Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri

Uusimaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto Uusimaa-kaavan 2050 luonnoksesta

Uusimaa 2050 ennakoi MRL-uudistusta – vaikka se on ihan kesken ja hallituskin vaihtuu.

Uudellemaalle tehdään uutta maakuntakaavaa. Piirin mielestä sen kaava on kehittynyt luonnosvaiheesta. Siihen tarvitaan kuitenkin vielä parannuksia ja uusi lausuntokierros.

24.5.2019

Uudenmaan liitolle

Viitaten lausuntopyyntöönne

Lausunto Uusimaa-kaavan 2050 ehdotuksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on perehtynyt kaava-aineistoihin ja toteaa niistä lausuntonaan seuraavaa.

Uudenmaan liitto on huomioinut joitakin luonnosvaiheen lausunnossamme esiin nostettuja asioita, mistä kiitokset. Pääosa luonnosvaiheen lausunnostamme on kuitenkin jätetty huomioimatta, mistä syystä joudumme uusimaan pääosan esitetystä niin yleisten teemojen kuin liitteissä yksilöityjen kaavaratkaisujen osalta.

Kaavan aikataulusta

Luonnosvaiheen lausunnossamme totesimme kaavatyölle esitetyn aikataulun olevan liian tiukka. Tämän puolestaan arvioitiin johtavan siihen, että esimerkiksi viherrakenteen ja suojelualueverkoston kehittämisen kannalta välttämättömiä lisätarkasteluja ei käytännössä ehditä kunnolla tekemään ennen kaavaehdotusvaihetta. Kaavaehdotus todentaa huolemme aiheelliseksi eli juuri ennustetulla tavalla on käynyt.

Esitämme edelleen, että Uudenmaan liitto ottaa kaavatyölle kunnolla lisäaikaa sekä varaa tarvittaville lisäselvityksille riittävät voimavarat.

Kaavan yleispiirteisyydestä ja strategisuudesta

Nopeasti kasvavalla Uudellamaalla on vielä huomattavasti suurempi tarve maakunnalliselle maankäytön ohjaukselle kuin sellaisilla alueilla, joille ei kohdistu vastaavan volyymin muuttavan maankäytön paineita. Maakuntakaavan yleispiirteistäminen esitetyllä tavalla siirtää kohtuuttoman paljon maakuntatasolle kuuluvaa maankäytöllistä päätös- ja tulkintavaltaa kuntiin. Kaikki kunnat eivät tällaista vastuuta osaa kantaa, kuten karvaat kokemukset Helsingin yleiskaavasta osoittavat.

Maakuntakaavan yleispiirteistäminen esitetyllä tavalla vaarantaa osaltaan maakunnallisen ekologisen verkoston toimivuuden sekä eräiden kaupunkialueiden nykyisten ja tulevien asukkaiden vaatiman virkistysalueiden verkoston.

Esitetty tapa vähentää aluevarauksia ja korvata ne erilaisilla yleisillä suunnittelumääräyksillä sekä kehittämisperiaatemerkinnöillä heikentää selkeästi myös maakuntakaavoituksen ohjaavuutta. Asiaperusteilla on myös kyseenalaistettavissa se, täyttääkö näin yleispiirteinen maakuntakaava edes MRL:n maakuntakaavan sisältövaatimuksien minimikriteereitä alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen ja ohjaamisen osalta.

Esitämme, että kaavaa jalostetaan uuteen ehdotusvaiheeseen varsinkin viheralueverkoston osalta vahvemmin ohjaavana. Tämä edellyttää lisää selkeästi säilyttäviä aluevarauksia (SL, V) sekä muutoksia kaavamerkintöjen käyttöön ja kaavamääräyksiin. Yhdyskuntarakenteen kestävän kehittämisen osalta selkeä minimitoimi olisi puolestaan ns. valkoisen alueen kaavamerkinnän palautus.

Kaavakartan esitystavasta

Kaavakartalla esitettyjen eri kaavamerkintätasojen keskinäinen järjestys kaipaa edelleen kohennusta. Nyt kaavaluonnoksen kartassa esimerkiksi taajamatoimintojen kehittämisalueen merkintä on turhan usein muiden merkintöjen (esim. Natura-alueen merkintä) päällä. Järjestyksen tulisi olla sellainen että voimakkaimmin säilyttävää maankäyttöä edustavat merkinnät eivät peity (täysin tai edes osittaisella läpinäkyvyydellä) kartalla muuttavaa maankäyttöä edustavien merkintöjen alle. Liitteissä 1 ja 2 on listattu joitakin esimerkkejä; niiden tarkistus kaavaehdotusta varten on kuitenkin syytä tehdä kohde kohteelta koko kaavalle.

Taajamatoimintojen kehittämisalueiden merkintä tulee kategorisesti poistaa vesialueilta ja Natura-alueilta. Tämä parantaa olennaisesti myös kaavan ymmärrettävyyttä osallisten kannalta.

Toistamme luonnosvaiheessa esittämämme siitä, että Kehä III-vyöhykkeen ja sen sisäpuolisten alueiden kaavaratkaisu on syytä esittää nykyisen maakuntakaavan tapaan muuta kaavakarttaa huomattavasti tarkempimittakaavaisella, oikeusvaikutteisella kartalla

Valkoiset alueet ja niiden suunnittelumääräykset

Uusimaa-kaavassa halutaan luopua ns. valkoisista alueista (Helsingin seutu, Helsingin seudun ulkopuoliset alueet), joilla vielä voimassa olevissa maakuntakaavoissa on omat suunnittelumääräykset. Ratkaisu ei ole vastuullinen, koska se avaa kunnille mahdollisuuden ohjata seudullisesti ja jopa valtakunnallisesti merkittävää maankäyttöä alueille, johon tällaista kehitystä ei maakuntakaavatasolla ole katsottu perustelluksi ohjata.

