Lausunto Vantaan energian hiilidioksidin talteenottohankkeen YVA-selostuksesta

LAUSUNTO 26.1.2026

Lupa- ja valvontavirasto

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

ASIA: Lausunto Vantaan energian hiilidioksidin talteenottohankkeen YVA-selostuksesta

Hankkeen kuvaus

Vantaan Energia Oy suunnittelee Vantaan Långmossebergenin jätevoimalan yhteyteen hiilidioksidin talteenottolaitosta. Laitoksen tarkoituksena on ottaa talteen alueen jätteenpolttoyksiköiden savukaasujen hiilidioksidi. Hiilidioksidi siirretään maanalaista siirtoputkistoa pitkin tai vaihtoehtoisesti autokuljetuksin Helsingin Vuosaaren sataman alueelle rakennettavaan välivarastoon. Satamasta hiilidioksidi kuljetetaan laivoilla varastoitavaksi geologiseen varastoon.

Kaikissa hankkeen toteuttamisen vaihtoehdoissa Vantaan Energian jätevoimalan kiinteistölle rakennetaan hiilidioksidin (CO2) talteenottolaitos koko jätevoimalan jätteenpolttokapasiteetille. Talteen otettavan hiilidioksidin määrä on noin 700 000 tonnia vuodessa.

Hankkeen vaihtoehdot (VE)

VE0: Hanketta ei toteuteta. Ympäristön nykytila ei muutu.

VE1: Talteen otettu kaasumainen hiilidioksidi johdetaan maanalaista siirtoputkistoa pitkin Helsingin Vuosaaren sataman alueelle rakennettavalle nesteytyslaitokselle. Nesteytettyä hiilidioksidia välivarastoidaan Vuosaaren sataman alueella.

VE2: Talteen otettu hiilidioksidi nesteytetään jätevoimalan alueelle rakennettavassa nesteytyslaitoksessa. Nesteytetty hiilidioksidi johdetaan maanalaista siirtoputkistoa pitkin Helsingin Vuosaaren sataman alueelle rakennettavalle välivarastolle.

VE3: Talteen otettu hiilidioksidi nesteytetään jätevoimalan alueelle rakennettavassa nesteytyslaitoksessa. Nesteytetty hiilidioksidi kuljetetaan säiliöautokuljetuksilla Helsingin Vuosaaren sataman alueelle rakennettavalle välivarastolle.

Vaihtoehtojen VE1 ja VE2 hiilidioksidin maanalaisen siirtoputkiston reitti kulkee jätevoimalan alueelta kohti etelää alittaen Porvoonväylän ja Kehä III:n. Siirtoputkiston vaihtoehtoiset reittiosuudet A ja B erkanevat Kehä III:n alituksen jälkeen.

Reittiosuus A kulkee kohti etelää Storängenin ja Långåkernin peltoalueilla. Reittiosuus A tulee Nybondasin kohdalta Itäväylän länsipuolelle.

Reittiosuus B jatkaa Kehä III:n alituksen jälkeen Kehä III:n länsipuolella kulkevaa kevyen liikenteen väylää pitkin. Siirtoputkisto alittaa Itäväylän ja kulkee Itäväylän itäpuolella kohti etelää. Nybondasin kohdalla reittiosuus B alittaa Itäväylän ja siirtyy sen länsipuolelle.

Tämän jälkeen vaihtoehtoiset reittiosuudet kohtaavat ja siirtoputkisto kulkee Itäväylän, Kallvikintien, Niinisaarentien ja Itäreimarintien rinnalla Vuosaaren satama-alueelle saakka.

Hankkeen tavoite hiilidioksidin talteenottamiseksi on mittakaavaltaan merkittävä ilmastonmuutoksen hillitsemistoimenpide. Hankkeessa talteen otetun hiilidioksidin mahdollistama fossiilisten päästöjen vuosittainen vähenemä vastaa potentiaalisesti noin 7 prosenttia Uudenmaan kokonaispäästöistä ja 23 prosenttia Uudenmaan kaukolämmön päästöistä.

Hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät itse laitoksen ja siirtoputkiston rakentamiseen. Haittoja voidaan kuitenkin merkittävästi lieventää valitsemalla vähiten haitalliset hankevaihtoehdot ja toteutustavat.

Luonnonsuojelualueet

Mellunmäenluhdan luonnonsuojelualue (YSA272341) sekä Mustavuoren eteläosan luonnonsuojelualue (YSA272342) on perustettu 17.12.2025. YVA-selostuksessa puhutaan perusteilla olevasta suojelualueesta. YVA-selostuksen kirjaukset, karttakuvat ja vaikutusarvioinnit on tältä osin päivitettävä.

