Kommentti Uudenmaan suurriistafoorumiin

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n kommentti Uudenmaan suurriistafoorumiin 19.3.2026

Hirvieläinten ja suurpetojen kannanhoidon suunnittelussa tarvitaan lajien väliset vuorovaikutussuhteet huomioivaa kokonaisarviointia ja monilajisuunnittelua. Ilves ja susi pystyvät osaltaan säätelemään haittoja aiheuttavien vieraslajien (supikoira ja valkohäntäkauris) sekä paikoitellen ongelmaksi tulleiden villisika- ja metsäkauriskantojen kokoja. Toisaalta riittävän suuret hirvieläinkannat ovat elinvoimaisten suurpetokantojen edellytys. Myös muiden ryhmien kuin metsästäjien näkemykset on otettava suunnittelussa huomioon. Alueelliset riistaneuvostot tulisi avata luontojärjestöille ja myös luontojärjestöiltä pyytää lausunnot alueellisista suunnitelmista ja luvista.

Susi

[Tämän tiedoston lopussa on erikseen vastaukset Maa- ja metsätalousministeriön laatimiin susikannan hoitosuunnitelman päivitystä tukeviin kysymyksiin.]

• Suomen luonnonsuojeluliitto on kannellut EU-komissiolle suden kiintiömetsästyksen aloittamisesta. Suomi aloitti suden metsästyksen metsästyslain muutokseen ja asetuksiin perustuvilla pyyntikiintiöllä 1.1.2026. Se vaarantaa yhdessä vaara- ja vahinkoperusteisten poikkeuslupien sekä muun kuolleisuuden kanssa suden luontodirektiivin artiklan 14 mukaisen suotuisan suojelun tason tavoitteen. Lisäksi kiintiömetsästyksestä ei ole Århusin sopimuksen mukaista muutoksenhakuoikeutta. Myös muun muassa Lainsäädännön arviointineuvosto arvosteli lakiesitystä sen vaikutusten arvioinnin puutteesta.
• Susikanta Suomessa on jakautunut kahteen alueellisesti ja perimältään erilliseen osaan, joiden välissä on aukko. Alueiden välisen geenivirran vähäisyyden takia läntisen susikannan geneettinen monimuotoisuus on laskenut ja sukusiittoisuus lisääntynyt. Suomen nykyinen susikanta on liian pieni pysyäkseen geneettisesti elinvoimaisena edes lyhyellä aikavälillä, pitkästä puhumattakaan. Tutkimusten mukaan Suomen susikannan tulisi olla vähintään 500 yksilöä, jotta kanta pysyisi elinvoimaisena ja välttyisi sukusiitoksen negatiivisilta vaikutuksilta seuraavien viiden sukupolven aikana.
• Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt tutkimustiedon sivuuttaen suotuisan suojeluntason viitearvoksi 273 yksilöä, mikä ei riitä turvaamaan elinvoimaista susikantaa.
• Päätösten on perustuttava lakiin ja tieteelliseen tutkimustietoon
• Suden osalta hyväksyttäviä ovat ennen suotuisan suojelun tason saavuttamista vain uskottavasti perustellut vahinko- tai haittaperusteiset tappoluvat ja nekin vain silloin kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Lupien perusteluiden on oltava todennettuja ja kestäviä ja lupien oikein kohdennettuja. Piiri ei ole valittanut tällaisista luvista.
• SusiLIFE -hankkeessa on tehty vuosina 2019-2025 suuri panostus asiapohjaiseen eri tahojen yhteiseen viestintään. Hankkeessa lisääntyi tutkimustieto sudesta ja kehitettiin mm. vahinkojen ennaltaehkäisyn menetelmiä. SusiLIFE-hankkeen päätyttyä on varmistettava että susikonflikteja ennaltaehkäisevään työhön on edelleen riittävät resurssit.