Voimassa olevien kaavojen valkoiset alueet ja niiden suunnittelumääräykset ovat hillinneet maakunnallisesti merkittävän maankäytön levittäytymistä sellaisille alueille, joilla joidenkin tahojen havittelema intensiivinen maankäyttö ei eri syistä ole ollut yleisen edun kannalta toivottua tai kestävällä pohjalla. Kaavaehdotuksessa jonkinasteista ohjausvaikutusta samaan asiaan tavoitellaan lähinnä yleisten suunnittelumääräyksien kautta (”Maakuntakaavassa osoitettujen keskusten, palvelukeskittymien ja taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeiden ulkopuolella tapahtuvan asuin- ja työpaikkarakentamisen tulee ensisijaisesti sijoittua olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen. Rakentamisen ohjauksessa tulee huomioida olemassa olevan infrastruktuurin mahdollisimman tehokas hyödyntäminen, palveluiden saavutettavuus ja kestävän liikkumisen edellytykset”).

Näin yleisten suunnittelumääräysten todellinen ohjaavuus ja vaikuttavuus kuntakaavoitukseen on täysin epäselvä eikä yleisten suunnittelumääräyksien juridinen ohjaavuus liene erityisen vahva.

Esitämme, että seuraavassa tarkistetussa kaavaehdotuksessa kaavaan palautetaan valkoiset alueet sekä niitä koskevat ajantasaistetut suunnittelumääräykset.

Taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkintä

Aikaisemmissa Uudenmaan maakuntakaavoissa käytetty taajamatoimintojen alueen aluevaraus ei ole toiminut riittävästi kuntakaavoitusta ohjaavana aluevarauksena. Pääsyy tähän on ollut se, että taajamatoimintojen alueita on esitetty jo ensimmäisestä maakuntakaavasta lähtien paljolti ilman kunnollisia toteutettavuusselvityksiä hyvinkin laajoille alueille. Monilla näistä alueista ei todellisuudessa ole ollut toteuttamisedellytyksiä kaavaillun laajuiselle taajama-aluetyyppiselle maankäytölle.

Ongelma on Uusimaa-kaavassa myönnetty siirtymällä taajamien kehittämisen osalta epämääräisen aluevarauksen sijasta vielä epämääräisempään kehittämisperiaatemerkintään. Jää epäselväksi, mikä tulee olemaan kehittämisperiaatemerkinnän todellinen juridinen painoarvo ja ohjausvaikutus kuntakaavoitukseen tilanteessa, jossa myös ns. valkoisten alueiden maankäytön ohjaamista maakuntakaavan kautta on olennaisesti heikennetty. Ongelma on tunnistettu ja nostettu vahvasti esille mm. Espoon kaupungin kaavaehdotuksesta antamassa lausunnossa.

Piiri on luonnosvaiheen lausunnossaan esittänyt kehittämisperiaatemerkinnän kaavamääräyksen kehittämistä siten, että siihen sisällytetään selkeämmät luontoalueiden ja kulttuuriympäristöjen vaalimisvelvoitteet. Kaavamääräykset ovatkin tältä osin selvästi jalostuneet.

Kaavamerkinnän alle jää kuitenkin tavattoman runsaasti viheralueita, joilla on vähintään maakunnallista merkitystä luonto- tai virkistysarvojen kannalta.

Kaavaehdotuksessa on laajennettu vyöhykettä Karkkilan kuntakeskustan eteläpuolella, jolloin vyöhykkeen alle jää entistä suurempi osa Karjaanjoen rantametsien ja Yrittäjäntien välisestä, vähintään maakunnallisesti arvokkaasta metsä- ja vesistöluontokokonaisuudesta. Vyöhykettä on laajentamisen sijasta syytä supistaa siten, että se rajataan etelässä jo rakennettuihin alueisiin.

Esitämme myös taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkinnän poistamista Helsingin Vartiosaaren alueelta ja alueen rakentamattoman keskiosan osoittamista virkistysalueeksi.

Uusi raideliikenteeseen tukeutuva taajamatoimintojen kehittämisvyöhyke

Kaava-aineistosta puuttuvat kunnolliset perustelut sille, miksi eri kehittämisvyöhykkeille on annettu erilainen kaavamääräys suhteessa aseman sitovaan toteuttamispäätökseen. Kaavaluonnoksen jälkeen kehittämisvyöhykkeiden kohtelua on muutettu jakamalla Histan iso kehittämisvyöhyke (sitova päätös tarpeen) Histan (sitova päätös tarpeen) ja Mynttilän (ei tarvetta sitovaan asemapäätökseen) kehittämisvyöhykkeisiin. Lisäksi on muutettu Etelä-Nummelan (sitova asemapäätös tarpeen) kehittämisvyöhyke Höytiönnummeksi (ei tarvetta sitovaan asemapäätökseen).

Ratkaisujen perusteita on erityisen tärkeä avata niillä kehittämisvyöhykkeillä, joissa kyseessä on selkeästi uusi ja myös luontoalueille merkittävästi laajeneva maankäyttö.

Kritisoimme luonnoslausunnossamme Keimola-Kongon kehittämisvyöhykettä alueen merkittävien luontoarvojen näkökulmasta liian laajaksi. Kiitämme Uudenmaan liittoa siitä, että se on kaavaehdotuksessa olennaisesti supistanut aluemerkintää juuri luontoarvojen kannalta kaikkein kriittisimmiltä alueilta eli luonnoksen kehittämisvyöhykkeen etelä-, länsi-, luoteis- ja koillisosista. Tehdystä muutoksesta huolimatta on edelleen kaikki perusteet palauttaa maakuntakaavaan alueen luoteis-länsireunaa (kunnanrajaa myötäillen) kulkeva nykyisen maakuntakaavan viheryhteys. Mahdollinen Keimola-Kongon kehittämisvyöhykkeen toteuttaminen tulee sitoa uuden raideliikenneyhteyden ja siihen liittyvän aseman sitovaan toteuttamispäätökseen.

