Kommentti Uudenmaan suurriistafoorumiin

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n kommentti Uudenmaan suurriistafoorumiin 18.3.2025

Hirvieläinten ja suurpetojen kannanhoidon suunnittelussa tarvitaan lajien väliset vuorovaikutussuhteet huomioivaa kokonaisarviointia ja monilajisuunnittelua. Ilves ja susi pystyvät osaltaan säätelemään haittoja aiheuttavien vieraslajien (supikoira ja valkohäntäkauris) sekä paikoitellen ongelmaksi tulleiden villisika- ja metsäkauriskantojen kokoja. Toisaalta riittävän suuret hirvieläinkannat ovat elinvoimaisten suurpetokantojen edellytys. Myös muiden ryhmien kuin metsästäjien näkemykset on otettava suunnittelussa huomioon. Alueelliset riistaneuvostot tulisi avata luontojärjestöille ja myös luontojärjestöiltä pyytää lausunnot alueellisista suunnitelmista ja luvista.

Ilves

• Ilves ei juurikaan aiheuta vahinkoja. Se on täysin rauhoitettava poronhoitoalueen eteläpuolella.
• Viimeaikaiset oikeuden päätökset, joilla ilveksen yleistä metsästystä koskevia poikkeuslupia on kumottu, osoittavat ettei ilveksen kannanhoidollinen metsästys ole ollut lainsäädännön mukaista. Metsästykseltä on puuttunut oikeudellisesti kestävä perustelu.
• Jos ilveskanta kehittyisi niin suureksi että kannan kokoa pitäisi alkaa rajoittamaan, metsästystä ei pidä sallia alueilla, joilla tiheitä pienten hirvieläinten kantoja on tarvetta rajoittaa.

Susi

• Luonnonvarakeskus julkaisi syksyllä 2022 raportin Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvoista. Tutkimustulosten mukaan susikanta ei nykyisellään ole suotuisalla suojelutasolla etenkään geneettisesti, johtuen kannan jakautumisesta itäiseen ja läntiseen osapopulaatioon, joiden välillä ei tapahdu geenivirtaa.
• Suden osalta hyväksyttäviä ovat ennen suotuisan suojelun tason saavuttamista vain vahinkoperusteiset tappoluvat ja nekin vain silloin kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Piiri ei ole valittanut tällaisista luvista.
• Päätösten on perustuttava lakiin ja tieteelliseen tutkimustietoon.
• Vahinko- tai haittaperusteisia sudentappolupien perusteluiden on oltava todennettuja ja kestäviä ja lupien oikein kohdennettuja. On tapauksia, jossa karkotusta on tehty muutaman kerran ja sitten on saatu kaatolupa, joka on käynnistänyt käytännössä yleisen sudenmetsästyksen. Uuden lain mukaan lupaa ei tarvitse riittävän täsmällisesti käyttää tiettyyn vahinkoa aiheuttavaa yksilöön vaan sen voi kohdistaa kaikkiin alueen susiin. Somerolla juuri ammuttiin kaukana asutuksesta susi, joka ei aiheuttanut mitään haittaa. Uudellamaalla ei ole erämaita, joten sudet liikkuvat aina lähellä asutusta, mikä voidaan joidenkin mielestä katsoa häiriöksi ja voi johtaa lopulta kaatolupiin.
• SusiLIFE -hanke on suuri panostus asiapohjaiseen eri tahojen yhteiseen viestintään. Hankkeessa lisääntyy tutkimustieto sudesta ja on kehitetty mm. vahinkojen ehkäisymenetelmiä. Hanke päättyy syksyllä 2025, jonka jälkeen on varmistettava että susikonflikteja ennaltaehkäisevään työhön on edelleen riittävät resurssit.

Valkohäntäkauris

• On hyvä että valkohäntäkauriin voimakas kannankasvu näyttää taittuneen.
• Suomen luonnonsuojeluliitto kannattaa valkohäntäkauriin lisäämistä Suomen kansallisen vieraslajiasetuksen haitalliseksi vieraslajiksi.
• Valkohäntäkauriin metsästystä tehostaisi sen poistaminen luvanvaraisen pyyntiluvan eli kiintiömetsästyksen piiristä. Tämä vähentäisi pyyntilupien myöntämiseen ja seurantaan vaadittavaa hallinnollista taakkaa ja lisäisi valkohäntäkauriin metsästystä. Näin tapahtui metsäkauriin kohdalla pyyntiluvan poistumisen jälkeen vuonna 2005, kun metsästysmahdollisuudet avautuivat suuremmalle metsästäjäryhmälle. Samalla valkohäntäkauriin metsästys tulisi vapauttaa metsästysalueen 500 hehtaarin pinta-alavaatimuksesta, kuten metsäkauriskin. Silloin jokainen metsästyskortin omaava maanomistaja saisi metsästää niitä omilla maillaan ja vuokrata myös vieraslupia.
• Tehokkaan talviruokinnan, ilmastonmuutoksen, petojen vähyyden ja valikoivan metsästyksen seurauksena valkohäntäkauriskanta on kasvanut viime vuosiin asti hyvin voimakkaasti. Sen vaikutusta Suomen luonnon monimuotoisuuteen ei ole tutkittu, mutta muualla tehtyjen tutkimusten ja Suomessa tehtyjen havaintojen perusteella liian suuret pysyvät kauriskannat (metsä-, täplä- ja valkohäntäkauris) vaikuttavat kielteisesti luonnon monimuotoisuuteen.
• Metsästyskauden jälkeen jatkuva talviruokinta on kiellettävä.
• Luken v. 2020 julkaistun raportin mukaan ruokintaa harrastaa vuosittain n. 30 000 metsästäjää, joista jokainen ruokkii talven aikana hirvieläimiä keskimäärin 600 kg:lla viljaa ja juureksia (https://jukuri.luke.fi/handle/10024/546622). Ruokakasat lisäävät mm. supikoiria, rusakoita ja rottia, jotka voivat aiheuttaa haittaa viljelyksille, puutarhoille ja muille lajeille. Myös ruokahävikin vähentämiseksi ruokintaa on perusteltua rajoittaa.
• Hirvieläimet ruokailevat viljapelloilla, pihoissa, puutarhoissa ja metsissä. Hirvieläinten aiheuttamat vuosittaiset kustannukset maanomistajille ovat arviolta n. 60 miljoonaa euroa vuodessa (läheskään kaikkea ei ole voitu arvioida) ja hirvieläinonnettomuuksien vuosittaiset kustannukset ovat 100 milj. euron suuruusluokassa. Hyötyihin verrattuna aiheutuneet nettokustannukset ovat n. 100 milj. euroa vuodessa (SORKKA-hankkeen raportti, Tapio oy 2023). Vakavimmat onnettomuudet ja kuolemat aiheuttaa hirvi, mutta lukumääräisesti kolareista selvä enemmistö on kauriskolareita. Kauriiden levittämien punkkitautien hintalappua kukaan ei ole vielä edes yrittänyt laskea. Punkkien lisääntyminen on paikoitellen alkanut estämään luonnon virkistyskäyttöä. Vieraslaji valkohäntäkauriin kannan rajoittaminen on perusteltua myös näiden haittojen ehkäisemiseksi.

Yhteystiedot: Lauri Kajander, erityisasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, p. 045 114 0088, lauri.kajander@sll.fi