Ilves

• Ilves ei juurikaan aiheuta vahinkoja. Se on täysin rauhoitettava poronhoitoalueen eteläpuolella.
• Suomen luonnonsuojeluliitto on kannellut EU-komissiolle myös ilveksen metsästystä koskevista metsästyslain muutoksista. Karhu, ilves ja saukko kuuluvat luontodirektiviin liitteeseen IV, eli ne ovat tiukasti suojeltuja. Kiintiömuotoinen metsästys ei niiden kohdalla ole laillista, koska jokainen tappolupa on perusteltava ja niihin on voitava hakea muutosta.
• Jos ilveskanta kehittyisi niin suureksi että kannan kokoa pitäisi alkaa rajoittamaan, metsästystä ei pidä sallia alueilla, joilla tiheitä pienten hirvieläinten kantoja on tarvetta rajoittaa.

Valkohäntäkauris

• Usean vuoden laskun jälkeen valkohäntäkauriin kanta on lähtenyt taas kasvuun.
• Suomen luonnonsuojeluliitto kannattaa valkohäntäkauriin lisäämistä Suomen kansallisen vieraslajiasetuksen haitalliseksi vieraslajiksi.
• Valkohäntäkauriin metsästystä tehostaisi sen poistaminen luvanvaraisen pyyntiluvan eli kiintiömetsästyksen piiristä. Tämä vähentäisi pyyntilupien myöntämiseen ja seurantaan vaadittavaa hallinnollista taakkaa ja lisäisi valkohäntäkauriin metsästystä. Näin tapahtui metsäkauriin kohdalla pyyntiluvan poistumisen jälkeen vuonna 2005, kun metsästysmahdollisuudet avautuivat suuremmalle metsästäjäryhmälle. Samalla valkohäntäkauriin metsästys tulisi vapauttaa metsästysalueen 500 hehtaarin pinta-alavaatimuksesta, kuten metsäkauriskin. Silloin jokainen metsästyskortin omaava maanomistaja saisi metsästää niitä omilla maillaan ja vuokrata myös vieraslupia.
• Tehokkaan talviruokinnan, ilmastonmuutoksen, petojen vähyyden ja valikoivan metsästyksen seurauksena valkohäntäkauriskanta on kasvanut viime vuosiin asti hyvin voimakkaasti. Sen vaikutusta Suomen luonnon monimuotoisuuteen ei ole tutkittu, mutta muualla tehtyjen tutkimusten ja Suomessa tehtyjen havaintojen perusteella liian suuret pysyvät kauriskannat (metsä-, täplä- ja valkohäntäkauris) vaikuttavat kielteisesti luonnon monimuotoisuuteen.
• Metsästyskauden jälkeen jatkuva talviruokinta on kiellettävä.
• Luken v. 2020 julkaistun raportin mukaan ruokintaa harrastaa vuosittain n. 30 000 metsästäjää, joista jokainen ruokkii talven aikana hirvieläimiä keskimäärin 600 kg:lla viljaa ja juureksia (https://jukuri.luke.fi/handle/10024/546622). Ruokakasat lisäävät mm. supikoiria, rusakoita ja rottia, jotka voivat aiheuttaa haittaa viljelyksille, puutarhoille ja muille lajeille. Myös ruokahävikin vähentämiseksi ruokintaa on perusteltua rajoittaa.
• Hirvieläimet ruokailevat viljapelloilla, pihoissa, puutarhoissa ja metsissä. Hirvieläinten aiheuttamat vuosittaiset kustannukset maanomistajille ovat arviolta n. 60 miljoonaa euroa vuodessa (läheskään kaikkea ei ole voitu arvioida) ja hirvieläinonnettomuuksien vuosittaiset kustannukset ovat 100 milj. euron suuruusluokassa. Hyötyihin verrattuna aiheutuneet nettokustannukset ovat n. 100 milj. euroa vuodessa (SORKKA-hankkeen raportti, Tapio oy 2023). Vakavimmat onnettomuudet ja kuolemat aiheuttaa hirvi, mutta lukumääräisesti kolareista selvä enemmistö on kauriskolareita, joiden määrä on Uudellamaalla kasvanut jälleen vuonna 2025 13 %. Kauriiden levittämien punkkitautien hintalappua kukaan ei ole vielä edes yrittänyt laskea. Punkkien lisääntyminen on paikoitellen alkanut estämään luonnon virkistyskäyttöä. Vieraslaji valkohäntäkauriin kannan rajoittaminen on perusteltua myös näiden haittojen ehkäisemiseksi.
• Myös toisen vieraslajin täpläkauriin (kuusipeura) kanta on ollut jatkuvassa kasvussa lähes 10 vuotta ja sitä on tarpeen rajoittaa.

