Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri

Uusimaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto Helsinki–Turku nopean junayhteyden YVA-se­los­tuk­ses­ta

Tunnin junan alle jäävää Kirkkonummen Torvströmossenilla olevaa reittiä Nuuksion kansallispuistoon. Kuva: Laura Räsänen

UUDENMAAN ELY-KESKUKSELLE

Viitaten kuulutukseenne 6.11.2020 Dnro UUDELY/13887/2018

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri kiittävät lausuntomahdollisuudesta ja toteavat Helsinki–Turku nopean junayhteyden YVA-selostuksesta seuraavaa.

Aikataulu

Kuten olemme korostaneet jo YVA-ohjelmaa koskevassa lausunnossamme, hankkeen aikataulu on liian kiireinen sen varmistamiseksi, että luontoselvitykset saadaan kattavasti ja YVA-laissa säädetyllä tavalla otettua huomioon hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa. YVA-selostuksessa ei pyynnöstämme huolimatta ole varattu riittävästi aikaa maastotöihin ja luontoselvitysten tekoon.

Katsomme siten edelleen, että hankkeen todellisten ympäristövaikutusten arvioinnille ei ole varattu tarpeeksi aikaa. Tämä on selkeä puute siitä lähtökohdasta, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä nimenomaan pyritään vähentämään tai kokonaan estämään hankkeen haitallisia ympäristövaikutuksia. Jos ympäristövaikutuksia ei ole kattavasti selvitetty ajan puutteen vuoksi, miten niitä voidaan vähentää tai kokonaan estää YVA:n tarkoituksen mukaisesti?

Arvioitavat vaihtoehdot

Eroa A- ja B-vaihtoehdolla on vain vaihtoehto B:hen sisältyvä raideosuus Piikkiön kautta. Siten käytännössä ohjelman hankevaihtoehtoihin ei sisälly sellaista todellista vaihtoehtoa, johon vertaamisella saavutettaisiin riittävää hyötyä negatiivisten ympäristövaikutusten minimoinnin kannalta.

Ratayhteys Helsingin ja Turun välillä on jo olemassa ja ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Tätä yhteyttä on YVA-arvioinnissa käsitelty vain vertailuvaihtoehtona (Vertailuvaihtoehto 0+). Katsomme, että nykyinen olemassa oleva rantarata olisi tullut sisällyttää YVA-ohjelmaan täysivertaisena hankevaihtoehtona. Noin puolen tunnin teoreettinen lyhennys matka-ajassa ei ole riittävä peruste näin laajamittaisille negatiivisille ympäristövaikutuksille ja yhteiskuntataloudellisille kustannuksille ilman tasapuolista vertailua. Asemien sijainneista ei ole tehty vielä päätöksiä, joten tämä puolen tunnin lyhennys matka-ajassa on todellakin vain hypoteettinen arvio.

Ohjelman mukaan YVA:n kautta “pyritään löytämään hankkeelle toteuttamiskelpoinen ratkaisu, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristöarvoille.” Jos vähiten haittaa aiheuttavaa vaihtoehtoa (vertailuvaihtoehto 0+) ei ole edes mahdutettu mukaan ohjelmaan yhtenä päävaihtoehdoista, kuinka tällöin voidaan löytää ympäristön kannalta paras toteuttamiskelpoinen ratkaisu?

Katsomme, että Helsingin ja Turun välillä jo olemassa olevan ratayhteyden kunnostaminen olisi tullut sisällyttää YVA-menettelyn todelliseksi hankevaihtoehdoksi. Tulisi selvittää muun muassa, mitä merkitsi radan kaksiraiteisuus koko matkalla ja miten paljon Rantaradan houkuttelevuutta lisäisi, se että siihen pääsisi kyytiin Espoon keskuksesta ja Kirkkonummeltakin.