Siirtoputkiston Reittiosuus B kulkisi Itäväylän varressa kohdassa, jossa molemmin puolin Itäväylää sen välittömässä läheisyydessä on luonnonsuojelualuetta. Hankkeen luontoselvityksen (2025) linnustoselvitysten mukaan ”Eniten suojelullisesti arvokkaita lajeja havaittiin odotetusti Mustavuoren suojelualueen putkilinjaa lähimmällä osalla, mm. valkoselkätikka.” Reittiosuuden B rakentaminen aiheuttaisi Mustavuoren luonnonsuojelualueelle tarpeetonta haittaa, joka olisi helposti vältettävissä valitsemalla Reittiosuus A, jossa putki kulkee peltojen kautta.

Arvokkaat luontokohteet

Broändan lähteikköalue

”Erityisen haasteellinen kohde on Mellunmäen luhdan ja Broändan puron kohdalla, jossa Kallvikintien molemmille puolille sijoittuvat Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmien kohteet.” (Hiilidioksidin talteenottohankkeen luontoselvitykset 2024, AFRY Finland Oy)

Kohdetta kuvataan YVA:n luontoselvityksessä näin:

”Mellunmäen luhdan itäosan kautta virtaa Broändanpuron yläjuoksu (Kuva 17), joka on kaivettu ojaksi ja joka alittaa Kallvikintien luhdan kohdalla. Luhdan alueelle ulottuva puroympäristö on osa Broändan–Varjakanpuiston lähteikköaluetta, jossa on paljon tihkupintoja, ruostelähteitä ja eteläosassa pieniä allikoita (Helsingin kaupunki 2024). Kallvikintien eteläpuolella sijaitseva Broändan puron alue sisältyy Helsingin kaupungin uuden luonnonsuojeluohjelman 2025–2040 suojelukohteisiin (Nieminen 2024; luonnos). Alueella on useita erityyppisiä lehtoja sekä luhta- ja lähteikköalueita.

Mellunmäen luhdan jälkeen Kallvikintien ja Niinisaarentien pohjoispuolella on Mustavuoren kallioista metsäaluetta. Metsäalue sisältyy Mustavuoren arvokkaisiin metsäkohteisiin kuten edellä mainittu Mellunmäen luhtakin (Helsingin kaupunki 2024), ja yhdessä ne muodostavat tärkeän lintualueen Mustavuoren eteläiset metsät. Mustavuoren eteläosan metsä on lisäksi kääpä- ja orvakkakohde. Alue on myös osa valtakunnallisesti arvokasta Mustavuoren kallioaluetta, joka rajoittuu Kallvikintiehen ja Niinisaarentiehen noin 700 metrin matkalla (Kuva 17).” (Hiilidioksidin talteenottohankkeen luontoselvitykset 2024, AFRY Finland Oy)

YVA-selostuksessa todetaan:

”Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaan luonnontilaisen enintään 10 ha suuruisen lähteen luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen kyseisestä kiellosta, jos vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Hiilidioksidin siirtoputken reitillä sijaitsee Broändan-Varjakanpuiston lähteikköalue, Mustavuoren lähdelammet ja Porslahden lähde. Broändan-Varjakanpuiston lähteikköalueen osalta on todennäköistä, että vesilain mukaista poikkeuslupaa tulee hakea. Siirtoputken rakentaminen on alustavasti suunniteltu toteutettavan Mustavuoren lähdelampien alueella suuntaporauksella. On kuitenkin mahdollista, että vesilain mukaista poikkeuslupaa tulee tämän osalta hakea. Porslahden lähteen lähistöllä tehdään siirtoputken rakentamiseen liittyvää maankaivua ja maankaivu voi ulottua pohjaveden pinnan alapuolelle. On mahdollista, että vesilain mukaista poikkeuslupaa tulee tämänkin osalta hakea. Vesilain mukaisten poikkeuslupien tarvetta arvioidaan tarkemmin jatkosuunnittelussa, kun siirtoputken reitin yksityiskohdat ja rakentamisen työmenetelmät tarkentuvat.”

Mikäli on syytä epäillä, että hankkeella voisi olla haitallista vaikutusta vesilain 2 luvun 11 §:n suojeltuihin vesiluontotyyppeihin, hankkeelle olisi haettava poikkeusluvat vesilain vaarantamiskiellosta. Lähtökohtaisesti hakemuksen kohteena olevien lähteiden luonnontilan vaarantaminen on vesilain mukaan kielletty ja oletusarvo on, että kohde on rajattava muuttavan maankäytön ulkopuolelle. Poikkeus vaarantamiskiellosta on vesilain mukaan mahdollista myöntää vain siinä tapauksessa, että on mahdollista riittävällä varmuudella osoittaa, ettei kohteen heikentäminen huomattavasti vaaranna kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteita.

