Pieneksi jääneiden vaatteiden tuunaus isommiksi

Kaapissa kutistuneiden vaatteiden ongelma

Lähes kaikilla meillä on on kokemusta siitä, että kesävaatteet eivät mahdukaan päälle pitkän talven jälkeen tai että kaappiin on jäänyt käyttämättä kesävaatteita, jotka ovat tarttuneet mukaan kirpparilta hieman naftista koosta huolimatta. Päätin suurentaa kauan sitten kirpparilta ostetut pellavaiset housut, jotka ovat vuosien kuluessa käyneet ahtaiksi vyötäröltä. Suurensin myös pellavasekoitekankaisen mekon, joka on alusta asti ollut minulle hieman liian pieni, mutta jonka ostin aikoinaan kirpparilta naurettavan alhaisen hinnan ja laadukkaan kankaan vuoksi.

Pellavahousuihin uusi vyötärö ja levennystä lantiolle

Päätin tehdä pellavahousujen kohdalla radikaalin ratkaisun: purin vanhan, liian kireän vyötärökaistaleen kokonaan pois. Avasin housujen sivusaumoja ja levensin housuja lantion kohdalta vanhasta vyötärökaitaleesta saadulla kankaalla. Koska toisella sivulla oli vetoketju, jouduin purkamaan sen kokonaan pois, ompelemaan vetoketjun kangassuikaleet sivuille ja kiinnittämään vetoketjun sitten takaisin.

Tein uudesta vyötärökaistaleesta aiempaa leveämmän ja laiton sen takaosaan kierrätettyä kuminauhaa (kumppanini vanhoista boksereista). Joustava vyötärö kun on aina mukavin! Lisäksi tein kaistaleesta sen verran pitkän, että sain tehtyä vyötärökaistaleelle nappikiinnityksen. Alun perin sellaista ei housuissa ollut.

Tähän työhön sisältyi paljon käsin ompelemista. Halusin kuminauhan jäävän irtonaiseksi vyötärökaistaleen sisälle, joten kiinnitin kuminauhan vain päistään housujen sivusaumoihin. Minulle oli helpointa työstää vyötäröä käsinompelulla, mutta joku toinen voi tässä onnistua myös koneella. Itse tykkään ommella käsin vaikeasti käsiteltäviä kohtia, sellaisia joissa on useita kangaskerroksia päällekkäin, koska siten saan siistiä ja pehmeää jälkeä.

Marimekon puuvillaista raitakangasta vyötäröön löytyi kangasvarastostani (kangas on ostettu aikoinaan naapurilta kirppishinnalla) ja nappi löytyi nappivarastostani, joka koostuu mummoltani perityistä, äidiltäni saaduista ja lumpuiksi menneistä vaatteista talteen otetuista napeista. Sopivan värisiä lankojakin minulla oli, joten tuunauksen hinnaksi tuli tässä kohtaa nolla euroa. Silitystä vaille valmista!

Kesämekkoon lisää kokoa sivukaitaleilla

Laadukas pellavasekoitemekko oli minulle yhtä kokoa liian pieni. Se oli kuitenkin aikoinaan mainio kirppislöytö, valmistettu todennäköisesti 1990-luvulla. Ratkoin sivusaumat kokonaan auki ja ompelin koneella siksakit reunoihin purkautumisen estämiseksi. Joissakin laadukkaissa miesten vaatteissa kappaleet on huoliteltu erikseen ennen vaatteen kokoamista, jolloin vaatteen suurentaminen tai pienentäminen on todella helppoa, mutta naisten vaatteissa en valitettavasti ole tällaiseen törmännyt. Joten ompelin reunoihin siksakit, kun olin purkanut saumurilla samaan aikaan yhteen ommellut ja huolitellut kappaleet irti toisistaan. Tässä mekossa oli sentään reilut saumavarat, joista sain lisää pelivaraa.

Leikkasin vanhasta, paksusta puuvillakankaasta suikaleet, joissa on hauskat kuviot: näin sain mekkoon sivukaitaleet, jotka näyttävät kukikkailta seinäboordeilta: sellaiset olivat myös muotia 1990-luvulla. Siksakatut reunat jäivät piiloon ”boordien” alle, ja ompelin vielä pikkuruisilla pistoilla huomaamattomasti käsin nämä siksakatut reunat kiinni boordeihin, jotta ne eivät kääntyile mekon sisällä väärään suuntaan. Mukavuus, se miltä vaate tuntuu ihoa vasten, on minulle todella tärkeää.