Ekologiset yhteydet

YVA-selostuksessa todetaan yksiselitteisesti, että “uusi rata heikentää useita maakunnallisesti tärkeitä yhteyksiä, ja muutos ja vaikutus paikallisesti voivat olla hyvinkin suuria.” Kaksiraiteinen ratalinjaus muodostaa konkreettisen esteen eliöiden liikkumiselle ja keskinäisille sekä alueiden välisille yhteyksille. Jo olemassa oleva moottoritie on heikentänyt ja katkaissut ekologisia yhteyksiä, jotka ovat lajiston elinvoimaisuuden ja monimuotoisuuden kannalta elintärkeitä. YVA-selostuksessa todetaankin, että “verkoston herkkyyttä vaikutusalueella lisää se, että ratalinjan kanssa samansuuntaisesti sijoittuu moottoritie.”

Kaksiraiteisen ratalinjauksen ja moottoritien yhteisvaikutusta ekologisiin yhteyksiin ei kuitenkaan ole YVA-ohjelmassa tai -selostuksessa selvitetty tarkemmin ollenkaan. Päinvastoin, ekologisten yhteyksien heikentämistä ja katkaisemista perustellaan YVA-ohjelmassa sillä, että “rata sijoittuu myös pitkälti nykyisen liikenneväylän läheisyyteen, missä vastaavia vaikutuksia on jo ennestään.” Tämä on täysin ristiriidassa edellä sanotun kanssa. Siellä, missä ekologiset yhteydet ovat jo heikentyneet, niitä tulee pyrkiä vahvistamaan eikä tietoisesti heikentämään entisestään.

Radan vaikutukset ekologisiin yhteyksiin on YVA-ohjelmassa arvioitu suuriksi välillä Espoo-Salo. Tämä tarkoittaa, että tärkeiden yhteyksien katketessa verkosto pirstoutuu entistä useampaan osaan, joiden välillä eliöt eivät pääse liikkumaan. Herkän lajiston alueelliset populaatiot joutuvat laajalti toistensa ulottumattomiin.

Suojelullisesti huomionarvoinen lajisto

Suojelullisesti huomioitavaan lajistoon kohdistuvien vaikutusten merkittävyys on YVA-selostuksen mukaan kuntakohtaisesti arvioituna suuri välillä Espoo-Salo. Merkittävin epävarmuustekijä suojelullisesti huomionarvoisen lajiston osalta on YVA-selostuksenkin mukaan lajitietojen puutteellisuus. YVA-menettelyn yhteydessä laaditut lajiselvitykset koskevat lintuja, nisäkkäitä ja kasveja eikä niitäkään voi luonnehtia kattaviksi tai ajantasaisiksi. Sen sijaan lajitiedot mm. hyönteis-, sammal-, jäkälä- ja sienilajiston osalta puuttuvat edelleen hankealueelta ja tämän hankeesta vastaava myöntääkin YVA-selostuksessa.

Yhteysviranomainenkin toteaa YVA-ohjelmaa koskevassa lausunnossaan Natura-alueiden osalta, että “ohjelmassa ei ole esitetty riittäviä perusteluja sen johtopäätöksen tueksi, ettei alueen luontoarvoja merkittävästi heikentäviä vaikutuksia syntyisi.” Edellä sanotusta voi siis johtaa sen, että Helsinki-Turku nopeaa junayhteyttä koskeva YVA-selostus on tietoisesti laadittu puutteellisten lajitietojen nojalla.

Tämä tiedossa oleva puutteellisuus olisi korjattavissa varaamalla riittävästi lisäaikaa lajistoselvitysten tekemiselle ja tekemällä ympäristövaikutusten arviointi niiden pohjalta kattavasti ja YVA-laissa säädetyllä tavalla. Tästä tarkemmin tämän lausunnon liitteessä.

Liito-orava

Radan vaikutusalue on valtakunnallisesti tärkeää elinaluetta liito-oravalle. Ekologiset yhteydet ovat erityisen tärkeitä juuri liito-oravalle. YVA-selostuksessa todetaan hankkeen muodostavan liito-oravalle “koko ratalinjalla kulkuesteen, jolla on vuorostaan laajoja, populaatiotason vaikutuksia.” Lisäksi YVA-selostuksessa todetaan, että “ilman lieventämistoimia hankkeen vaikutuksia liito-oravaan voi pitää radan estevaikutuksesta johtuen merkittävinä.” Lieventämiskeinona ekologisten yhteyksien katkeamiselle YVA-selostuksessa esitetään liito-oravien osalta, että “säilytetään puustoa mahdollisimman lähellä rataa siellä, missä liito-oravia lähellä.”