Jotta olisi mahdollista arvioida poikkeamisluvan edellyttämää suojelutavoitteiden vaarantumista tai sen välttämistä, olisi hakijan pystyttävä esittämään riittävät selvitykset asiaan vaikuttavista seikoista. Näitä selvitettäviä asioita olisivat ainakin kyseisen kohteen biologiset ja hydrologiset ominaisuudet riittävällä tarkkuudella sekä edellä mainittujen ominaisuuksien osalta vastaavien lähteikköalueiden lukumäärä alueellisesti. Lisäksi olisi selvitystiedon nojalla pystyttävä arvioimaan näiden ominaisuuksiltaan vastaavien lähdeluontotyyppien määrän ja laadun kehitys sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa, jotta olisi mahdollista arvioida niiden alueellinen nykyinen suojelutaso ja hakemuksen kohteena olevan vaarantamiskiellosta poikkeamisen merkitys suhteessa lain tarkoittamiin vesiluontotyyppien suojelutavoitteisiin. Tarkastelualueen laajuutta ei ole laissa määritelty, mutta vähimmäistasona voitaneen pitää kuntaa.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviossa (SYKE ja YM 2018) lähteiköt on yleisesti arvioitu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN) pidemmällä aikavälillä tapahtuneiden abioottisten ja bioottisten laatumuutosten vuoksi. Kehityssuunta on Etelä-Suomessa edelleen heikkenevä. Koska hankealue sijaitsee Etelä-Suomenkin mittakaavassa poikkeuksellisen voimakkaan maankäytön alueella pääkaupunkiseudulla, on syytä olettaa, että alueellisesti hankealueen läheisyydessä lähteikköjen tila on vielä keskimääräistä huonompi ja uhat suurempia. On selvää, että Helsingin alueella hyvin suuri osa vesilain suojelemista lähdeluontotyyppikohteista ylipäätään on jo tuhottu. Jäljellä olevia Broändan lähteikköön vertautuvia laajoja ja monipuolisia lähteikköalueita on jäljellä hyvin vähän jos lainkaan. Siten on erittäin todennäköistä, että vesilain poikkeamisluvan myöntämiseen ei olisi edellytyksiä, vaikka riittävän kattavat alueelliset selvitystiedot kyseisten lähteikköluontotyyppien suojelutasosta pystyttäisiin tuottamaan.

Näillä perusteilla vahva suosituksemme on varmistaa, ettei hankkeesta aiheudu vesilain suojeltujen luontotyyppien vaarantumista eikä siten tarvetta hyvin epävarmoille poikkeamisluville.

Golfkentän pohjoispuolinen lammikko ja ”Vuosaaren suo”

YVA:n luontoselvitys (2025):

”Golfkentän pohjoispuolinen lammikko tulkitaan luontodirektiivin tarkoittamaksi viitasammakon lisääntymispaikaksi. Viitasammakko kuuluu luonnonsuojelulailla (78 §) tiukasti suojeltuihin luontodirektiivin IV (a) liitteen eläinlajeihin, joiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää.”

”[…] golfkentän pohjoispuolen lammikko luokitellaan ympäristöineen luokan II lepakkoalueeksi alueen merkittävän kesäkuisen vesisiippakerääntymän perusteella.”

”Golfkentän pohjoispuolisella lammikolla on linnustollista arvoa liejukanan pesimäpaikkana, altaalla pesii ja ruokailee myös jonkin verran vesilintuja.”

”Itäreimarintien itäpuolella sijaitsevan metsäalueen länsireuna (Kuva 20) on määritelty luontotyypiltään suoaroksi. Sen eteläosassa sijaitsee tärkeä lintualue Nordsjön kartanon tulvametsikkö (Helsingin kaupunki 2024). Sitä kuvataan tulvivaksi sekametsäalueeksi, joka on hyvin märkää luhta ja jossa on erittäin runsaasti lahopuuta. Lisäksi eteläosassa sijaitsee tärkeä matelija- ja sammakkoeläinkohde golfkentän pohjoispään lampi (Helsingin kaupunki 2024). Kesän 2024 maastokäynnin perusteella lampi on ympäristöineen ennallaan, ja myös siihen liittyvä kostea, pohjoiseen suuntautuva ojanvarsi on huomionarvoinen (Kuvat 18, 19 ja 20). Itäreimarintien itäpuolella golfkentän kulmassa sijaitsee lähellä tietä Porslahden lähde, jonka lähdeperäisyydestä ei ole varmuutta (Helsingin kaupunki 2024) (Kuva 20).”

Siirtoputken rakentaminen on tällä herkällä alueella suunniteltava siten, että arvokkaita luontokohteita ei heikennetä. Tarvittaessa putki on sijoitettava golfkentän puolelle kevyen liikenteen väylän eteläpuolelle

Hankevaihtoehdot

Hankevaihtoehtojen VE1 ja VE2 ero on se, että vaihtoehdossa VE1 hiilidioksidi siirretään putkessa kaasumaisena satamaan ja nesteytetään laivausta varten sataman alueelle rakennettavassa nesteytyslaitoksessa. Vaihtoehdossa VE2 hiilidioksidin nesteytyslaitos rakennetaan voimala-alueelle ja hiilidioksidi siirretään nestemäisenä satamaan.

YVA-selostus:

”Kaasumaisen hiilidioksidin (VE1) putken halkaisija on noin 300 millimetriä ja asennussyvyys on noin 1,5 metriä. Kaasumaisen hiilidioksidin siirtoputken suunnittelupaine on 25 bar ja kaasun lämpötila 10–20 °C. Nesteytetyn hiilidioksidin (VE2) siirtoputken halkaisija on noin 500 millimetriä ja alustava asennussyvyys on noin 2,5 metriä. Nestemäisen hiilidioksidin maanalaisen siirtoputken suunnittelupaine on 25 bar ja hiilidioksidin lämpötila välillä –21…–32 °C astetta. Nestemäisen hiilidioksidin siirtoputkia asennetaan kaksi vierekkäin maan alle, sillä osa nestemäisestä hiilidioksidista höyrystyy takaisin kaasumaiseen olomuotoon (ns. boil-off -kaasu) ja se palautetaan uudelleen nesteytettäväksi nesteytyslaitokselle. Putket sijoitetaan samaan kaivantoon.”

Nesteytetyn hiilidioksidin kuljettaminen vaatisi kaasuun verrattuna siis lähes metrin syvemmän kaivannon, johon asennettaisiin rinnakkain kaksi halkaisijaltaan 500 mm putkea, kun taas kaasumaiselle hiilidioksidille riittäisi yksi 300 mm putki 1,5 metrin syvyydessä. Siten tarvittavat maansiirtotyöt olisivat vaihtoehdossa VE2 merkittävästi mittavammat, arvokkaiden luontokohteiden ja muiden metsien säästäminen vaikeampaa ja mm. pienvesien suojelemiseksi tarvittavat suuntaporaukset vaativampia ja kalliimpia.

Lisäksi hiilidioksidin nesteyttäminen ennen siirtoa (VE 2) vaatisi nesteytyslaitoksen rakentamista voimalaitosalueelle sijaintiin, joka nykyisellään on metsää. Vaihtoehdossa VE1 nesteytyslaitos rakennettaisiin satama-alueelle ilman luontohaittoja.

Näillä perusteilla vaihtoehtoa VE1 on syytä pitää luontarvojen turvaamisen kannalta vähemmän haitallisena ja siksi suositeltavana. Reittiosuus A:n paremmuutta verrattuna reittiosuus B:hen on perusteltu edellä kohdassa ”Luonnonsuojelualueet”.

Hankevaihtoehdossa VE3 hiilidioksidi siirretään jätevoimalan alueelta satamaan säiliöautoilla. Hiilidioksidin kuljetukset luokitellaan vaarallisten aineiden kuljetuksiksi. Hankevaihtoehdossa VE3 vaarallisten aineiden kuljetukset lisääntyvät nykytilanteesta merkittävästi. Nesteytetty hiilidioksidi kuljetetaan säiliöajoneuvoilla, kuten esimerkiksi 40 tonnin puoliperävaunuyhdistelmillä. Kuljetuksia on päivittäin enintään 60 kpl (eli 120 ajoneuvoa/vrk), tasaisesti läpi koko vuorokauden. Tällaiseen rekkaralliin ei ole järkevää ryhtyä, mikäli siirtoputken reitille osuvat vesilain suojellut luontyypit ja muut arvokkaat luontokohteet pystytään turvaamaan siirtoputken toteutuksessa.

Yhteystiedot: Lauri Kajander, erityisasiantuntija, p. 045 114 0088, uusimaa@sll.fi

Helsingissä 26.1.2026,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija