden ekologia, kasvillisuus ja luonnonsuojelullinen arvo.”

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen nro 12/0363/1 mukaan poikkeamislupaa varten on siis selvitysten perusteella pystyttävä arvioimaan hydrologisten ominaisuuksien lisäksi ekologialtaan ja kasvillisuudeltaan toisiaan vastaavien vesiluontotyyppien esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella sekä arvioitava näiden luonnonsuojelullista arvoa. Vasta näiden riittävän kattavien selvitysten perusteella olisi mahdollista arvioida ylittyykö vesilaissa tarkoitettu suojelutavoitteiden huomattavan vaarantumisen kynnys.

Edellä esitetystä päätöksen Nro 12/0363/1 linjauksesta selvästi poiketen Vaasan hallinto-oikeus toteaa valituksen kohteena olevassa päätöksessään 24.4.2025 nro 505/2025: ”Hakemusasiakirjoihin sisältyy selvitystä kysymyksessä olevien lähteiden lajistosta ja hydrologiasta sekä lähteiden esiintymisestä Sipoossa ja Uudellamaalla. Hallinto-oikeus pitää asiassa saatua selvitystä riittävänä sen arvioimiseksi, ovatko vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetut edellytykset poikkeuksen saamiseksi näiden lähteiden luonnontilan vaarantamisesta olemassa.”

Poikkeusluvan myöntämisen tueksi hakemuksessa, hakijan valituksessa tai Vaasan hallinto-oikeuden asiaa koskevassa ratkaisussa ei ole esitetty läheskään riittäviä selvityksiä. Päinvastoin, hakemuksen liitteenä olevassa NCC Industry Oy:n teettämässä Sipoon Linnanpellon lähteen edustavuusarviossa (Sweco 2023, Liite 7) on koottu saatavilla olevaa tietoa Uudenmaan ja Sipoon lähteistä ja suoraan todettu, että tiedot eivät ole riittäviä alueellisen esiintymäverkoston luonnontilaisuuden tai edustavuuden arviointiin [korostukset lisätty]:

”Uudellamaalla lähteitä on 1079 ja tiheys 11,86/100 km2. Tiheys on lähellä valtakunnallista keskiarvoa (Kuusisto 2014). Uudenmaan lähteiden kokoa ei ole tutkittu, mutta suurin osa kuitenkin todennäköisesti on pieniä, kooltaan alle neliömetristä muutamaan neliömetriin (Kuusisto 2014). Ylipäänsä Uudenmaan lähteet tunnetaan huonosti; vesinäytteitä on otettu vain 26 lähteestä, virtaama mitattu 14 lähteestä ja pinnankorkeus mitattu 12 lähteestä (Britschgi 2014).”

”Maanmittauslaitoksen maastotietokannassa Sipoon kunnan alueella on 31 lähdettä (32 kun Linnanpellon lähde lasketaan mukaan). Lähteiden tiheys on alhaisempi kuin Uudellamaalla yleisesti (4,5 lähdettä / 100 km2). Sipoon lähteitä ei saatavilla olevien tietojen perusteella ole systemaattisesti tutkittu.”

”4. Yhteenveto ja johtopäätökset: Sipoon lähteitä ei ole systemaattisesti kartoitettu niin, että alueellisen esiintymäverkoston luonnontilaisuutta tai edustavuutta voitaisiin arvioida tarkasti. Paikkatietoanalyysin tulosten perusteella Linnanpellon lähde ei ole erityisen edustava tai luonnontilainen verrattuna Sipoon muihin lähdekohteisiin.”

Vaasan hallinto-oikeus myös siteeraa valituksen kohteena olevassa päätöksessään edustavuusarviota valikoiden. Edustavuusarvio perustuu paikkatietoanalyysiin, jossa on vertailtu tiedossa olevia Sipoon lähteitä kolmen muuttujan osalta: lähteikköjen etäisyys lähimpään ojaan, etäisyys lähimpään rakennukseen sekä puuston ikä lähteikköjen lähialueella (30m). Hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu edustavuusarvion perusteella, että Linnanpellon lähteen etäisyys ojaan on Sipoon lähteiden joukossa keskimääräistä pienempi ja puuston ikä on nuorempi. Sen sijaan päätöksessä on kuitenkin sivuutettu kokonaan kolmas muuttuja eli etäisyys lähimpään rakennukseen. Kyseinen sivuutettu muuttuja parantaa Linnanpellon lähteen suhteellista edustavuutta, koska se sijaitsee selvästi keskimääräistä kauempana rakennuksista.

Edellä esitetyn lisäksi on syytä huomioida, että lupahakemus kohdistuu Suomen voimakkaimman maankäytön alueelle Uudellemaalle. Siksi on perusteltua syytä olettaa, että kohteeseen vertautuvien lähdeluontotyyppien alueellinen tila on valtakunnan mittakaavassa poikkeuksellisen heikko ja niiden suojelutavoitteisiin kohdistuu poikkeuksellisen suuria uhkia. Siten jäljellä olevien luonnontilaisten vesiluontotyyppien säilyttäminen on suojelutavoitteiden kannalta alueella erityisen tärkeää.