Histan alueen kehittämisvyöhykkeen rajaus on elänyt kaavaprosessin aikana ja siihen on kohdistunut myös maakuntapoliittisia intohimoja. Luonnosvaiheen megalomaaninen rajaus on jaettu järkevästi kahdeksi (Hista ja Mynttilä). Lisäksi Histan rajauksesta on poistettu kaakkoisosa, jonka alla sijaitsevat mm. useat Nupurin alueen itsessään maakunnallisesti arvokkaat luontoalueet. Kiitämme Uudenmaan liittoa Histan kehittämisvyöhykkeen supistamisesta ja toivomme malttia olla reagoimatta mm. Espoon kaupungin vaatimuksiin kyseisen kehittämisvyöhykkeen laajentamisesta.

Mynttilän kehittämisvyöhyke lienee maakuntakaavan raideliikenteen kehittämisvyöhykealueista ongelmallisin ainakin luontoarvojen osalta. Ns. Mynttilän (Högabergetin) metsäalueen luontoarvot on todettu vähintään maakunnallisesti merkittäviksi Uudenmaan liiton omassa luontokohteiden arvottamisselvityksessä. Todellisuudessa arvoja voinee alueen koon ja biotooppien laadun osalta pitää valtakunnallisina. Näiden arvojen merkittävyyden takia esitämme kehittämisperiaatemerkinnän poistamista Mynttilän alueelta, alueen keskeisimpien metsäluontoarvojen turvaamista noin 90 ha laajuisella SL-varauksella sekä Helsinki – Turku -radalla esitettävää tunneliosuutta.

Östersundomin kaavoitus

Östersundomin maakuntakaavoitus herättää voimakkaita kunnallisia intohimoja. Se on johtanut muun muassa siihen, että Helsingin kaupungin suunnalta on kuultu vaatimuksia laatia Uusimaa-kaava Östersundomin osalta niin, että ohjeena maakuntakaavan ratkaisulle toimisi valitusvaiheessa parhaillaan oleva Östersundomin yhteinen yleiskaava. Uudenmaan iitto on melko hyvin pystynyt torjumaan alueeseen liittyvät kohtuuttomimmat vaatimukset. Toivomme, että tämä kaavahierarkiaa ja hyvää valmistelua jatkava toimintakulttuuri säilyy.

Kaavaehdotuksessa Östersundomin alue on käsitelty suojelualueiden ulkopuoliselta osaltaan luovalla tavalla eli keltaisella ominaispiirremerkinnällä (”Alue, jolla maankäytön ja luonnonarvojen yhteensovittamiselle on erityinen tarve, Östersundom), yhdellä Östersundomiin räätälöidyllä erityisvirkistysaluevarauksella (V1), parilla tavallisella virkistysaluevarauksella sekä muutamalla viheryhteystarvemerkinnällä. On epäselvää, onko ratkaisu maankäyttö- ja rakennuslain mukainen, koska moneltakin osin keltaisen alueen kaavamääräykset uusintaa lähinnä asioita, jotka ovat alueella voimassa muutenkin luonnonsuojelulaista johtuen.

Lausuntomme liitteessä on esitetty muutosesityksiä, joita esitämme tehtäväksi Östersundomin alueella. Nämä muutokset poistanevat keskeiset ristiriidat kaavan ja maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain väliltä.

Kaavaehdotuksessa Sipoonkorven metsämantereen lounaisosaan Norrbergetin alueelle on esitetty maa-aineshuollon kehittämisaluetta. Ilman tarkempaa tietoa kaavaillun toiminnan pinta-alasta ja tarkemmasta sijoittumisesta merkintään on pakko syytä suhtautua kriittisesti. Syy tähän on se, että valtaosa kansallispuiston eteläpuolisesta suojelemattomasta Norrbergetin metsäalueesta (metsäalueen lounais-, keski- ja pohjoisosa) on luontoarvoiltaan erittäin merkittävää.

Esitämme lisäksi ns. Immersbackan metsän SL-varauksen palauttamista.

Maakunnallinen suojelu

Kiitämme Uudenmaan liittoa siitä, että se on kaavatyön osana kiinnittänyt huomiota myös maakunnallisen suojelualueverkoston vahvistamiseen. Kaavaehdotuksessa säilyneet uudet aluevaraukset muodostavat hyvän alun tälle pitkään laiminlyödylle toimelle. Esitetyn lisäsuojelun määrä jää tarpeeseen nähden kuitenkin vielä selvästi riittämättömäksi ja lisätoimia tarvitaan. Olennaista on myös se, että kaavan jatkotyöstössä ei enää jatketa alueiden karsintaa.

Tuemme kaikkia esitettyjä uusia suojelualuevarauksia. Kohteiden joukossa on maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden ohella myös koko joukko valtakunnallisesti arvokkaita kohteita, joista avainkohteina mainittakoon Stormossen-Torpmossen (Inkoo), Kauhalan metsät ja suot (Kirkkonummi, rajaus voisi Helsingin kaupungin maiden osalta olla esitettyä laajempi), Karnaisten korpi (Lohja), Outamon kalliot ja lehdot (Lohja), Sahajärven metsä (Mäntsälä), Hirvisuo (Hyvinkää), Suomiehensuo (Nurmijärvi, Hyvinkää), Sipoonkorven Lindamorsmossenin metsäalue (Sipoo) sekä Luntoberget (Siuntio).

Pääkaupunkiseudun Viherkehän suojelualueverkoston vahvistamisen kannalta erityisen arvokkaita uusia suojeluvarauksia ovat edellä mainittujen Kauhalan ja Lindamorsmossenin metsän lisäksi mm. Vitmossen-Teirmossen (Espoo), Espoonlahden eteläpuoliset uudet SL-varaukset (Kirkkonummi), Linnaisten metsä (Vantaa), Myllymäki (Vantaa), Raappavuori (Vantaa), Sotilaskorpi (Vantaa) sekä Vierumäen metsä (Vantaa).

On valitettavaa, että Uudenmaan liitto on päätynyt Espoon kaupungin lausunnon takia poistamaan kaavaluonnoksen suojelualuevarauksista Näkinmetsän sekä Kirkkojärven luhdan suojelualuevaraukset. Lisäksi mm. Vitmossen-Teirmossenin rajausta on kohtuuttomasti supistettu. Esitämme alueiden palauttamista SL-varauksina kaavaan.

Lisäksi Espoon osalta on jo ennakolta syytä tuoda julki piirin kriittinen kanta siihen, että Espoon kaupungin virkamiesten periaatteellisen vastustuksen takia kaavasta poistettaisiin vielä Karhusuon SL-varauksen suojelematon osa sekä Solbackan metsä. Poistolinjan jatkamisen sijasta kehotamme maakunnan liittoa lisäämään suojelualuevarausten määrää Espoon alueella. Maakunnallisesti arvokkaita, suojelualuevarauksiksi sopivia kohteita löytyy, rajauksien ja perusteiden kera, Uusimaa-kaavan selvitysaineistoihin kuuluvasta tuoreesta luontokohteiden arvottamisjulkaisusta. Nykyistä suojelualueverkostoa hyvin täydentäviä kohteita olisivat esimerkiksi Karakallion lehto, Kaitalahti ja Hanikan kalliot, Högaberget, Nupurinjärvi sekä Kuusikodin metsä.

Vastaavanlainen erillinen lisätarkastelu on syytä tehdä Helsingin osalta, josta uudet maakuntakaavan suojelualuevaraukset sekä esitettyjen alueiden rajaukset noudattelevat orjallisesti Helsingin yleiskaavan suojelualuevarauksia. Erinomaisia lisäkohteita sekä esitettyjen alueiden järkeviä rajauslaajennuksia on yksilöity Uudenmaan liiton tuoreessa luontokohteiden arvottamisjulkaisussa useita.

Esitämme edelleen maakuntakaavaan palautettavaksi 4. vaihemaakuntakaavatyön yhteydessä poistetut kooltaan alle 5 hehtaaria olevat suojelualueet ja -varaukset. Kohteet sopivat esitettäväksi kohdemerkintöinä pääkartalla ja selventävien rajausten ja kuntakohtaisten nimilistojen muodossa liiteaineistossa. Menettely olisi sama, jota on Uusimaa-kaavassa sovellettu – ilman kohteen kokoon perustuvaa minimirajaa – maakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin.

Vuosi 2019 on myös hyvä aika osoittaa maakuntakaavassa suojelualuevarauksina kaikki ne Uudenmaan suot ja suovaltaiset alueet, jotka todettiin valtakunnallisesti arvokkaiksi soidensuojelun täydennysohjelmatyön valmistelussa.

Lisäksi esitämme, että Uudenmaan liitto käy kaavaehdotusta varten lävitse Itä-Uudenmaan liiton MALU-selvityksen, jotta Itä-Uudenmaan suojelualueverkoston kehittäminen saisi osakseen ansaitsemaansa konkretiaa.

Luonnosvaiheessa antamamme lausunnon liitteeksi oli koottu esitys sellaisista maakunnallisesti arvokkaiksi arvioimistamme luontoalueista, jotka kannattaisi ottaa vakavaan harkintaan uusia SL-varauksia mietittäessä. Luettelo pohjautui Uudenmaan liitolle keväällä 2015 neljännestä vaihemaakuntakaavasta annetun piirin lausunnon yhteydessä toimitettuun esitykseen, jossa esitettiin samalla kertaa sekä uusia SL-kohteita että luo-merkinnällä huomioitavaksi sopivia kohteita.

Pääosasta kohteita on keväällä 2015 toimitettu Uudenmaan liittoon myös paikkatietomuodossa olevat karttarajaukset. Noin kaksi kolmasosaa kyseisen esityksen tärkeimmistä kohteista päätyi Faunatican tekemään arviointiin, joka on julkaistu Uusimaa-kaavan selvitysaineistoissa alkuvuonna 2019. Vain osa selvitykseen päätyneistä ja maakunnallisesti arvokkaiksi todetuista kohteista on osoitettu SL-varauksina kaavassa.

Esitämme, että Uudenmaan liitto käy vielä lävitse kyseisen oman selvityksensä ja nostaa siitä uusiksi suojelualuevarauksiksi esimerkiksi 30 luontoarvoiltaan ilmeisen tärkeää kohdetta. Lisäksi toivomme liitolta lisäresurssointia, jolla voidaan selvittää myös muiden piirin esityksen (luonnosvaiheen lausunnon yhteydessä toimitettu esitys) kohteiden mahdolliset maakunnalliset arvot sekä sopivuus maakuntakaavan suojeluvaraukseksi.

Esitämme lisäksi, että uusien suojelualuevarausten kannalta tarkastellaan kattavasti myös kaavaehdotuksen virkistysaluevaraukset sekä virkistyskäytön kohdealueet. Kohteiden asema kaavojen virkistysalueina tai virkistyskäytön kohdealueina ei lähtökohtaisesti turvaa luontoarvojen säilymistä, mikä johtuu etenkin virkistysalueiden metsänkäsittelystä. Erityisesti haluamme nostaa tarpeen tarkastella maakuntakaavassa Helsingin kaupungin Nuuksion järviylängöllä omistamien ulkoilualueiden keskeisimmät luontoarvoiltaan valtakunnalliset ja maakunnalliset luontokohteet. Tämä erityismenettely on tarpeen erityisesti siksi, että kaupungin kiinteistöviraston vuodenvaihteessa 2016–17 julkistama selvitys (joka on saanut tuen kaupungin muissa hallintokunnissa) sisälsi esityksen, joiden perusteella valtaosa Nuuksion ulkoilualueista olisi järkevää myydä pois. Tällainen konkreettinen uhka antaa selkeät perusteet osoittaa tärkeimmät ulkoilualueiden osa-alueet SL-varauksina. Ratkaisu edesauttaisi myös alueiden päätymistä aikanaan osaksi Nuuksion kansallispuistoa, mikä takaisi luonto- ja virkistysarvojen varman säilymisen sekä alueiden infrastruktuurin hoidon.

Virkistysalueet ja virkistyskäytön kohdealueet

Kiitämme Uudenmaan liittoa kaavaehdotukseen lisätyistä noin kymmenestä uudesta virkistysaluevarauksesta sekä joukosta uusia virkistyskäytön kohdealueita. Vaikka kyseessä pääosin onkin voimassa olevan maakuntakaavatilanteen säilyttämisestä tai palauttamisesta, auttaa se osaltaan edistämään useiden virkistyskäytön kannalta korvaamattomien kohteiden säilymistä kuntakaavoituksessa.

Vastustamme ja pidämme silti edelleen huonosti harkittuna päätöstä jakaa maakunnallisen virkistysalueverkoston kohteet lähinnä yhden muuttujan eli pinta-alan perusteella virkistysaluevarauksiksi (yli 50 ha alueet) sekä virkistyskäytön kohdealueiksi (5-50 ha alueet).

Esitämme, että pääkartalla esitetään virkistysaluevarauksina kaikki yli 25 ha alueet. 5-25 ha alueet tulee esittää kohdemerkinnällä, mutta siten, että alueiden täsmällisemmät rajat osoitetaan liitekartoilla ja kohteet sekä niiden pinta-alat luetellaan aineistoissa. Tämän muutoksen jälkeen myös pienemmille kohteille voidaan antaa rakentamisrajoitus. Menettelytapa olisi kohtuullinen tilanteessa, jossa on päädytty esittämään jopa alle 5 ha laajuiset maakunnalliset kulttuuriympäristöt kaavakartalla kohdemerkinnällä. Ratkaisu korostaa ennestään epäsuhtaa maakunnallisten virkistysalueiden huomioinnin osalta.

Esitämme uusiksi maakuntakaavan virkistysalueiksi Hangon kuntakeskustan pohjoispuolista laajaa Märsanin rantametsäaluetta. Kaavaehdotukseen osoitetun Tikkurilan keskuspuiston kohdalla esitämme rajauksen (59 ha) olennaista laajentamista pohjoiseen, jotta se vastaa Vantaan yleiskaavaluonnoksesta hahmottuvaa virkistysaluekokonaisuutta. Kaava-aineistojen liitetaulukossa Tikkurilan keskuspuisto on vahingossa lipsahtanut Helsingin alle, asia kannattaa korjata lopullisissa aineistoissa.

Helsingin Vartiosaaren osalta esitämme saaren metsäistä keskiosaa virkistyskäytön kohdealueen sijasta virkistysalueeksi.

Viheryhteystarpeet

Viheryhteystarpeiden esitystapaa oli jo kaavaluonnoksessa muutettu olennaisesti voimassa olevien kaavojen tilanteesta. Tietyillä osilla Uuttamata oli nostettu esille uusia viheryhteyksiä, mutta varsinkin nopeimman kasvun (ja samalla tiukimman säätelytarpeen) pääkaupunkiseudulla oli päädytty poistamaan pääosa olemassa olevasta viheryhteysverkostosta. Erikoinen ratkaisu synnytti kritiikkiä muuallakin kuin luontojärjestöissä.

On hyvä, että kaavan liiteaineistoon on lisätty kartta, josta hahmottuu lainvoimaisiin kaavoihin sisältyvien, mutta kaavaluonnoksessa poistettujen viheryhteystarvemerkintöjen määrä ja sijainti. Poistot tulee silti myös perustella. Erityisen tärkeää on esittää ne varauskohtaiset syyt, joiden pohjalta aikaisemmin maakunnallisiksi arvioidut yhteydet ovat yhtäkkiä muuttuneet paikallisen tason kysymyksiksi. Pelkkä vetoaminen kaavan yleispiirteistämiseen ei riitä perustelemaan näin mittavaa muutosta.

Kiitämme Uudenmaan liittoa eräiden keskeisen tärkeiden, myös piirin lausunnoissa pitkään esillä olleiden viheryhteystarpeiden huomioinnista kaavaehdotuksessa. Erityisen kiitoksen ansaitsevat Hirvihaaran yhteys, Tuomalansuo-Paippinen yhteys, Tikkurila-Korso viheryhteys sekä Sipoonkorven ja Rörstrandin Natura-alueen välinen yhteys. Lisäksi kaavaluonnokseen on lisätty joukko muutamia Espoon ja Vantaan kannalta tärkeitä viheryhteyksiä lähinnä maakuntahallituksessa käydyn poistoille kriittisen keskustelun seurauksena.

Tuemme kaikkia uusia esitettyjä viheryhteyksiä. Esitämme lisäksi, että Uudenmaan liitto palauttaa kaikki poistetut viheryhteystarvemerkinnät – ellei niiden alueella tapahtunut tai lainvoimaisissa asemakaavoissa vahvistettu maankäyttö ole muuttanut tilannetta sellaiseksi, että viheryhteyden huomioimiselle kuntakaavoituksessa ei enää ole tosiasiallisia edellytyksiä. Lausunnon liitteissä on yksilöity esimerkkeinä parisenkymmentä erityisen tärkeää maakunnallisesti tai valtakunnallisesti merkittävää viheryhteyttä, jotka tulee lisätä kaavakartalle.

Viheryhteystarpeen kaavamääräys

Viheryhteystarvemerkinnän osalta on heikennetty myös kaavamääräyksen oikeusvaikusta poistamalla elementit, joissa on otettu kantaa viheryhteyden kohdalla sijaitsevien, olemassa olevien virkistykseen varattujen tai siihen soveltuvien alueiden säilyttämiseen kuntakaavoituksessa (”Viheryhteyden mitoituksessa on kiinnitettävä huomiota yhteyden merkitykseen ekologisen verkoston osana sekä seudullisten ja paikallisten virkistystarpeiden yhteensovittamiseen siten, että olemassa olevat virkistykseen varatut tai siihen soveltuvat rakentamattomat alueet varataan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa mahdollisuuksien mukaan virkistyskäyttöön”.)

Yllä kuvattua muutosta perustellaan kaavaselostuksessa sillä, että on katsottu, että yhteyksien alueilla sijaitsevia virkistysalueita koskevan ohjeistuksen tulee tapahtua ensisijaisesti virkistysalueita ja virkistyskäytön kohdealueita koskevien määräysten kautta. Näin voisi toki hieman toisella tavalla rakennetussa maakuntakaavassa tapahtua. Nyt ollaan kuitenkin synnyttämässä maakuntakaavaa, jonka virkistysaluevarauksia on kohtuuttoman kokorajakriteerin perusteella karsittu runsaasti ja virkistyskäytön kohdealueista tehty rajojen osalta oikeusvaikutuksettomia.

Kaavamerkinnän vaikuttavuutta on lisäksi pyritty heikentämään sisällyttämällä merkinnän kuvaukseen tulkintaohje, jonka pääviesti kuntakaavoitukselle lienee se, että yhteyden sijainti on lähinnä suuntaa antava (”Merkintä ei osoita yhteyden tarkkaa sijaintia eikä määritä yhteyden leveyttä maastossa”). Tämän kaltaista maakuntakaavan viheryhteyksien ”yleispiirteistä soveltamista” on nähty jo mm. Helsingin yleis- ja asemakaavoissa, eikä jälki vakuuta.

Edellä yksilöidyt kaavamääräyksen asiasisällön muutokset ja lisätyt tulkintaohjeet hämärtävät yhteisvaikutuksensa kautta myös viheryhteystarvemerkinnän oikeusvaikutuksia.

Esitämmekin viheryhteystarvemerkinnän kaavamääräyksen palauttamista vastaamaan 4. vaihemaakuntakaavan kaavamääräystä.

Pääkaupunkiseudun Viherkehän huomiointi

Uusimaa-kaava kohtelee Viherkehän aluetta ristiriitaisesti. Viherkehän reuna-alueiden viheryhteyksiä on kehitetty varsinkin suojelualueiden kytkeytyneisyyden kannalta parempaan suuntaan. Kiitoksen ansaitsee myös se, että varsinkin Vantaan alueella, mutta jossakin määrin myös Espoon, Helsingin, Kirkkonummen ja Sipoon osalta on maakunnallista suojelualueverkostoa kehitetty.

Edellä mainitun kehittämisen rinnalla kulkee kuitenkin vielä lainvoimaisissa maakuntakaavoissa esitettyjen Kehä III:n eteläpuolisille alueille sijoittuvien sekä Kehä III:n yli kulkevien viheryhteyksien poisto sekä alle 50 ha virkistysalueiden muuttaminen virkistyskäytön kohdealueiksi. Lopputulos jättää varsinkin ekologisten yhteyksien turvaamisen pelkästään kuntien sisäiseksi päätösasiaksi. Näin ei maakuntakaavassa saisi olla.

Esitämme, että Viherkehän kehittämistyötä jatketaan lisäämällä suojelualuevarauksia, palauttamalla ja lisäämällä keskeisiä virkistyskäytössä olevia alueita virkistysaluevarauksiksi sekä palauttamalla merkitystään säilyttäneet nykyiset viheryhteydet kaavakartalle. Helsingin osalta on ilmeinen tarve tarkastella mahdollisina maakuntakaavan suojelualuevarauksina myös sellaiset kohteet, jotka eivät sisälly kaupunkikaavojen suojeluvarauksiin. Lukuisia tällaisia on yksilöity maakuntaliiton omassa, vuonna 2019 julkaistussa luontoalueiden arvottamisselvityksessä.

Kaavan yleispiirteistäminen ei myöskään ole este viheryhteyksien ja virkistysalueiden esittämiselle kaavaluonnoksessa esitettyä kattavammin. Pääkaupunkiseudun viheryhteystarvemerkintöjen ja alle 50 ha laajuisten maakunnallisesti merkittävien virkistysalueiden osoittaminen kaavakartalla onnistuu aivan hyvin, kunhan pääkaupunkiseutu – aikaisempien kaavojen tapaan – esitetään muita alueita tarkempimittakaavaisella kartalla.

Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat

Kaavaehdotus on jonkin verran kehittynyt luonnoksesta geologisten muodostumien huomioinnin osalta. Liiteaineistoista löytyy nyt hyvä, indeksinumeroilla varustettu yhteenvetokartta kohteiden sijainnista ja kuntakohtainen taulukko. Uudenmaan liitto on päätynyt osoittamaan vain yli 5 ha laajuiset alueet. Osoittaminen on tehty 5-45 ha kohteiden osalta pistemerkinnällä ja yli 50 ha laajuisten kohteiden osalta rasterimerkinnällä. Liitteen kohdetaulukossa vain yli 50 ha kohteille on annettu pinta-ala.