Vastaukset Maa- ja metsätalousministeriön laatimiin susikannan hoitosuunnitelman päivitystä tukeviin kysymyksiin:

1. Miten näette alueellisten riistaneuvostojen sidosryhmätilaisuuksien sekä alueellisten riistaneuvostojen roolin kiintiömetsästyksen suunnittelun valmistelussa?
   • Alueelliset riistaneuvostot tulisi avata luontojärjestöille ja myös luontojärjestöiltä pyytää lausunnot alueellisista suunnitelmista ja luvista.
2. Mitä voisivat olla kriteerit, minkä perusteella suden kiintiömetsästystä kohdennetaan pareihin tai laumoihin (ottaen huomioon susikannan suotuisan suojelutason säilyttämisen)?
   • Vahinkoa ja toistuvasti haittaa tai uhkaa aiheuttavien susien poistoon voidaan myöntää vahinko- ja turvallisuusperusteisia poikkeuslupia eikä sitä varten tarvita yleistä uhanalaisen lajin kiintiömetsästystä. Jos metsästystä harjoitetaan, se tulee toteuttaa pyyntiluvilla eikä kiintiöpyyntinä.
   • Kiintiömetsästys tulisi lopettaa vähintään siihen asti, kunnes on tieteellinen varmuus susikannan suotuisasta suojelutasosta. Suden metsästystä ei tule aloittaa ennen kuin maaliskuun susikanta-arvio on yli 500 sutta. Lisäksi susikannan on levittäydyttävä tasaisesti poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen. Erityisen tärkeää on varmistaa geneettinen silta itäisen ja läntisen kannan välillä. Nyt suden esiintymisalue ei ole yhtenäinen eikä kanta ole geneettisesti kunnossa.
   • Mikäli perusteina käytetään vahinkoja tai koirasusia, näiden tulee olla luotettavasti todennettuja. Viime talven lupien perustelut olivat osin puutteellisia tai jopa virheellisiä.
   • Kiintiöpyynti tulee mitoittaa niin, että kiintiöön sisältyy kaikki kuolleisuus eli kiintiöpyynti ja poikkeusluvat. Kiintiöstä tulee myös vähentää muu tietoon tuleva suden kuolleisuus, kuten liikenneonnettomuuksissa kuolleet yksilöt, mahdollisesti esiin tuleva laittoman salametsästyksen saalis ja muu ihmisen aiheuttama kuolleisuus. Vuonna 2025 poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen on myönnetty vahinko- ja turvallisuusperusteisia poikkeuslupia yli 60 suden tappamiseen.
   • Todettujen koirasusien poistaminen luonnosta on itsessään hyväksyttävä tavoite. Kuitenkin kun nyt toteutetussa kiintiömetsästyksessä kiintiölupia kohdennettiin oletettujen koirasusien perusteella, erikseen linjattiin ettei tapettu todennettu koirasusi vähennä susien tappokiintiötä alueella. Logiikka on nurinkurinen ja pitää korjata. Koirasusien poistaminen ei saa olla tekosyy genettisesti puhtaiden susien tappolupien lisäämiselle.
3. Näettekö tarvetta tarkemmalle alueelliselle tarkastelulle hoitosuunnitelmassa muun Suomen osalta ja missä tästä voisi olla hyötyä?
   • Kyllä. Hoitosuunnitelmassa on huomioitava tiheän ja harvan kannan alueet erikseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä susikannan levittäytymisen mahdollistamiseen nykyisille susityhjiöalueille sekä geneettisen yhtenäisyyden parantamiseen mahdollistamalla susien tehokas levittäytyminen idästä länteen ja toisin päin. Tässä myös Uudellamaalla on oma roolinsa Kaakkois- ja Lounais-Suomen välissä.
4. Mitkä ovat teidän [Uudenmaan] riistakeskusalueen susikannan erityispiirteet, joita tulisi ottaa huomioon?
   • Kts. kohta 3.
5. Tunnistatteko joitain susikannan hoidon toimenpiteitä (esim. vahinkojen ennaltaehkäisy, metsästyksenvalvonta), mitä alueellanne tulisi kehittää ja miten? Näettekö teidän sidosryhmällänne roolia ehdotetun toimenpiteen kehittämisessä tai toteuttamisessa?
   • Suden hoitosuunnitelma tulee päivittää laajassa yhteistyössä kaikkia sidosryhmiä kuunnellen. Siinä tulee hyödyntää SusiLIFE-hankkeen hyviä käytäntöjä koira- ja kotieläinvahinkojen ennaltaehkäisyyn.
   • Susikannan hoito ei voi tarkoittaa pääasiassa susien tappamista. Painopistettä tulee siirtää vahinkojen ja turvallisuusuhkien ennaltaehkäisemiseen, siihen tarvittavien määrärahojen korottamiseen ja toimenpiteiden yhteistyössä toteuttamiseen, huomioiden nyk. mittavat petokorvaussummat.
   • Kattavan ja luotettavan havainto- ja näyteaineiston keruu, laajaan asiantuntemustietoon ja tutkimukseen perustuva susikannan koon vuosittainen arviointi sekä riittävät resurssit (Luke, Riistahallinto) tämän toteuttamiseksi on varmistettava.
   • Petoyhdyshenkilöiden ja muiden vapaaehtoisten koulutukseen on panostettava.
   • Suden aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyä on resursoitava mm. SusiLIFE -hankkeen tulosten pohjalta, huomioiden, että yhteiskunta on suurpetoasioissa moniääninen. MMM:n ennaltaehkäiseviin toimiin kohdistettuja määrärahoja on korotettava.
   • Laiton salametsästys on estettävä, mikä edellyttää poliisin ja erätarkastajien nykyistä parempaa resursointia tätä työtä varten.
   • Tassu-havaintoaineiston luotettavuutta on parannettava:
     • Järjestelmään kirjatuista jälkihavainnoista kuvatallenteet sekä tarkistusvalvonta (erävalvonnan resurssit), tarkka dokumentointi pihakäynneistä (riistakamerakuvat, kartat, selostus) ja niiden havaituista syistä (kuten ravintokohteet) ja toteutetuista karkotuksista.
   • Pihavierailu on syytä määritellä tarkemmin, kun susikanta on nyt vahvin juuri tiheään asutulla alueella, jolla on myös vahva asutuksen läheisyydessä liikkuva hirvieläinkanta, erityisesti valkohäntäkauris. Suden jälkien havaitseminen 100 metrin etäisyydellä rakennuksesta on liian väljä määritelmä pihavierailulle eikä tarkoita, että susi olisi vaaraksi.
   • Hirvieläinten ylläpitoruokinta on lopetettava etenkin tiheän asutuksen ja susireviirien alueella.
   • Riistakeskukselle on varattava resurssit tilakohtaiseen neuvontaan vahinkojen ehkäisystä ja tilakäynteihin.
   • Kansalaisten ja päättäjien tiedon lisääminen susireviireistä, suden ekologiasta ja käyttäytymisestä sekä vahinkojen estämiskeinoista on välttämätöntä.

Yhteystiedot: Lauri Kajander, erityisasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, p. 045 114 0088, lauri.kajander@sll.fi