Lupahakemuksessa esitetty selvitys ei edellä esitetyin perustein ole luvan myöntämiseksi riittävä eikä sen perusteella voida varmistua vesilain poikkeusluvalta edellytetyllä tavalla, että ”vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu”. Siksi lupaa ei voida lupahakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella myöntää ja Vaasan hallito-oikeuden päätös tulee kumota.

Lähdettä koskevien tietojen puutteellisuus (ilmeinen virhe Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä)

Sipoon Linnanpellon maa-ainesottoalueen luontoselvitys (Sweco 31.8.2022, Liite 8) kuvailee lupahakemuksen kohdetta seuraavasti: ”Lähteen kohdalla kasvoi suo- ja lähdekasvillisuutta kuten korpikaisla, röyhyvihvilä, hiirenporras ja metsäkorte. Lähde ei ole kasvillisuudeltaan kovin edustava, mutta kyseessä on selvästi pohjavesimuodostuma. Itse vesimuodostelma ei ole avohakkuusta huolimatta muuttunut ja edustaa luonnontilaista lähdettä.”

Sipoon Linnanpellon lähteen edustavuusarviossa (Sweco 13.2.2023, s. 8, Liite 7) todetaan: ”Lähteikön kohdalla esiintyi jonkin verran lähde- ja suokasvillisuutta kuten korpikaislaa, röyhyvihvilää, hiirenporrasta, metsäkortetta ja suohorsmaa. Lähteikkö ei kuitenkaan ole kasvillisuudeltaan kovin edustava. Sammalista havaittiin metsälehväsammal, korpirahkasammal ja palmusammal.”

Luontokartoittaja, metsätalousinsinööri Jyri Mikkola teki NCC:n poikkeuslupahakemuksen kohteella valittajan toimeksiannosta maastokatselmuksen 26.5.2025 (Liite 9). Lupahakemuksen liitteenä esitetyt (edellä siteeratut) Swecon raporttien kuvaukset osoittautuivat Mikkolan maastokäynnin perusteella erittäin puutteellisiksi erityisesti kasvillisuustietojen osalta. Puutteellisten kasvillisuustietojen johdosta lupahakemuksessa esitetty lähteen edustavuusarvio on virheellinen ja todellisuudessa lähde on esitettyä edustavampi.

Luontoselvityksessä on jäänyt tunnistamatta useita alueella esiintyviä lähdeluontotyyppiä ilmentäviä putkilokasvilajeja, kuten rentukka, purolitukka, lähdetähtimö ja useita saralajeja (kuvia lajeista Liitteessä 9). Myöskään alueella esiintyvää lähdesammallajistoa ei ole kartoitettu kattavasti. Kohde on kasvillisuudeltaan selkeästi edustavampi kuin hankkeen luontoselvitys antaa ymmärtää. Lähteikkö on myös huomattavasti luontoselvityksen karttarajausta laajempi, kooltaan n. 20 x 20 m. Alueella toteutetuista hakkuista huolimatta lähdealue on edelleen osittain puustoinen.

Koska lähteikköalue on sekä edustavampi että suurempi kuin hakemuksessa on esitetty, sen tuhoaminen vaarantaisi vastaavan lähdeluontotyypin suojelutavoitteita selvästi hakemuksessa esitettyä huomattavammin.

Yhteenveto

Tässä valituksessa on osoitettu, että lupahakemukseen liitetyt selvitykset vastaavien lähdeluontotyyppien esiintymisestä, tilasta ja sen kehityksestä alueella eivät tarjoa riittäviä tietoja sen arvioimiseen, täyttyvätkö vesilain 2. luvun 11 §:n mukaiset luontotyypin vaarantamiskiellosta poikkeamisen edellytykset suojelutason vaarantumisen osalta. Alueellisen luontotyyppitiedon puutteellisuuden ohella epävarmuutta lisää se, että lupahakemuksessa esitetyt kyseistä lähdettä koskevat luontoselvitystiedot ovat merkittävällä tavalla puutteellisia.

Koska luvanhakija ei ole pystynyt riittävällä varmuudella osoittamaan, että hakemuksen kohteena olevan Linnanpellon lähteen tuhoaminen ei huomattavasti vaarantaisi lähdeluontotyypin suojelutasoa alueella, luvan myöntämisedellytykset eivät vesilain 2. luvun 11 §:n edellyttämällä tavalla täyty ja siten Vaasan hallinto-oikeuden päätös 24.4.2025 nro 505/2025 on kumottava.

Helsingissä 2.6.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen puheenjohtaja
Lauri Kajander erityisasiantuntija

Yhteystiedot

Lauri Kajander, lauri.kajander@sll.fi, p. 045 114 0088