Esitettyä ratkaisua on syytä vieläkin jalostaa. Pois jätetyissä alle 5 ha laajuisissa kohteissa on jopa valtakunnallisesti merkittäviä kohteita. Esitämmekin, että kaikki valtakunnallisissa selvityksissä valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaat kohteet, niiden koosta riippumatta osoitetaan oikeusvaikutteisella kartalla. Lisäksi liiteaineistoa tulee täydentää siten, että myös alle 50 ha laajuisten kohteiden osalta taulukossa on arvokkaan kohteen pinta-ala. Kaikista selvityskohteista löytyy ympäristöhallinnolta tarkat, paikkatietomuodossa olevat rajaukset, joten sen enempää rajausten kuin pinta-alojenkaan osalta ei ole epätietoisuutta tai tulkinnanvaraa, joka oikeuttaisi jättämään pinta-alat pois.

MLY-alueet

Esitämme edelleen, että seuraavassa kaavaehdotuksessa kaikki laajat ja yhtenäiset metsäalueet (metsämantereet) merkitään kaavaan. Nyt sellaiset metsämantereet, joiden alueella on runsaasti suojelu- ja virkistysalueita, ovat jääneet merkittäviltä osiltaan maakuntakaavassa huomiotta. Sitä vastoin sellaiset metsämantereet, jotka koostuvat valtaosin talousmetsistä, on merkitty kokonaisuudessaan kaavakartalle. Ratkaisu on huonosti perusteltavissa.

Esitämme, että ne Nuuksion, Meikonsalon ja Sipoonkorven metsämantereiden osat, jotka eivät ole suojelu- tai virkistysalueita, osoitetaan kaavakartalla MLY-merkinnällä. Lisäksi MLY-alueen kaavamerkinnän kuvausta tulee kehittää muotoon ”…alue, joka joko yksin tai yhdessä siihen liittyvien ja/tai virkistys- ja/tai suojelualueiden kanssa muodostaa metsäalueen joka on laaja ja yhtenäinen…”.

Porkkalan kansallispuiston edistäminen

Uusimaa-kaava ei edistä Porkkalan kansallispuiston lähivuosikymmeninä eräittäin todennäköisesti tapahtuvaa perustamista. Kansallispuiston vaikutusalueelta on päinvastoin muutettu toistakymmentä virkistysaluetta (lähinnä saaria) pelkiksi virkistyskäytön kohdealueiksi. Kaavaehdotukseen ei myöskään sisälly Porkkalan kansallispuiston perustamista tukevia uusia maakunnallisia suojelualuevarauksia. Luontoarvojen huomioinnin osalta merkittävin positiivinen muutos on eräiden manneralueen suojelualueiden välille jo kaavaluonnoksessa osoitetut uudet viheryhteydet.

Toivomme Uudenmaan liitolta nykyistä aktiivisempaa otetta Porkkalan kansallispuiston edistämisessä. Uusimaa-kaava 2050 on siihen mitä sopivin työväline. 2000-luvulla Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakuntaliitot ovat menestyksekkäästi käyttäneet maakuntakaavoitusta sittemmin perustetun Konneveden kansallispuiston edistämiseen.

Tehokkaimpia keinoja parantaa Porkkalan kansallispuiston perustamisedellytyksiä on suojellun maa- ja vesipinta-alan kasvattaminen sillä alueella, johon mahdollinen kansallispuisto aikanaan perustetaan. Esitämmekin, että kaavaehdotuksessa virkistysalueiksi kaavoitetut Linlo (virkistysaluevaraus 245), Vetokannas (virkistysaluevaraus 249: Porkkalanniemi) ja Lähteelä (virkistysaluevaraus 248: Porkkala) osoitetaan SL-varauksiksi. Näin on syytä toimia myös Kopparnäsin (Inkoo) virkistysaluevaraukseen sisältyvien Långmossenin ja sen pohjoispuolisen piensuokeskittymän osalta (yhteensä noin 30 ha rajaus).

Esitämme lisäksi, että Uudenmaan liitto palauttaa virkistysaluevarauksiksi seuraavat Porkkalan kansallispuiston keskeisellä ”harkinta-alueella” sijaitsevat nykyisen maakuntakaavan virkistysalueet: Gåsgrund (Espoo, kohde 53), Knapperskär (Espoo, kohde 54), Rövaren (Espoo, kohde 56), Stora Herrö (Espoo, kohde 111), Pentala (Espoo, kohde 127) Bergskär ja Haraholm (Inkoo, kohde 59), Stora Halsö (Inkoo, kohde 61), Dåvits (Kirkkonummi, kohde 55), Lilla ja Stora Bredskär (Kirkkonummi, kohde 57), Hästö (Kirkkonummi, kohde 62), Littlo ja Hormus-Fågelsjö (Kirkkonummi, kohde 63), Porkkala (Kirkkonummi, kohde 64), Bylandet (Kirkkonummi, kohde 68), Rafsjö (Kirkkonummi, kohde 69) ja Hermanskär (Kirkkonummi, kohde 82).

Nyt virkistyskäytön kohdealueeksi esitetyt Stora Brandö (Kirkkonummi, kohde 58) ja Stora Svartö (Kirkkonummi, kohde 71) täyttävät arviomme mukaan maakunnallisesti arvokkaan luontoalueen kriteerit, joten esitämme niitä SL-varauksiksi. On todennäköistä, että virkistyskäytön kohdealueissa on myös muita vastaavia SL-varauksen ansaitsevia kohteita (mm. Littlo ja Hormus-Fågelsjö vaikuttaa vanhojen luontotietojen ja ilmakuvatarkastelun perusteella erittäin lupaavalta).