Yhteysviranomainen painottaa YVA-ohjelmaa koskevassa lausunnossaan, että direktiivilajien poikkeuslupien arvoinnissa “tulee ottaa huomioon tämänhetkisten esiintymien lisäksi lajin potentiaaliset elinympäristöt, joissa lajia on havaittu muutaman vuoden sisällä. Pesimäreviiri voi etenkin liito-oravilla autioitua väliaikaisesti muutamaksikin vuodeksi ja tulla taas uudelleen käyttöön.” Kattavaa ja ajankohtaista selvitystä liito-oravapopulaatioista radan vaikutusalueella ei kuitenkaan ole tehty YVA-selostusta varten. Näin ollen arvio liito-oravapopulaatioista ja poikkeusluvista niiden suojelusta ei perustu YVA-lain edellyttämiin eivätkä myöskään LSL:n mukaisiin selvityksiin. Nämä olisi YVA-menettelyn aikana riittävällä aikataululla pitänyt tehdä.

On otettava erityisesti huomioon, että suunnitellun radan viereinen moottoritie on jo katkaissut ekologisia yhteyksiä sekä kaventanut liito-oravan elinympäristöä. Ekologiset yhteydet puolestaan ovat elinehto ja edellytys liito-oravan säilymiselle sekä lajien monimuotoisuudelle kokonaisuudessaan. Kaksiraiteisen radan ja jo olemassa olevan moottoritien yhteisvaikutuksia liito-oravan elinympäristöihin ja ekologisiin yhteyksiin ei ole YVA-menettelyssä arvioitu kattavasti.

Yhteyksien katkaisemisen lisäksi on selvää, että rata tulee tuhoamaan lukuisia olemassa olevia liito-oravan elinympäristöjä ratakäytävällä ja sen vaikutusalueella. Lisäksi radan seurauksena asemien läheisyyteen rakennettavien asuinalueiden takia useat liito-oraville tärkeät elinympäristöt ovat heikentymässä, vaikkeivät tunnetut pesäpuut jäisikään suoraan rakentamisen alle.

Luontotyyppi- ja muut lajistovaikutukset myös selvitettävä

On ensiarvoisen tärkeää, että ympäristövaikutusten arviointi ulotetaan koskemaan laajemmin myös muuta lajistoa ja luontotyyppejä. Tämä selvitys ei anna lukijalle käsitystä siitä, mitä ollaan menettämässä. Olemme jo YVA-ohjelmaa koskevassa lausunnossamme esittäneet, että hankealueen luonnontilaisen kaltaisten, lahopuustoisten, tai muuten arvokkaiden metsien osalta toteutetaan lisäselvitykset (METSO-selvitys, lahokaviosammalselvitys, kääpäselvitys, jäkäläselvitys), joiden avulla vähintään paikallisesti erityisen arvokkaat, maakunnallisesti arvokkaat sekä mahdolliset valtakunnallisesti arvokkaat kohteet luotettavasti tunnistetaan ja saadan osaksi vaikutusarviointeja.

Näitä selvityksiä ei ole otettu vaaditulla tavalla mukaan YVA-selostukseen. Vahva näkemyksemme on, että ratakäytävän ja asemanseutujen rakentamisen alle jäävät metsät ovat luonnoltaan arvokkaampia ja virkistykselle tärkeämpiä kuin Etelä-Suomen metsät keskimäärin. Vaadimme, että YVA-selostusta täydennetään vähintään muuta metsälajistoa ja luontotyyppejä koskevilla selvityksillä ja arvioinneilla.

