Lausunto Itäradan YVA-selostuksesta

Kannanotot

–

13.3.2026

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry ei kannata ratojen rakentamista uusiin maastokäytäviin hankkeista ilmastolle ja luonnolle koituvien merkittävien haittojen vuoksi.

LAUSUNTO 13.3.2026

Lupa- ja valvontavirasto

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

ASIA: Lausunto Itäradan YVA-selostuksesta

Viite: LVV-U/20947/2026

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry ei kannata ratojen rakentamista uusiin maastokäytäviin hankkeista ilmastolle ja luonnolle koituvien merkittävien haittojen vuoksi. Mikäli hankkeen suunnittelua jatketaan, lausumme Itäradan YVA-selostuksesta lisäksi seuraavaa.

Jatkosuunnitteluun valituista vaihtoehdoista

Jatkosuunnitteluun valitut linjausvaihtoehdot ovat YVA:ssa tarkastelluista vaihtoehdoista parhaat.
Sipoossa muiden vaihtoehtojen aiheuttamien haittojen vuoksi ainoa mahdollinen on valittu tunnelivaihtoehto.
Porvoon osalta vähiten haittoja (paitsi ilmastolle) ja eniten hyötyjä syntyisi tunnelivaihtoehdosta. Aseman paikkana kahdesta tarkastellusta tunnelivaihtoehdosta parempi erityisesti sujuvan liityntäliikenteen järjestämisen kannalta on läntinen reitti, jossa asema tulisi keskustan länsipuolelle Hornhattulantien ja Läntisen Mannerheiminväylän risteyksen tuntumaan.
Porvoon itäpuolella jatkoon valittu vaihtoehto ”Lapinjärvi eteläinen” aiheuttaa vähemmän luontohaittoja ja yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumista kuin pohjoisemmat vaihtoehdot.

Jatkon kannalta kriittistä on selvittää tunnistetuille luontokohteille mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavat toteutusvaihtoehdot.

Ensisijaisesti on pyrittävä löytämään ratalinjaus, joka kiertää arvokkaat luontokohteet.
Siellä missä tämä ei ole mahdollista, on selvitettävä radan toteutusvaihtoehtoja, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa, kuten siltaratkaisuja. Erityisesti lailla suojeltujen luontoarvojen, kuten vesilain suojeltujen luontotyyppien ja direktiivilajien kohdalla on etsittävä kaikki mahdolliset vaihtoehdot poikkeuslupamenettelyn välttämiseksi.

Ilmasto

Hankkeen ilmastovaikutukset olisi voinut esittää YVA-selostuksessa kuvaajien avulla huomattavasti selkeämmin. Nyt esitetyt taulukot vaativat ristiinvertailua ja ovat hankalia hahmottaa.

YVA-selostuksen mukaan liikenteessä saavutettavien päästövähennysten suuruusluokka on n. 1 700 – 2 400 tCO2e / vuosi eli 50 vuoden ajalle laskettuna noin 85 000 – 120 000 tCO2e. YVA-selostuksesta ei selviä, miten laskelmassa on huomioitu maantieliikenteen päästöjen pieneneminen tulevaisuudessa. Siirtyminen vähäpäästöisiin autoihin ja linja-autoihin (esim. sähkö) saattaa vesittää tulevaisuudessa päästölaskelmassa oletettuja hyötyjä merkittävästi.

Rakentamisen ja kunnossapidon yhteenlasketut ilmastopäästöt toteutuvat sen sijaan liikenteen kehityksestä riippumatta. Jatkosuunnitteluun valituilla ratalinjauksilla, Porvoossa valittavasta linjausvaihtoehdosta riippuen, 50 vuoden ajalle laskettuna rakentamisesta ja kunnossapidosta aiheutuu n. 1 118 700 – 1 200 100 tCO2e ilmastopäästöt, joista ylivoimaisesti suurin osa syntyy rakentamisvaiheessa heti hankkeen alussa. Lisäksi luonnon hiilivarastoja menetetään pysyvästi noin 80 870 – 100 000 tCO2e ja hiilinielun pienenemisestä aiheutuu 50 vuoden ajalle laskettuna noin 119 000 – 136 500 tCO2 päästöt. Vertailun vuoksi: koko pääkaupunkiseudun liikenteen kokonaispäästöt vuonna 2024 olivat HSY:n tilaston mukaan yhteensä 1 156 000 tCO2e. Itäradan toteuttamisesta aiheutuisi rakentamisvaiheessa suuruusluokaltaan koko pääkaupunkiseudun liikenteen vuosipäästöjä vastaava päästöpiikki.

Tiivistettynä hankkeen haitalliset ilmastovaikutukset ovat 50 vuoden ajalle laskettuna pienimmilläänkin yli kymmenkertaiset saavutettuihin mahdollisiin ilmastohyötyihin verrattuna. Kun lisäksi otetaan huomioon, että rakentamisen ja hiilivarastojen menetyksen aiheuttama päästöpiikki tapahtuu heti hankkeen alussa ja mahdolliset liikenteen päästövähennykset syntyvät jos syntyvät vasta pitkällä aikavälillä, hanketta on pidettävä ilmaston kannalta erittäin haitallisena. Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire ja lähivuosien päästöt aiheuttavat suhteessa enemmän haittaa kuin pitkän aikavälin mahdolliset hyödyt pystyvät kumoamaan.

YVA-selostuksen Taulukossa 188 on esitetty yhteenveto eri toteutusvaihtoehtotyyppien ilmastovaikutuksista. Vaikka menetettävien hiilivarastojen suuruus sekä vuotuinen luonnon hiilinielun pieneneminen ovat päästövaikutukseltaan molemmat suuruusluokaltaan karkeasti samanlaisia kuin arvioitu liikenteen päästövähennys, taulukossa 188 on esitetty päästövähennyksen olevan ”Suuri myönteinen” kun taas saman suuruisia hiilivarastojen ja hiilinielujen pienenemistä kuvataan ”Pieni kielteinen” ja ”Kohtalainen kielteinen” -termeillä. Arviot ovat keskenään ristiriitaisia ja korostavat suhteettomasti päästövähennysten merkitystä.

Vesilain suojelemat vesiluontotyypit

Alla oleva on suoraa lainausta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin YVA-ohjelmavaiheen lausunnosta, mutta asian merkittävyyden vuoksi on syytä toistaa tässä.

Vesilain 2:n luvun 11 §:n mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.

YVA:ssa on arvioitava tarve vesilain 11 §:n mukaisten suojeltujen vesiluontotyyppien tuhoamiseen tai heikentämiseen tarvittavista poikkeusluvista. Jos ja kun suojeltuja vesiluontotyyppejä osuu ratalinjaukselle, tarvitaan poikkeuslupien hakemiseksi paljon radan vaikutusaluetta laajemmat selvitykset kyseisten vesiluontotyyppien tilasta alueella.

Lähtökohtaisesti vesilain suojelemien vesiluontotyyppien luonnontilan vaarantaminen on kielletty ja oletusarvo on, että kohde on rajattava muuttavan maankäytön ulkopuolelle. Poikkeus vaarantamiskiellosta on mahdollista myöntää vain siinä tapauksessa, että on mahdollista riittävällä varmuudella osoittaa, ettei kohteen heikentäminen huomattavasti vaaranna kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteita.

Jotta olisi mahdollista arvioida poikkeamisluvan edellyttämää suojelutavoitteiden vaarantumista tai sen välttämistä, on hakijan pystyttävä esittämään riittävät selvitykset asiaan vaikuttavista seikoista. Näitä selvitettäviä asioita ovat ainakin kyseisen kohteen biologiset ja hydrologiset ominaisuudet riittävällä tarkkuudella sekä edellä mainittujen ominaisuuksien osalta vastaavien vesiluontotyyppien lukumäärä alueellisesti. Lisäksi olisi selvitystiedon nojalla pystyttävä arvioimaan näiden ominaisuuksiltaan vastaavien vesiluontotyyppien määrän ja laadun kehitys, jotta olisi mahdollista arvioida niiden alueellinen nykyinen suojelutaso ja hakemuksen kohteena olevan vaarantamiskiellosta poikkeamisen merkitys suhteessa lain tarkoittamiin vesiluontotyyppien suojelutavoitteisiin. Tarkastelualueen laajuutta ei ole laissa määritelty, mutta vähimmäistasona voitanee pitää kuntaa.

