Vastaselitys liittyen Vantaan Puu-Kivistön asemakaava-alueelle myönnettyyn la­ho­ka­vio­sam­ma­len siirtämisen poikkeuslupaan

 

19.9.2019

Helsingin hallinto-oikeudelle

Viitaten vastaselityspyyntöönne Dnro 13607/19

Vastaselitys liittyen Vantaan Puu-Kivistön asemakaava-alueelle myönnettyyn lahokaviosammalen siirtämisen poikkeuslupaan

Kiitämme hallinto-oikeutta vastaselityspyynnöstä sekä sille annetusta lisäajasta.

Jäljempänä on kommentoitu sekä Uudenmaan ELY-keskuksen lausuntoa (19.6.2019) että Vantaan kaupungin selitystä (16.8.2019). Alussa tuodaan hallinto-oikeuden tietoon uutta selvitysaineistoa sekä kerrotaan Kivistön esiintymiskeskittymän pitkäaikaisen säilymisen kannalta merkittävästä uudesta poikkeuslupa-asiasta.

1 UUSIA LISÄTIETOJA

Uusia lisätietoja lahokaviosammalen esiintymisestä

Ohessa toimitamme hallinto-oikeuden käyttöön Uudenmaan ELY-keskuksen tilaaman raportin Uudenmaan lahokaviosammalesiintyminen luokittelu ja priorisointi (Liite 1). Myös Vantaan kaupungin selityksessä hyödynnetään ja siteerataan kyseistä yhteenvetoraporttia.

Raportti vahvistaa tiedon Kivistön lahokaviosammalkeskittymän valtakunnallisesta merkityksestä. Raportin sivulla 37 todetaan suoraan, että ”Kivistön alueella on tehty enemmän lahokaviosammalhavaintoja kuin missään muualla Uudellamaalla”. Raportin alkuosan lajin esiintymiskuvaa Suomessa käsittelevän osan perusteella on ilmeistä, että kyseessä todellakin on Suomen merkittävin tunnettu lahokaviosammalen esiintymiskeskittymä, vaikka tätä ei raportissa suoraan sanotakaan.

Kivistön esiintymiskeskittymän alueelta tunnetaan yhden vuoden epäkattavien selvitysten perusteella ainakin 34 lahokaviosammalesiintymää. Se on hieman vajaa kymmenesosa Uudenmaan kaikista tällä hetkellä tunnetuista esiintymistä. Useampana vuotena toteutetuissa selvityksissä esiintymien määrä todennäköisesti kasvaisi.

Muut asiaan vaikuttavat hankkeet

Myönnetyn poikkeusluvan haitallisuutta lisäävänä uutena hankkeena tuomme hallinto-oikeuden tietoon sen, että Vantaan kaupunki on hakenut 20.5.2019 poikkeuslupaa myös Puu-Kivistön alueen eteläpuolisen Koivupääojan erittäin tärkeän lahokaviosammalmetsän hävittämiseen (Vantaan kaupunginhallituksen 26.8.2019 kokouksen Kivistön tähden asemakaavaehdotuksen nähtäville laittama asia). Tarkoituksena on siirtää kaikki kaava-alueelle sijoittuvat lahokaviosammalesiintymät yhtä lukuunottamatta Linnametsän ja Tyttömäenmetsän alueille.

Päätös koskee Kivistön tähden asemakaava-aluetta, joka sijaitsee välittömästi Puu-Kivistön alueen eteläpuolelle. Se on osa samaa esiintymiskeskittymää, ja samalla tämän hetkisen tiedon perusteella Kivistön alueen pinta-alaltaan laajin ja esiintymien määrän osalta merkittävin lahokaviosammalmetsä (ns. Koivupääojan metsä, liitteen 1 raportin sivulla 37 osa-alue 1).

2 KOMMENTTEJA UUDENMAAN ELY-KESKUKSEN LAUSUNTOON

Uudenmaan ELY-keskus ei omassa lyhyessä lausunnossaan käytännössä lainkaan syvennä poikkeuslupansa perusteita. Erityisen heikoille jää sen arviointi, mikä on Puu-Kivistön kaltaisen erittäin merkittävän esiintymiskeskittymän heikentämisen vaikuttavuus erittäin uhanalaisen lajin pitkäaikaiseen säilymiseen Kivistön alueella.

Lajin suojelutasoa arvioidaan lähinnä korostamalla viime vuosien täsmäselvityksissä havaittujen esiintymien kokonaismäärää. Siitä tehdään se perustelematon loppupäätelmä, että ”lahokaviosammalen suojelutaso näyttää siis runsaiden tuoreiden havaintojen perusteella varsin vakaalta”. Hieman laadullisemmassa arvioinnissa voitaisiin lisätietona todeta, että pääosa lajin nykyisistä tunnetuista esiintymispaikoista on tämän hetken tietojen perusteella suojelualueiden ulkopuolella metsäalueilla – joita uhkaa metsänkäsittelyn lisäksi myös valtakunnan kiivain rakentamispaine, mm. toistakymmentä tällä hetkellä käynnissä olevaa asemakaava- tai yleiskaavahanketta.

ELY-keskus ei millään tavalla tuo julki tai noteeraa itse tilaamansa Uudenmaan lahokaviosammalesiintymien luokittelu- ja priorisointiselvityksen johtopäätöstä Kivistön alueen esiintymiskeskittymän merkittävyydestä. Sen sijaan lausunnossa esitetään perustelematon ja asiasisällöltään huomattavan vähättelevä väite, jonka mukaan ”ELY-keskus katsoo, että näillä siirroilla ei ole lahokaviosammalen suotuisaan suojelutasoon havaittavaa merkitystä Suomessa, Uudellamaalla tai edes paikallisesti pääkaupunkiseudulla”.

Lausuntoa antaessaan ELY-keskuksella on jo ollut tiedossa se, että Vantaa on hakenut uuden poikkeusluvan Puu-Kivistön eteläpuolisen Koivupäänojan erityisen merkittävän lahokaviosammalkeskittymän tuhoamiseen osana Kivistön tähden asemakaavaa. Tästä huolimatta lausunnossa puolustellaan Puu-Kivistön poikkeuslupaa myös sillä, että ”toisaalta Kivistön alueelle jää edelleen useita esiintymiä”.

Vaikuttavuudeltaan epävarmojen siirtojen poikkeuslupien perustelu kertyvillä siirtokokemuksilla rinnastuu osaltaan Japanin ns. ”tieteellisen valaanpyynnin” yhteydessä käytettyihin perusteluihin. Tähän mennessä myönnetyt kaksi lahokaviosammalpoikkeuslupaa on myönnetty siksi, että voitaisiin kaavoittaa rakentamiseen tiettyjä lahokaviosammaleen ja muiden luontoarvojen kannalta merkittäviä metsiä. Mikäli lajin siirroista haluttaisiin kokemuksia, niin siirtokokeiluja voitaisiin toteuttaa oletettavasti myös ilman kaavahankkeiden edistämiseen liittyviä kytköksiä.

3 KOMMENTTEJA VANTAAN KAUPUNGIN SELITYKSEEN

Vantaan kaupungin selityksessä sivuutetaan täysin piirin valituksen tärkein peruste: Puu-Kivistön esiintymien sijoittuminen keskelle lajin valtakunnallisesti erittäin merkittävää esiintymärypästä. Alla on kommentoitu eräitä kaupungin selityksen kohtia.

Puu-Kivistön alueen esiintymän säilymisen riskit

Vantaan kaupungin selityksessä tukeudutaan priorisointiraportin väitteeseen, jonka mukaan

”virkistyskäytön kuluttamista asutuksen lähimetsistä lajia ei ole löydetty”.

Todellisuudessa kohtalainen osa varsinkin Helsingin ja Vantaan lahokaviosammalesiintymistä on metsistä, jotka sijaintinsa, luonteensa sekä käyttönsä puolesta kuuluvat virkistyskäytön vaihtelevassa määrin kuluttamiin asutuksen lähimetsiin. Kattavia lahokaviosammalselvityksiä ei ole tehty yhdessäkään Suomen kaupungissa, ei myöskään pääkaupunkiseudulla. Lisäksi tehdyt selvitykset ovat pääosaltaan kohdentuneet laajempiin metsiin, joissa on lajille soveltuvia biotooppeja ja rakennetekijöitä runsaammin tarjolla. Tällöin on luonnollista että myös todetut esiintymät painottuvat muihin kuin kaikkein kuluneimpiin ja pienialaisimpiin metsikköihin.