Yhteenveto

Sen lisäksi, että hankkeen luonto- ja ympäristövaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty, on hanke kokonaisuudessaan yhteiskuntataloudellisesti varsin kannattamattomaksi todettu. Koska päästöjä pitäisi ilmastonmuutoksen vuoksi vähentää, ei varsinkaan Uudellamaalla tulisi uhrata enempää viherverkostoa rakentamisen alle. Metsiä tarvitaan päästöjen sitomiseen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen sekä virkistyskäyttöön.

Muun muassa Uudenmaan maakuntaohjelma suosittaa tukeutumaan jo olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Ei ole varmaa, kuinka paljon uusi rata palvelisi toteutuessaan paikallisliikennettä, jos ollenkaan. Siten väitteitä siitä, että hanke vähentäisi yksityisautoilua, ei ole voitu uskottavasti todentaa.

Hankkeella on merkittäviä vaikutuksia myös kauempana ratakäytävästä, koska sen vaatimat maanvaihdot ja muut materiaalit ovat mittavia, puhumattakaan radan ympärille rakennettavista asuin-alueista, joita ei tässä YVA:ssa arvioida ollenkaan. Radan rakentamisen aikaiset kasvihuonekaasupäästöt tulisivat olemaan mittavat. On epävarmaa, tulisivatko radan positiiviset vaikutukset päästöihin koskaan kompensoimaan niitä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri katsovat, että YVA-selostuksen aikataulu, hankevaihtoehdot ja luontoselvitykset ovat riittämättömät. Mikäli ratahanketta jatketaan, tulee luontoselvityksiä ja niiden vaikutusten arviointia täydentää YVA-ohjelmassa ja YVA-selostuksessa esitetystä ja varata niille riittävästi toteuttamisaikaa.

Hankkeessa on vakavasti varauduttava siihen, että YVA:n tavoite “pyritään löytämään hankkeelle toteuttamiskelpoinen ratkaisu, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristöarvoille” toteutuu parhaiten olemassa olevan Rantaradan parantamisella.

Luontoselvitysten puutteista tarkemmin alla liitteessä.

Kirkkonummella, Helsingissä, Naatalissa ja Turussa 4.1.2021.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen, puheenjohtaja

Ursula Immonen, toiminnanjohtaja

VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUPIIRI RY

Saija Porramo, puheenjohtaja

Pertti Sundqvist, varapuheenjohtaja

Lisätietoja:

Lauri Kajander, (luontoasiat Uusimaa) puhelin 045 1140 088, lauri.kajander (A) sll.fi
Saija Porramo, (luontoasiat Varsinais-Suomi) 0400 765442 saija.porramo (A) gmail.com
Pertti Sundqvist, (ympäristövaikutukset) 050 4328281 pertti.sundqvist (A) sll.fi

LIITE

Tunnin radan luontoselvityksistä väleillä Espoo-Salo ja Salo-Turku

  1. Johdanto
    Tämä lausunto perustuu useiden vuosien liito-oravaseurantaan koko ykköstien osalta, ja ratalinjan osalta erityisesti väliltä Turku-Nunna.

Yleistä LSL 49 §:n lajien inventoinneista

Luonnonsuojelulain 49 §:ssä mainittujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Jotta hankkeen vaikutukset näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin voitaisiin arvioida luotettavasti, on inventoinnit tehtävä riittävän kattavasti, sekä sellaisella tavalla, että hankkeen vaikutusten arviointi on mahdollista.

Tähän mennessä tehdyt inventoinnit ovat edelleen puutteellisia myöhemmin kuvatuilla tavoilla. Lajiesimerkkeinä ovat LSL 49 §:ssä mainitut liito-orava, viitasammakko, lepakot ja saukko.

  1. Liito-orava (Pteromys volans)

2.1. Liito-oravan inventoinnista

Inventoinnin tuloksena tulee olla puukohtainen tieto liito-oravan esiintymisestä. Kartalle merkitään jokainen puu, jonka juurelta on löytynyt merkkejä (papanat, virtsajäljet, syöntijäljet, varastoinnit) esiintymisestä. Lisäksi kartalle merkitään jokainen potentiaalinen pesäpuu (kolopuut, pöntöt, oravan risupesät, rakennukset) ja asuttu pesäpuu. Myös muut mahdolliset esiintymishavainnot kirjataan (näköhavainto, karvahavainto). Liito-orava käyttää elinpiirillään useita pesäpaikkoja (2-5 kpl) säännönmukaisesti; koiraan elinpiirillä määrä voi olla suurempikin, koska se tarkastaa laajan alueen koloja.

Inventoinnin tuloksena tulee olla myös arvio siitä, onko kyseessä naaraan vai koiraan elinpiiri. Tämä sen vuoksi, että naaras ja koiras käyttävät erikokoisia elinalueita ja merkitsevät niitä eri tavoin.

Inventoinnin tuloksena tulee myös olla tieto siitä, onko kyseessä liito-oravan lisääntymis- ja/tai levähdyspaikka, ja mikä on sen tarkka perusteltu kartalle merkitty sijainti. Tämä tieto on olennainen sen arvioimiseksi, hävitetäänkö ja/tai heikennetäänkö hankkeessa liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, ja jos, niin miten. Tietoa lisääntymis- ja levähdyspaikoista tarvitaan myös kompensaatiotoimenpiteiden toimivuuden arviointiin. Inventoinnissa on myös tunnistettava liito-oravan käyttämät kulkureitit, jotta nämä on mahdollista huomioida suunnittelussa. Kulkureittejä ovat yhteydet eri elinpiirien välillä ja yhteydet pesäpuun ja ruokailupaikkojen välillä.

Hankkeen kohdalla täsmällinen tieto liito-oravan elinpiireistä puuttuu, joten hankkeen vaikutuksia liito-oravan esiintymiseen ratalinjalla ja sen läheisyydessä ei ole mahdollista kunnolla arvioida.

2.2. Liito-oravan inventoinnista rataosuudella Espoo-Salo

Liito-oravan aikaisemmin tiedossa olleita havaintopaikkoja ratalinjalta ja sen läheisyydestä tarkastettiin. Tässä toimintatavassa on se huono puoli, että näin on mahdollista jäädä uusia liito-oravan elinpiirejä löytymättä. Liito-oravien asuttujen elinalueiden tilanne muuttuu vuosittain huomattavasti.
Tummanvihreän ydinalueen määrittämisen kriteereitä ei ole annettu.

Todetulla elinalueella on potentiaalisten pesäpaikkojen etsintään käytettävä runsaasti aikaa. Nyt pesäpuiden pienestä määrästä päätellen etsintään ei ole panostettu.
Liito-oravia selvitettiin ykköstien linjauksella ensimmäisen kerran kattavasti vuonna 2001. Siinä ja sitä seuranneissa useissa inventoinneissa tarkasteltiin laajempia alueita tielinjauksen molemmin puolin, ja myös yhteyksiä elinpiirien välillä. Noiden inventointien malliin olisi tälläkin kertaa inventoinnit tullut tehdä laajemmalta alueelta, sillä nyt yksittäisiä elinpiirejä käsitellään ikään kuin elinympäristöverkostosta erillään.

Kuten tehdyistä selvityksistä voidaan huomata, on poikkeuslupien hakemisen tarve huomattavasti nyt esitettyä suurempi. Ratalinjaus halkoo noin sataa liito-oravan elinpiireiksi merkittyä aluetta.
Yhteyksiä ympäröiviin elinpiireihin ei ole esitetty, jolloin vaikutuksia niihin ei ole ollut mahdollista arvioida (mahdollinen lisääntyvä pirstoutuminen ja yhteyksien katkeaminen).

