Muistutus tiesuunnitelmasta vt 25 välillä Langansböle – Västerbacka, Raasepori

MUISTUTUS 25.9.2025

Uudenmaan ELY-keskus

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

ASIA: Muistutus tiesuunnitelmasta valtatien 25 parantaminen välillä Langansböle – Västerbacka, Raasepori

Asiatunnus: UUDELY/16766/2022

Tiehanke uhkaa luontoarvoja, joiden huomiointi nähtävillä olevassa aineistossa on puutteellista. Hankealueella on erityisesti suojeltavan hietaneilikan ja useiden muiden uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Lisäksi hankealueella on tunnistettu vesilain suojelemia luontotyyppejä.

Vesilain suojelemat kohteet

Hankealueelta on luontoselvityksessä (Valtatie 25 Langansböle – Västerbacka tiesuunnitelma – Tiesuunnitelma-alueen ja asemakaava-alueiden luontoselvitys. Sitowise 2024.) tunnistettu useita lähteikköalueita, jotka on todettu vesilain 2. luvun 11 §:n tarkoittamiksi suojelluiksi vesiluontotyypeiksi. Näiden luonnontilan vaarantaminen on vesilain mukaan kielletty. Luontoselvityksessä tunnistetut lähteiköt on ympyröity alla oleviin luontoselvityksen karttoihin punaisella.

Kuva 1 ja 2: Luontoselvityksen mukaan vesilain lähteikköjä ovat kohteet 2, 4, 31-36 (ympyröity punaisella).

Kuva 3: Yleissuunitelmakartan perusteella erityisesti Lammansmossenin pohjoisreunaa kiertävä rinnakkaistieyhteys näyttää vaarantavan luontoselvityksessä tunnistettuja vesilain suojelemia lähteikköluontotyyppejä (luontoselvityksen kohteet 2, 4 ja 31-33, ks. luontoselvityksen kartat yllä.)

Tiesuunnitelmaselostuksessa (Sitowise 30.6.2025) mainitaan Lammansmossenin läheiset lähteiköt ja vesilain mukaiseksi puroksi luokiteltava puro-osuus. Nämä maininnat eivät kuitenkaan ole johtaneet mihinkään johtopäätöksiin. Aineistoon sisältyvissä Ympäristösuunnitelmakartoissa ei ole mitään merkintöjä vesilain suojelemista kohteista eikä muustakaan aineistosta löydy selvitystä siitä, miten hanke vaikuttaisi vesilain suojelemiin vesiluontotyyppikohteisiin, eikä siitä miten näiden kohteiden tila kaikissa hankkeen vaiheissa turvataan. Hankearvioinnissa (Sitowise 2025) todetaan, että ”Pohjaveden suojausrakenteet muuttavat voimakkaasti vesiolosuhteita rakentamisalueilla[…]”. Lähteiköiden luonnontilan turvaamisessa yhtä tärkeää kuin itse lähteikön säilyminen, on varmistaa että lähteen vedenmuodostumisalueen hydrologinen toiminta ei häiriinny.

Mikäli on syytä epäillä, että hankkeella voisi olla haitallista vaikutusta suojeltuihin vesiluontotyyppeihin, hankkeelle olisi haettava poikkeusluvat vaarantamiskiellosta. Lähtökohtaisesti hakemuksen kohteena olevien lähteiden luonnontilan vaarantaminen on vesilain mukaan kielletty ja oletusarvo on, että kohde on rajattava muuttavan maankäytön ulkopuolelle. Poikkeus vaarantamiskiellosta on vesilain mukaan mahdollista myöntää vain siinä tapauksessa, että on mahdollista riittävällä varmuudella osoittaa, ettei kohteen heikentäminen huomattavasti vaaranna kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteita.

Jotta olisi mahdollista arvioida poikkeamisluvan edellyttämää suojelutavoitteiden vaarantumista tai sen välttämistä, olisi hakijan pystyttävä esittämään riittävät selvitykset asiaan vaikuttavista seikoista. Näitä selvitettäviä asioita olisivat ainakin kyseisen kohteen biologiset ja hydrologiset ominaisuudet riittävällä tarkkuudella sekä edellä mainittujen ominaisuuksien osalta vastaavien lähteikköalueiden lukumäärä alueellisesti. Lisäksi olisi selvitystiedon nojalla pystyttävä arvioimaan näiden ominaisuuksiltaan vastaavien lähdeluontotyyppien määrän ja laadun kehitys sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa, jotta olisi mahdollista arvioida niiden alueellinen nykyinen suojelutaso ja hakemuksen kohteena olevan vaarantamiskiellosta poikkeamisen merkitys suhteessa lain tarkoittamiin vesiluontotyyppien suojelutavoitteisiin. Tarkastelualueen laajuutta ei ole laissa määritelty, mutta vähimmäistasona voitaneen pitää kuntaa.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviossa (SYKE ja YM 2018) lähteiköt on yleisesti arvioitu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN) pidemmällä aikavälillä tapahtuneiden abioottisten ja bioottisten laatumuutosten vuoksi. Kehityssuunta on Etelä-Suomessa edelleen heikkenevä. Koska hankealue sijaitsee Etelä-Suomenkin mittakaavassa voimakkaan maankäytön alueella rannikolla, on syytä olettaa, että alueellisesti hankealueen läheisyydessä lähteikköjen tila on vielä keskimääräistä huonompi ja uhat suurempia. Siten on erittäin todennäköistä, että vesilain poikkeamisluvan myöntämiseen ei olisi edellytyksiä, vaikka riittävän kattavat alueelliset selvitystiedot kyseisten lähteikköluontotyyppien suojelutasosta pystyttäisiin tuottamaan.

