Vastaselitys Sipoon lausuntoon suunnittelutarveratkaisua (15.12.2021 § 134) koskevasta valituksesta
[Tämä vastaselitys liittyy piirin 24.1.2022 jättämään valitukseen]
13.6.2022
VASTASELITYS
HELSINGIN HALLINTO-OIKEUS
ASIA:
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n vastaselitys Sipoon rakennus- ja ympäristövaliokunnan lausuntoon suunnittelutarveratkaisua koskevasta valituksesta (Linnanpelto)
VIITE: Vastaselityspyyntö 24.5.2022
Diaarinumero: 429/03.04.04.04.16/2022
Muutoksenhaunalainen päätös: Sipoon rakennus- ja ympäristövaliokunta, 15.12.2021 § 134
Prosessiosoite
Toiminnanjohtaja Ursula Immonen
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Itälahdenkatu 22 b A
00210 HELSINKI
Puhelin 044 258 0598
Sähköposti: uusimaa@sll.fi
Toivomme ensisijaisesti sähköistä asiointia.
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiittää vastaselityspyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa. Rakennus- ja ympäristövaliokunnan tai luvan hakijan lausunnoissa ei ole tuotu esiin mitään sellaista, minkä perusteella olisi syytä muuttaa alkuperäistä valitustamme. Alla esitämme lisäperusteluja sille, miksi päätös tulee valituksemme mukaisesti hylätä.
- Valitusoikeudesta
Sipoon rakennus- ja ympäristövaliokunta perustelee lausunnossaan pitkästi, miksi Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:llä ei olisi valitusoikeutta asiassa. MRL 193 §:n mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksistä ja suunnittelutarveratkaisuista on toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun tai kulttuuriarvojen suojelun edistäminen taikka elinympäristön laatuun muutoin vaikuttaminen.
Piirin sääntöjen 2 §:n mukaan (Liite 1): ”Piirin tarkoituksena on monimuotoisen luonnon, elinkelpoisen ympäristön sekä kulttuuri- ja rakennusperinnön suojeleminen ja hoitaminen sekä samassa tarkoituksessa toimivien paikallisten ja alueellisten yhteisöjen tukeminen.” Uudenmaan maakunta kuuluu piirin toimialueeseen. Valitusoikeutta ei ole MRL:ssa rajoitettu tiettyihin valitusperusteisiin.
Suora sitaatti Sipoon rakennus- ja ympäristövaliokunnan lausunnosta: “Luonnonsuojeluliitto ei sillä MRL 193.1 §:n 6 kohdan mukaisen valitusoikeuden perusteella ei ole tullut ELY-keskuksen sijaan tai saanut ELY-keskuksella ollutta asemaa.” Tietenkään luonnonsuojeluliiton piirillä ei ole mitään tarvetta “tulla ELY-keskuksen sijaan”. Piiri toteuttaa omien sääntöjensä mukaista tarkoitustaan ja käyttää lain mahdollistamia keinoja sen edistämiseen. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä panna merkille, että MRL:n muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 251/2016 vp) perusteluissa erikseen todetaan seuraavaa: “Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontatehtävän ja valitusoikeuden rajaaminen korostaa muiden viranomaisten, järjestöjen ja kansalaisten roolia päätösten seuraamisessa.”
Siuntion kunta yritti kiistää piirin valitusoikeuden asemakaavamuutosta koskeneessa valituksessa osin vastaavin perustein kuin Sipoon kunta nyt. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen H6248/2021 mukaan (Liite 2): ”Hallinto-oikeus toteaa, että valitusoikeudesta on erotettava valitusperusteiden sisältö. Yhdistyksen esittämien asemakaavan muutoksen sisältöä koskevien valitusperusteiden tarkemmalla sisällöllä ei ole ratkaisevaa merkitystä yhdistyksen valitusoikeuden syntymisen kannalta, koska maankäyttö- ja rakennusasioissa valitusperusteita ei voida selkeästi erottaa muiden kuin menettelyä koskevien kysymysten osalta luonnon- tai ympäristönsuojelun edistämiseen liittyvistä tavoitteista.” Hallinto-oikeuden mukaan piirillä oli siten valitusoikeus.
Vaikka Siuntion asemakaavaa koskeva valitusoikeus määräytyi MRL 191 § 2 momentin mukaan ja nyt kyseessä olevassa asiassa valitusoikeus perustuu MRL 193 §:ään, on vastaavalla tavalla kyse maankäyttö- ja rakennusasiasta, jossa valitusperusteita ei voida selkeästi erottaa luonnon- tai ympäristönsuojelun edistämiseen liittyvistä tavoitteista. Maankäytön suunnittelujärjestelmän lainmukaisuus on mitä suurimmassa määrin piirin sääntöjen mukaisten tavoitteiden kannalta olennainen teema, jonka edistämisessä piiri voi käyttää valitusoikeuttaan.
- Kunnan päätösvallasta
Sipoon rakennus- ja ympäristövaliokunnan lausunnossa esitetään, että aikaisempi suunnittelutarveratkaisuja koskeva oikeuskäytäntö olisi menettänyt merkitystään sen jälkeen kun maankäyttö- ja rakennuslakia uudistettiin vuonna 2017. Lausunnossa esitetään, että kunnan harkintavalta olisi uudistuksessa kasvanut kun ELY-keskusten valitusoikeus näistä päätöksistä poistettiin.
MRL:n muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 251/2016 vp) perusteluissa todetaan 137 § 1 momentin osalta seuraavasti (s. 45):
”Suunnittelutarvealueen luonteen ja tarkoituksen mukaisesti maankäytön tulee perustua riittävään suunnitteluun. Luvan myöntämiselle riittävästi perusteita antava suunnittelu tapahtuisi tiiviimmin ja tehokkaammin toteutettavilla alueilla asemakaavoituksella ja muilla alueilla yleiskaavoituksella. Rakentaminen olisi kuitenkin mahdollista myös silloin, kun se on todettu sopivaksi sellaisessa lupamenettelyssä, jossa sopivuutta on voitu arvioida tavanomaista rakennuslupamenettelyä laajemmin myös yhdyskuntakehityksen, ympäristöarvojen ja tulevan maankäytön näkökulmasta. Tällaisen luvan myöntämiselle ei kuitenkaan olisi edellytyksiä siinä tilanteessa, että se aiheuttaisi haittaa tarpeellisten asema- ja yleiskaavojen laatimiselle. Haittaa aiheutuisi sellaisen suunnitteluvaran puuttumisesta, joka vaikeuttaisi laissa määriteltyjen yleis- ja asemakaavojen sisältövaatimusten täyttymistä. Säännöksen täsmentämisellä ei olisi tarkoitus muuttaa oikeuskäytäntöä. Maanomistajien tasapuolisen kohtelun varmistaminen olisi edelleen tärkeää arvioitaessa rakennusluvan erityisiä edellytyksiä suunnittelutarvealueella.”
- Maanomistajien tasapuolinen kohtelu
On syytä huomata, että MRL:n muutosta koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa korostetaan maanomistajien tasapuolisen kohtelun varmistamisen tärkeyttä suunnittelutarveratkaisuissa: ”Maanomistajien tasapuolisen kohtelun varmistaminen olisi edelleen tärkeää arvioitaessa rakennusluvan erityisiä edellytyksiä suunnittelutarvealueella.” Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan myös, että ”Rakentaminen olisi kuitenkin mahdollista myös silloin, kun se on todettu sopivaksi sellaisessa lupamenettelyssä, jossa sopivuutta on voitu arvioida tavanomaista rakennuslupamenettelyä laajemmin myös yhdyskuntakehityksen, ympäristöarvojen ja tulevan maankäytön näkökulmasta.” Tämän laajemman arvioinnin kannalta erittäin olennainen kysymys on, voidaanko vastaava lupa myöntää myös muille maanomistajille.
- Aikaisempi hallinto-oikeuden päätös
Olemme viitanneet valituksessamme Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen (22.9.2020, 20/0781/1, dnro 03962/19/4112), jolla oikeus kumosi samalla alueella myönnetyn suunnittelutarveratkaisun ja poikkeamisluvan. Rakennus- ja ympäristövaliokunnan lausunnossa todetaan: “Suunnittelutarveratkaisut ovat yksittäistapauksia koskevia päätöksiä, joita ei sellaisenaan voida panna muiden ratkaisujen perustaksi.”
Jokaisen suunnittelutarveratkaisun lainmukaisuus on tietenkin tutkittava yksittäistapauksena, mutta laki on kaikille sama ja siten sen tulkinnankin on oltava johdonmukaista. Huomattakoon, että kyseinen viittaamamme hallinto-oikeuden ratkaisu koskee kiinteistöä, joka sijaitsee samalla Linnanpellon osayleiskaavan AT- ja ma-alueella kuin tässä valituksenalaisessa päätöksessä kohteena oleva kiinteistö. Hallinto-oikeus totesi päätöksessään 20/0781/1:
“Se seikka, että suunniteltu rakennuspaikka on voimassa olevassa osayleiskaavassa osoitettu asuinkäyttöön, ei sellaisenaan perusta maanomistajalle oikeutta myönteiseen suunnittelutarveratkaisuun. Kun otetaan huomioon rakennuspaikan lähialueella jo tapahtunut rakentaminen ja alueelle kohdistuva rakentamispaine sekä vaatimukset maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta ja riittävän kaavoitusvaran jättämisestä, hankkeen toteuttaminen ja asutuksen lisääminen alueella kaavallisesta suunnittelusta erillisellä suunnittelutarveratkaisulla aiheuttaisi maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Hankkeen toteuttamismahdollisuudet tulee selvittää alueen tarkemmassa kaavoituksessa, jolloin voidaan ottaa huomioon myös alueen muiden maanomistajien rakentamistarpeet ja muu maankäyttö. Myönteiselle suunnittelutarveratkaisulle ei siten ole ollut oikeudellisia edellytyksiä. Tähän nähden asiassa ei ole tarpeen lausua muista valituksessa esitetyistä perusteista. Rakennus- ja ympäristövaliokunnan päätös on kumottava ja hakemus hylättävä.”
Rakennus- ja ympäristövaliokunnan lausunnossa väitetään oikeuskäytännön olevan ELY-keskuksen valitusoikeuden määrittelemää ja muuttuneen valitusoikeuden poiston seurauksena. On syytä panna merkille, että kyseinen hallinto-oikeuden päätös on tehty vuonna 2020 eli 3 vuotta ELY-keskuksen valitusoikeuden poistamisen jälkeen.
Helsingissä 13.6.2022
SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY
Laura Räsänen, puheenjohtaja
Ursula Immonen, toiminnanjohtaja
LIITTEET
Liite 3. Helsingin hallinto-oikeuden päätös 20/0781/1 (ei julkaista netissä, sisältää henkilötietoja)