Edellä mainittu ei tarkoita sitä etteikö liiallinen virkistyskäyttö merkitse lahokaviosammalesiintymille säilymisriskiä. Puu-Kivistön alueen kokoisella metsäalueella on piirin arvion mukaan potentiaalia säilyttää laji pitkäaikaisesti, mikäli lajin suojelutarpeet huomioidaan sekä kyseisellä kaava-alueella että sen ympäristön metsissä.

Vantaan selitys antaa Puu-Kivistön metsäalueen säilymismahdollisuudesta lahokaviosammalen kannalta synkähkön kuvan. On selvää, että alueen nykyinen kaavallinen tilanne tai huomiointi Kivistön suuralueen metsänhoitosuunnitelmassa ei ole yhtä otollinen lajin säilyttämiselle kuin esimerkiksi säilyväksi lähivirkistysalueeksi kaavoitetun Lippupuiston kohdalla. Puu-Kivistön metsäaluetta on lähtökohtaisesti kaavoitettu raskaaseen rakentamiseen. Metsän säilyttämistä ei ole missään vaiheessa kaavaprosessia edes haluttu vakavammin harkita. Alueen asemakaavan muuttaminen säilyttävämmäksi mahdollistaisi joka tapauksessa vastaavia lajin säilymistä

auttavia toimia kuin mitä Lippupuiston osalta ollaan valmiita tekemään. Kooltaan Lippupuiston metsäalue (liite 1, raportin sivu 37, osa-alue 2) on joka tapauksessa Puu-Kivistön metsäaluetta hieman pienempi (noin 2,5 ha). Siihen kohdistuu jatkossa vähintään Puu-Kivistön metsään vertautuva virkistyskäyttöpaine.

Vertailua Espoon Ruukinrannan hylättyyn poikkeuslupaan

Puu-Kivistön osalta tilanne on jossakin määrin vertailukelpoinen suhteessa Espoon Ruukinrannan lahokaviosammalesiintymän siirtämiseen liittyvään poikkeuslupaan, jonka Helsingin hallinto-oikeus kumosi 13.6.2019. Valittaja ja lajiin perehtynyt luontokartoittaja arvioivat tuolloin, että lajille soveltuvan metsäalueen koko oli noin 3 hehtaaria. Poikkeuslupa sekä siihen liittyvä riskiarviointi oli tehty sen tulevaisuuskuvan hengessä, että esiintymä säilytettäisiin noin hehtaarin suuruisella alueella nykyisen ja alueelle suunnitellun (uuden) asutuksen keskellä. Puu-Kivistön alueella lajille hyvin soveltuvaksi ydinalueeksi on rajattu noin 2,2 ha alue ja tämän ulkopuolella on vielä noin hehtaarin verran muita metsiä. Lajin pidempiaikaisen säilymisen kannalta merkitystä on myös sillä, että Puu-Kivistön pienehkö metsäalue ei nykyisellään ole lahokaviosammalen näkökulmasta irrallaan viheralueverkostosta. Välittömästi Puu-Kivistön osa-alueeseen liittyvien katujen ja junaradan etelä-, itä- ja pohjoispuolella on metsäalueita, joista tunnetaan yli 30 lajin nykyesiintymää.

Hallinto-oikeus perusteli Ruukinranta-päätöstään seuraavasti: ”Hakemuksen ja valituksenalaisen päätöksen mukaan lahokaviosammaleen siirrolla tavoitellaan lajin elinolosuhteiden turvaamista ja säilymistä pitkällä aikavälillä. Asiassa esitettyjen selvitysten mukaan lahokaviosammaleella on luontaista elinympäristöä siirtoalueella Elfvikin vanhassa metsässä ja onnistuessaan Elfvikinmetsän esiintymä voisi siirron seurauksena vahvistua. Siirtotoimenpiteen onnistumisesta ei kuitenkaan ole mitään varmuutta. ELY-keskus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että lahokaviosammalesiintymän siirtäminen ei todennäköisesti ole suurempi riski lajin säilymisen kannalta kuin nykyisen esiintymän säilyttäminen. Hallinto-oikeus toteaa, että edellä mainittu riskiarviointi on tehty ainoastaan oletuksella, että esiintymä säilytettäisiin noin hehtaarin suuruiseksi määritellyllä suoja-alueella nykyisen ja alueelle suunnitellun asutuksen keskellä. Lajin säilymisennustetta ei esimerkiksi ole arvioitu siihen nähden, että esiintymä jätettäisiin nykyisen tilanteen mukaiselle esiintymispaikalleen. Näin ollen, ja kun otetaan huomioon lahokaviosammaleen suojelun tila Suomessa ja varovaisuusperiaate, asiassa ei esitetyn selvityksen valossa ole voitu riittävästi varmistua siitä, että erityisesti suojeltavaksi säädetyn uhanalaisen lajin suojelutaso voisi säilyä suotuisana, jos poikkeaminen myönnettäisiin. Oikeudelliset edellytykset poikkeamisen myöntämiselle eivät siten ole täyttyneet ja ELY-keskuksen päätös on kumottava.” (Helsingin hallinto-oikeuden päätös Espoon Ruukinrannan poikkeusluvasta tehdystä valituksesta, 13.6.2019).

Emme ole löytäneet Vantaan kaupungin poikkeuslupahakemuksesta, ELY-keskuksen päätöksestä, Vantaan kaupungin selityksestä sekä Uudenmaan ELY-keskuksen uusimmasta lausunnosta asiallista arviota, jonka pohjalta voisi riittävästi varmistua siitä, että erittäin uhanalaisen lajin suojelutaso voi säilyä suotuisana. Erityisen vakavaa tällaisen arvioinnin puuttuminen on tilanteessa, jossa myönnetty poikkeuslupa kohdistuu Ruukinrannan kaltaisen tavanomaisemman lahokaviosammalmetsän sijasta lajin valtakunnallisesti tärkeään esiintymiskeskittymään.

Lahokaviosammalen suotuisan suojelutason säilyminen Vantaalla

Lahokaviosammalen uhanalaisuusluokka on arvioitu maaliskuussa 2019 julkaistussa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa (Hyvärinen ym. 2019) erittäin uhanalaiseksi (EN). Tämä tarkoittaa sitä, että lajin suojelutaso on koko maassa selkeästi epäsuotuisa.

Nykyisen tietopohjan perusteella pääkaupunkiseudun puustoltaan monipuoliset ja vanhaa lahopuuta sisältävät rehevät ja soistuneet savikkomaiden metsät kuuluvat mitä suurimmalla todennäköisyydellä lajin keskeisiin ydinalueisiin Suomessa. Näiden metsien määrä on pinta-alallisesti rajallinen. Tässä tilanteessa lajin erittäin tärkeiksi arvioitujen esiintymismetsien tuhoaminen poikkeusluvilla on täydellisesti vastoin varovaisuusperiaatetta.

Vantaa vetoaa selityksessään myös käynnistämäänsä lahokaviosammalen suojelusuunnitelmaan, jonka tulokset valmistunevat alkuvuodesta 2020. Lajiin liittyvien lisäselvitysten teko on sinällään myönteistä. Kiusallista huomiota herättää se, että lisäselvityksiä ollaan ennakkotietojen perusteella ohjaamassa huonosti tunnettujen, mutta lajille potentiaalisten tekeillä olevien asemakaava-alueiden sekä yleiskaavaluonnoksen rakentamisalueiden sijasta merkittävässä määrin mm. olemassa oleville suojelualueille.

Suojelusuunnitelman yksi ilmeinen tavoite lienee todentaa se, että lahokaviosammalta esiintyy Vantaalla suojelualueilla, luo-alueilla sekä muilla rakentamisen ulkopuolella säilyvillä virkistysalueilla sen verran paljon, että lajin havaittujen esiintymien huomiointi käynnissä olevissa asemakaavahankkeissa voidaan peruskäytäntönä hoitaa poikkeuslupien ja siirtojen kautta. Tätä osoittaa se, että Vantaa on jo toukokuussa 2019 hakenut poikkeuslupaa Puu-Kivistön eteläpuolisen Kivistön tähden kaava-alueen lahokaviosammalmetsien kaavoittamiseksi rakentamiseen. Siirtoidea on esillä myös Raappavuoren Kelokuusenmäen asemakaavaehdotuksen kaavaselostuksessa (Vantaan kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous 16.9.2019). Kyseisessä kaavassa päädyttiin kesken kaavoituksen irrottamaan lahokaviosammalelle tärkeät kaavaillut rakentamisalueet pääkaavasta odottamaan lahokaviosammalen suojelusuunnitelman valmistumista. Kivistön tähden ja Kelokuusenmäen esimerkit todentavat osaltaan sen mihin Uudenmaan ELY-keskuksen löysä linja lahokaviosammalpoikkeuslupien myöntämisessä on Vantaan kuntakaavoituksen osalta johtanut.

Lahokaviosammalen siirron pilotointi

Vantaan kaupunki vetoaa lausunnossaan Uudenmaan ELY-keskuksen lausuntoon, jossa poikkeuslupaa perustellaan muun muassa sillä, että siihen liittyvän siirron kautta saadaan tärkeää tietoa lahokaviosammalen suojelun kannalta.

Siirtoon liittyviä riskejä on avattu piirin valituksessa ja varovaisuusperiaatteen outoa tulkintaa edellä tämän vastaselityksen Uudenmaan ELY-keskuksen lausuntoa koskeneessa osassa.

Yleiseen etuun liittyvät perusteet

Vantaan kaupungin lausunnossa lähdetään siitä, että mikä tahansa Kivistön alueen yksittäinen kaavahanke on erittäin merkittävä niin Vantaan kuin yleisen edunkin kannalta.

Puu-Kivistön rakentamista perustellaan myös sillä, että keskittämällä rakentaminen aseman lähialueille säästyy muualla laajempia luontoalueita. Samassa yhteydessä jää mainitsematta se, että Vantaan tuoreessa, tekeillä olevaan yleiskaavaan liittyvässä ekologisten yhteyksien selvityksessä (https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/144018_ekologiset_yhteydet_web.pdf) Puu-Kivistön kaava-alueen poikki kulkeva metsäekologinen yhteys on todettu erittäin merkittäväksi. Käytännössä kyseessä on ainoa Petikon ja Kivistön luontoalueita yhdistävä metsäekologinen yhteys (liitteet 2 ja 3, selvityksen sivut 41 ja 43).

Piiri katsoo, että tällaisten vailla toista toteuttamismahdollisuutta olevien eli korvaamattomien ekologisten yhteyksien merkitys tulee sisällyttää tasapuoliseen yleisen edun arviointiin myös asemanseutujen kehittämiseen ja MAL-ratkaisuihin liittyvissä hankkeissa.

Vantaan lausunnon yhteenveto

Vantaan lausunnon antama kuva varovaisuusperiaatteen soveltamisesta ei vastaa vallitsevia tulkintoja siitä, mitä varovaisuusperiaatteella lajisuojelun osalta tarkoitetaan. Kivistön alueen valtakunnallisesti erittäin merkittävän lahokaviosammalkeskittymän kohdalla kyseisen periaatteen tulisi näkyä siinä, että

– keskittymän heikentämisestä luovuttaisiin

– tai edes haettaisiin aikaisemmista kaavoitusajatuksista poikkeavaa ratkaisua, joka säilyttäisi pääosan tunnetuista esiintymistä ja niitä ympäröivistä lajille soveliaista metsistä.

Sen sijaan vanhoja kaavasuunnitelmia viedään nyt alueella eteenpäin poikkeuslupien kautta siinä hengessä, että mikä tahansa Kivistön alueen kaavahanke on erittäin merkittävää toteuttaa juuri suunnitellussa muodossa.

Lisätietoja

– Keijo Savola, suojeluasiantuntija, keijo.savola(a)sll.fi, 045-652 1974

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen    Tapani Veistola

puheenjohtaja      erityisasiantuntija

Liitteet

Liite 1. Ympäristösuunnittelu Enviro 2019. Uudenmaan lahokaviosammalesiintymien luokittelu ja priorisointi. Esa Lammi & Marko Vauhkonen 30.4.2019. 43 s.

Liite 2. Puu-Kivistön alueen poikki kulkeva ekologinen yhteys (kuvankaappaus julkaisusta Ojala, A. 2018. Vantaan ekologiset yhteydet. Vantaan kaupunki. Ympäristökeskus. Julkaisuja 2019:1. S. 41)

Lite 3. Puu-Kivistön alueen poikki kulkeva ekologinen yhteys (kuvankaappaus julkaisusta Ojala, A. 2018. Vantaan ekologiset yhteydet. Vantaan kaupunki. Ympäristökeskus. Julkaisuja 2019:1. S. 43)