Näillä perusteilla vahva suosituksemme on varmistaa, ettei hankkeesta aiheudu vesilain suojeltujen luontotyyppien vaarantumista eikä siten tarvetta hyvin epävarmoille poikkeamisluville.

Uhanalaisen lajiston turvaaminen

Hankearviointi, Sitowise 2025:
”Selvitysalueelta on tiedossa lukuisia uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien esiintymiä. Merkittävin laji on hietaneilikka, joka on erityisesti suojeltu ja rauhoitettu sekä erittäin uhanalainen. Muita lajeja, joista on aikaisempia havaintoja, ovat harjukeltalieko (kriittisesti uhanalainen, CR) ja keltamatara (vaarantunut, VU).”
[…]
”Kasvillisuuden osalta merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat hietaneilikan ja muun arvokasvillisuuden esiintymiin, jotka jäävät tierakentamisen alle. Vaikutuksia lievennetään siirtämällä kasvillisuus pois tierakentamisen alta, joko suoraan uuteen kasvupaikkaan tai väliaikaiseen sijoitukseen ekosysteemihotelliin.”
”Luonnonympäristön merkittävimmät muutokset liittyvät arvokasvien kasvupaikkojen muutoksiin. Pohjaveden suojausrakenteet muuttavat voimakkaasti vesiolosuhteita rakentamisalueilla, mikä saattaa heikentää paahdekasvillisuuden edellytyksiä menestyä nykyisillä kasvupaikoilla. Uudet paahdealueet kompensoivat tätä muutosta.”

Nähtävillä olevaan aineistoon ei sisälly mitään tarkempaa suunnitelmaa uhanalaisen kasvilajiston siirtoistutuksista. Tällainen suunnitelma on laadittava ja asetettava nähtäville, jotta sen laadukkuus voidaan varmistaa. Lajiston siirrossa on huomioitava esimerkiksi seuraavassa lueteltuja seikkoja:

• on varmistettava, että kaikki esiintymät ovat tiedossa ja huomioitu suunnitelmassa
• siirron tekninen toteutus ja vastuutahot on määriteltävä riittävällä tarkkuudella
• siirron onnistuminen on varmistettava
  • edellyttää siirtojen tekemistä vaiheittain hyvissä ajoin ennen tuhoavien töiden aloittamista, jotta voidaan varmistaa siirron onnistuminen ja mahdollistaa siirrettävien kasvilajien seuralaislajiston, kuten hyönteisten, siirtyminen uuteen kasvupaikkaan
• siirtojen epäonnistumiseen on varauduttava
• lajiston siirtäminen väliaikaisesti muualle kuin lopulliseen uuteen kasvupaikkaan lisää epäonnistumisen riskiä ja vaikeuttaa seuralaislajiston elinmahdollisuuksia. Kasvustot on ensisijaisesti siirrettävä suoraan lopulliseen kasvupaikkaansa.
• esiintymien yhteenlaskettu pinta-ala on siirtojen jälkeen oltava vähintään nykyisen laajuinen, riskien ehkäisemiseksi mielummin selvästi suurempi
• siirtoalueet tulevat vaatimaan hoitotoimenpiteitä tulevina vuosina ja jopa vuosikymmeninä
  • hoidolla on varmistettava arvokkaan lajiston elinmahdollisuuksien säilyminen
  • siirtoistutuksiin ja maamassojen siirtelyyn yleisesti sisältyy merkittävä vieraslajien leviämisriski, johon on suunnitelmassa ja toteutuksessa varauduttava
  • hoidon lisäksi on järjestettävä myös seuranta, jolla varmistetaan siirtojen onnistuminen
• siirtojen toteutuksen ja jälkihoidon resurssit on sisällytettävä hankkeen rahoitukseen ja taloudellinen vastuu toimenpiteistä on oltava hankkeen toteuttajalla

Yhteystiedot: Lauri Kajander, erityisasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, p. 045 114 0088, sposti: uusimaa@sll.fi

Helsingissä 25.9.2025,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija