Kohtuullisesti pintaa pitkin
–

Etappi kerrallaan
Moni miettii ehkä tällä hetkellä kesän suunnitelmia. Kolottaako reissuhammasta?
Tehtiin vuosi sitten 13-43 -vuotiaista koostuvalla porukalla pintaa pitkin reissu Keski-Eurooppaan ja takaisin. Menomatka kulki ns. läntistä reittiä pitkin Tukholmasta Hollannin kautta koukaten Saksan läpi Tsekkeihin. Takaisin taas Puolaan ja Baltian läpi, kumpaankin vähän polvet pehmeinä hullaantuen. Reissuun meni kaiken kaikkiaan kolmisen viikkoa, kohtuullisella budjetilla (jonka tarkka loppusumma on edelleen laskematta).
Matkalla opittua ainakin: Elämä kantaa. Voi mennä etappi kerrallaan, asiat järjestyy kyllä. Tällä matkalla ei olla perillä, ja toisaalta perillä ollaan koko ajan. Muista eväät, kylmää vettä sekä istuinalusta. Ja kaveri, jolla on lehmän hermot.

Hitaudesta hyvä pitää kiinni
Pintaa pitkin matkailuun on varmasti monta eri tyyliä ja tapaa, mutta matkaan kannattaa kuitenkin varata leppoisa määrä aikaa. Viikon reissulla ei Suomesta välttämättä kannata lähteä Baltiaa edemmäs, silloinkin voi helposti tulla kiireen tuntu. Matkustaminen vie aikaa ja voimia, eikä kannata aliarvioida palautumisen ja hitaiden aamujen tarvetta ennen kuin oikeasti jaksaa ottaa vastaan taas uuden kaupungin. Parasta on jatkuva matkalla ja seikkailulla olon tunne samalla kun huolehtii päivittäisistä tarpeista.
Jos on vaikka kaksi viikkoa aikaa, suosittelen lämmöllä esimerkiksi reissua Baltian läpi Puolaan ja takaisin. Matkan aikana pääsee vaihtamaan rauhassa maisemaa, kun juna Tallinnasta Riian kautta Vilnaan (hienoja reissukohteita itsessään jo nämä kaikki!) on yhtä hidas kun lomalle laskeutuvan hermosto tarvitsee ja saa viettää tuntikausia junan ikkunasta tuijotellen. On kiinnostavaa todistaa muutosta täältä Pohjolan niukasta ilmastosta kohti Keski-Euroopan reheviä laaksoja ja joka paikasta tursuavaa luontoa.
Harvoin pääsee sanomaan, että joku asia on halpa ja hyvä, mutta junalippujen kohdalla näin on. Tallinnasta Vilnaan kustantaa 40€, Vilnasta Varsovaan 30€. Kummallakin etapilla saa hyvin kiinni hitaudesta, sillä ymmärtääkseni raiteiden korkean iän vuoksi ei niillä voi ihan täyttä enää päästellä. Junat itsessään ovat kuitenkin hyvässä kunnossa, palvelu pelaa erittäin hyvin ja ruokaa tarjoillaan joko omalle paikalle tai ravintolavaunussa ihkaoikean kokin valmistamana. Kummallakin etapilla junamatkaan kuuluu yksi vaihto, joka on selkeästi opastettu ja toimii kuin se kuuluisa junan vessa: Lähellä maiden rajaa pienellä asemalla juna pysähtyy, kaikki matkustajat pölläytetään ulos junasta ja opastetaan siirtymään viereiselle raiteelle nousevaan junaan. Matka jatkuu!


Apua suunnitteluun löytyy ensikertalaisellekin
Baltia on hurmaava sekoitus itää ja länttä, kuitenkin vielä sellainen, missä saa ihan oikealta, kynällä paperille kirjoittavalta tarjoilijalta palvelua sekä pöytiin tarjoillun ruoan. Jokainen paikka ei ole täynnä ostamista tyrkyttäviä mainoksia vaan autenttista ja juurevaa paikallista kulttuuria. Puolaa taas ei syyttä kehuta Keski-Euroopan ruokapääkaupungiksi, ja lihansyöjästä fleksaavaan vegaaniin ollut porukkamme sai jokainen onnellisena vatsansa täyteen aivan todella edulliseen hintaan.
Reissujen suunnittelu on kuin viidakko, missä pärjää kun on hyvät työkalut ja paikka, mistä kysyä neuvoja. Facebookissa toimii esimerkiksi tosi auttavainen ryhmä Maata pitkin matkustavat, josta löytää vastauksen lähes kaikkeen. Pidempiä reilejä reilipassilla suunnitellessa hyvä apu on eurail.com -sivusto, josta löytyy näppärä karttatyökalu ja tietokanta suunnittelun tueksi. Pintaa pitkin matkustaessa ihanaa on myös se, että neuroottisin tai stressantuneinkin suorittaja joutuu taipumaan sen äärellä, että matkustaa voi vaan etappi kerrallaan ja joskus täytyy vaan toivoa parasta. Ja luottaa.
Terkuin Laura Kohtuusklubilta