2.3. Liito-oravan inventoinnista rataosuudella Salo-Turku

Yhteyksiä ympäröiviin elinpiireihin ei ole esitetty, jolloin vaikutuksia niihin ei ole ollut mahdollista arvioida (mahdollinen lisääntyvä pirstoutuminen ja yhteyksien katkeaminen). Elinpiirit on esitetty irrallaan liito-oravan elinympäristöverkostosta, jolloin ei ole mahdollista arvioida mikä on yksittäisen elinpiirin merkitys.
Liito-oravan tällä hetkellä käyttämiä ylityspaikkoja ei ole esitetty (näitä olemme selvittäneet), eikä myöskään suunniteltuja tulevaisuuden ylityspaikkoja hankkeen toteutumisen jälkeen. Välillä Turku-Nunna ylityspaikkojen tarve on suuri, ja lieventämistoimia tulisi kohdentaa juuri tuolle välille. Joillakin paikoilla tilanne on tällä hetkellä kriittinen; ylitys tapahtuu aina samaa reittiä käyttäen ja harvojen yksittäisten puiden kautta. Tällaisten kriittisten tilanteiden tunnistaminen on oleellista ratalinjan molemmin puolin, jotta yhteydet säilyisivät jatkossakin.

2.4. Liito-oravan ylityspaikoista

Yksityiskohtaisia toteutustarkasteluja kunkin ylityspaikan osalta ei ole esitetty; vain ylityspaikkojen kokonaismäärä sekä niiden erilaiset toteutusmallit on esitetty. Näin ollen ei ole mahdollista arvioida yksittäisten ylityspaikkojen toimivuutta liito-oravan kannalta, ja näin ei myöskään ole mahdollista arvioida ylityspaikkojen todellisia kompensaatiohyötyjä. Kompensaatiohyötyjen arviointi tulee kyetä tekemään etukäteen, eikä vasta hankkeen toteuduttua.

  1. Viitasammakko (Rana arvalis)

EU:n komission ympäristöasioiden pääosaston laatimassa ohjeistuksessa lisääntymispaikka on määritelty alueeksi, jonka tietyn lajin yksilö tarvitsee:
kosintamenoihin, paritteluun, pesänrakentamiseen tai synnytys- tai munintapaikan valitsemiseen,
synnyttämiseen, munimiseen tai jälkeläisten tuottamiseen aseksuaalisesti, munien kehitykseen ja kuoriutumiseen, tai pesästä tai synnytyspaikasta riippuvaisille poikasille.

Ohjeessa levähdyspaikka on määritelty alueeksi, jolla on yksi tai useampia rakenteita tai elinympäristön piirteitä, joita vaaditaan:
lämmönsäätelykäyttäytymiseen, lepäämiseen, nukkumiseen tai toipumiseen, piiloutumiseen, suojautumiseen, pakopaikaksi tai horrostamiseen.

Ruotsissa Naturvårdsverketin lajisuojelun käsikirjassa viitasammakon lisääntymispaikkana pidetään kutulampea, ja levähtämis- ja talvehtimispaikkana populaation elinaluetta kutulammen ympärillä.
YVA-vaiheessa on kyettävä esittämään hankkeen uhka-arvio lajin esiintymistä ajatellen. Uhkatarkastelussa arvioidaan seuraavia seikkoja: maatalous, metsätalous, turvetuotanto, tiet, rakentaminen, lisääntymisaikainen häirintä, vedenlaadun muutokset, vedenpinnan ja pohjaveden korkeuden muutokset, elinympäristöjen pirstoutuminen, vaikutukset paikalliseen ja laajempaan populaatioon, sekä näiden yhteisvaikutukset.

3.1. Viitasammakon inventoinnista rataosuudella Espoo-Salo

Inventoinnin yhteydessä viitasammakon elinpiiristä on mainittava ja kartalle merkittävä se osa, joka on lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Vain näin on mahdollista arvioida hankkeen vaikutuksia niihin, sekä arvioida hankkeen poikkeuslupien tarvetta oikein. Esiintymisen esittäminen niin, että paikalla esiintyy lajia, mutta ei määritellä, onko kyseessä lisääntymis- ja/tai levähdyspaikka, on puutteellisesti tehtyä inventointia.

Viitasammakko esiintyy paikoilla, missä on seisovaa vettä pysyvästi vähintään noin 30 sentin syvyydeltä. Ratavälillä tällaisia potentiaalisia kohteita on jäänyt inventoimatta, esimerkiksi:
Nälköönlampi (Lohja)
Hossa, Koivulanselän eli Vesvuon kaikki rannat (Lohja, Karnainen)
Hauklampi ja sen laskupuro (Raati)
Tuokkolan lammet (Lohja, Kovela)
Lahnajärven rannat (Lahnajärvi)

YVA-vaiheessa on myös kyettävä arvioimaan niitä vaikutuksia, joita hankkeella on viitasammakkopopulaatioihin (edellä mainittu uhkatarkastelu).

3.2. Viitasammakon inventoinnista rataosuudella Turku-Salo

Inventoituja kohteita rataosuudella Salo-Turku oli kuusi kappaletta. Soveltuvia kohteita olisi ollut enemmänkin, esimerkiksi:
Äijälänmäki, lähteet (Hajala)
Metsola, lampi (Palomäki)
Pitkäportaanoja (Pitkäporras)
Paimionjoki (Paimion keskusta)
Viitasammakot levittäytyvät elinpiirien välillä pieniä ja isoja vesistöjä käyttäen, jolloin niitä on mahdollista löytää myös näistä (mukaan lukien ojat).

  1. Lepakot

Inventoinnissa määritettyjen potentiaalisten lepakkoalueiden pinta-ala (karttojen vihreä) on huomattavasti suurempi kuin se, miltä havainnointia on tehty.

Lepakkoinventoinnissa ei ole pyritty määrittämään lisääntymis- ja levähdyspaikkoja niiltä paikoilta, missä tähän mennessä on havaittu lepakoiden esiintyvän. Näin ollen poikkeuslupien tarvetta ei ole ollut mahdollista arvioida oikein. Myöskään hankkeen vaikutuksia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin ei näin ollen ole ollut mahdollista arvioida.
Lepakkoinventoinnit ovat siis edelleen pahasti kesken. Potentiaalisia lepakkoalueita ratalinjauksilta on määritetty liian vähän, tähän mennessä potentiaalisiksi lepakkoalueiksi määritettyjä ei ole kokonaan inventoitu, lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat määrittämättä, sekä käytetyt ruokailureitit ovat määrittämättä.

Inventoinnissa on käytettävä huomattavasti suurempaa määrää passiividetektoreita. Näiden tuottamien tietojen käsittely on työlästä, mutta se on ainoa keino lepakoiden esiintymisen selvittämiseksi. Tämän jälkeen on vielä selvitettävä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sijainnit. Vasta sen jälkeen voidaan arvioida hankkeen vaikutuksia lepakoihin.
Turun Laukkavuoresta ja Jaaninojalta tehtiin havaintoja useasta pohjanlepakosta kesällä 2020. Myös Kaarinan Nunnasta ratalinjausten viereltä tehtiin havaintoja pohjanlepakosta. Havainnot löytyvät laji.fi-tietokannasta.

  1. Saukko (Lutra lutra)

Saukon inventoinnissa on tunnistettu lumijälkihavainnoinnilla lajin elinpiirejä.
Myös tämän lajin kohdalla on oleellista kyetä tunnistamaan lisääntymis- ja levähdyspaikat. Nyt näitä ei ole tiedossa lajin tiedetyiltä esiintymispaikoilta, jolloin ei voida arvioida hankkeen vaikutuksia lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Näin ollen ei ole myöskään mahdollista arvioida poikkeuslupien tarvetta.

Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen on saukon kohdalla työlästä, mutta mahdollista. Saukko merkitsee käyttämiään kiviä ulosteillaan ja sen käyttämät reitit kulkevat samoja uria pitkin, jolloin ne kuluneina on mahdollista maastossa havainnoida. Saukon elinpiirin käyttö on erilaista talvella ja kesällä. Pesinnät ovat usein metsäkankaalla kaukana kesäaikaan käytettävästä purosta tai joesta, joten pelkän puron tai joen merkitseminen talvihavaintojen perusteella huomioitavaksi ei riitä.