Poikkeamislupaa varten olisi selvitysten perusteella pystyttävä arvioimaan hydrologisten ominaisuuksien lisäksi ekologialtaan ja kasvillisuudeltaan toisiaan vastaavien vesiluontotyyppien esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella sekä arvioitava näiden luonnonsuojelullista arvoa. Vasta näiden riittävän kattavien selvitysten perusteella olisi mahdollista arvioida ylittyykö vesilaissa tarkoitettu suojelutavoitteiden huomattavan vaarantumisen kynnys. Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella vesilain tarkoittamaa luontotyypin suojelutavoitteiden tarkastelua ei voida tehdä vain yleisellä tasolla, vaan on huomioitava eri kohteiden ominaisuudet ja niiden vastaavuus. Esimerkiksi lähteiköt ovat luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa käytetty luokka, joka pitää sisällään suuren joukon ominaisuuksiltaa toisistaan poikkeavia ”alatyyppejä”. Poikkeusluvan myöntäminen edellyttää riittävää selvitystietoa näiden tarkempien ominaisuuksien suhteen toisiaan vastaavien kohteiden tasolla.

Vesilain suojelemien vesiluontotyyppien vaarantamiskiellosta poikkeaminen on siis korkean kynnyksen takana ja tarvittavien riittävän kattavien selvitystietojen hankkiminen on vaikeaa. YVA:ssa on syytä selvittää ensisijaisesti toimenpiteet, joilla vesiluontotyyppien vaarantamista ei aiheudu eikä poikkeuslupia tarvita.

→ Jatkosuunnitteluun valitun Lapinjärven eteläisen vaihtoehdon osalta erityisen ongelmalliselta vaikuttaa YVA-selostuksen maininta: ”Ratalinjausvaihtoehtojen LE ja LP linjauskäytäviin sijoittuu Venjärven läheisyydessä noin 50 metriä x 80 metriä kokoinen lähteikkökeskittymä.” (Kerava-Porvoo 2024 luontoselvityksen kohdekokonaisuus kuvionumeroilla 30A-G.) Näin laaja useista luonnontilaisista tai luonnontilaisen kaltaisista noroista ja lähteiköistä koostuva luontotyyppikeskittymä on hyvin todennäköisesti alueellisesti niin merkittävä, ettei vesilain perusteella voida myöntää poikkeamislupaa sen heikentämiskiellosta, koska lain mukaiset myöntämisperusteet eivät täyty (”vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu”). Siksi jatkosuunnitelussa on selvitettävä kaikki mahdollisuudet välttää kohteelle aiheutuvat haitat (ratalinjauksen muuttaminen, tunneli tai silta).

Pitkänsillansuo

YVA-selostuksen liiteaineistojen mukaan Porvoon ja Kouvolan välisen suunnittelujakson luontoselvitysten esiselvityksissä ei ole tunnistettu Pukaron itäpuolella sijaitsevan Pitkänsillansuon alueen luontoarvojen potentiaalia ja sen seurauksena myöskään maastossa ei ole selvitetty kohteen arvoa. Sijainti on merkitty alla olevaan karttaan ja ilmakuvaan punaisella ympyrällä. Alueella on ilmakuvan perusteella varttunutta monilajista puustoa ja peruskartan mukaan Pitkänsillansuon pohjoispää on ojittamaton. Kohteella on potentiaalia ainakin arvokkaiden luontotyyppikuvioiden ja liito-oravan esiintymisen kannalta ja siksi siellä olisi syytä tehdä maastokartoitus.