Saariston, merenranta-alueiden sekä vesialueiden huomiointi

Jo kaavaluonnoksessa oli luovuttu pitkään käytössä olleista vyöhykemerkinnöistä, joilla on pyritty osaltaan ohjaamaan merenrantojen ja saariston maankäyttöä. Osa vyöhykkeiden kaavamääräyksistä on sisällytetty taajama-alueiden kehittämisperiaatemerkinnän mittaviin (2 sivua) yleisiin suunnittelumääräyksiin. Esitämme edelleen paluuta voimassa olevien kaavojen vyöhykekäytäntöön.

Kaavakartan selkeyttämiseksi esitämme lisäksi sen esitystavan ja siihen sisältyvien kaavamerkintöjen muuttamista merialueen osalta siten, että nykyinen rantaviiva hahmottuisi selvästi. Nykyinen kaavakartan esitystapa, jossa valtakunnan keskusta sekä taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeet ”vyöryvät” osaan sisäsaaristosta, on osallisten, alueidenkäytön järkevän suunnittelun sekä saaristo- ja ranta-alueiden merkittävien luonto-, virkistys- ja maisema-arvojen huomioinnin näkökulmasta huonosti harkittu.

Yleisissä suunnittelumääräyksissä olisi hyvä konkretisoida vesistöjen ja merialueen huomiointia luomalla selkeämpi kytkentä vesien- ja merenhoitosuunnitelmiin ja niihin liittyviin toimenpideohjelmiin. Myös pienvesiluonto kaipaisi kaavassa lisähuomiota.

Kaavaehdotuksen liikenneratkaisuista ja puuttuvista tunnelimerkinnöistä

Tuemme maakuntaliiton esitystä jättää kaavasta pois Kehä II. Vanhentuneita ja lähinnä paikallisia intressejä palvelevia hankkeita on turha pitää elossa kaavakierroksesta toiseen.

Ohjeellinen Kehä IV -linjaus on Vantaan Reunan alueella linjattu Josvaholmin lähdesuon (Vantaan yleiskaavan SL-varaus), liito-oravametsien ja muiden arvokkaiden luontokohteiden läpi, mikä tekee siitä toteuttamiskelvottoman. Linjaus on poistettava kaavakartalta tai osoitettava paikkaan jossa se ei vaaranna arvokkaita luontokohteita.

Piiri katsoo, että uusi Helsinki-Turku -rata olisi merkittävä, uusi itälänsisuuntainen leviämiseste metsälajistolle. Se pirstoisi lukuisia maakunnallisesti ja valtakunnallisesti tärkeitä luontoalueita ja ekologisia yhteyksiä, mikä on ongelmallista myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Lisäksi sen tekeminen veisi suuren määrän uusiutumattomia luonnonvaroja. On mahdollista, että hanke ei osoittaudu edes yhteiskuntataloudellisesti kannattavaksi. Luontoasioiden osalta hankkeen viimekertainen yva oli huono ja vanhentunut. Tästä syystä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset ovat hiljattain määränneet sen uuteen yvaan. Siinä vaihtoehtona tulee pitää rantarataa ja sen kehittämistä. Alueen kaavallinen ratkaisu tulee pitää auki yvan valmistumiseen asti, eikä linjausta voi pitää luontonsa osalta nyt riittävästi selvitettynä.

Kaavakartalla on osoitettu useita olemassa olevia ja suunniteltuja liikenneväyliä kulkemaan mm. suojelualueiden ja muiden arvokkaiden luontokohteiden läpi, vaikka näistä jo olemassa olevat väylät nykyisin todellisuudessa kulkevat tunnelissa em. kohteiden alta, ja suunniteltujen väylien toteutus näillä kohteilla edellyttää tunnelointia ollakseen hyväksyttävää. Merkittävimmät tällaiset kohteet oli yksilöity luonnoksesta antamamme lausunnon liitteissä 1 ja 2. Uusimme edelleen niihin liittyvät korjausesityksemme eli ne tulee esittää tunneleina myös kaavakartalla. Lisäksi tunnelimerkintää olisi syytä käyttää myös Karnaisten tunnelia lyhempien Vt 1:n olemassa olevien tunnelien kohdalla.

Piirin mielestä lentopaikat tulee merkitä maakuntakaavaan. Niiden tuoma huvilentely voi aiheuttaa laajaa häiriötä naapurikuntienkin alueella. Tällainen häiriö voi kohdistua asutukseen, virkistykseen ja luontoalueisiin. Koska tällainen melu on yleensä terveydellisiä melunormeja vähäisempää, mutta silti häiritsevää, se tulee ottaa huomioon kaavoituksessa. Tässä suhteessa esimerkiksi Mäntsälään suunnitteilla oleva Gles-yhtiön lentopaikka ei ole sopiva, koska se sijaitsee maakunnallisella viheryhteystarpeella. Tässä suhteessa on merkittävää, että Malmin lentokentältä on löytynyt uusia luontoarvoja, kuten erittäin uhanlainen viheryökkönen ja maassamme harvinainen kimolepakko. YM on myös palauttanut sen rakennusperintölain mukaisen päätöksen ELY-keskukselle uudelleen tarkasteltavaksi. Nämä asiat voivat johtaa siihen, että alueen rakentaminen ei olekaan mahdollista siinä laajuudessa ja kannattavuudessa, mitä Helsingin kaupunki on siltä hakenut. Siksi tulisi ehkä vielä kerran harkita Malmin kentän merkitsemistä maakuntakaavaan lentopaikkaana.

Yhteenveto

Vaikka kaava on kehittynyt edellisestä lausuntokierroksesta, siinä on edelleen monia parannustarpeita. On tärkeää pistää tarkennettu versio vielä lausunnolle ennen päätöksentekoa.

Lisätietoja

– metsätalousinsinööri Jyri Mikkola, puhelin 0400 372 433, jyri.mikkola(a)sll.fi

– luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola(a)gmail.com

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, sähköposti tapani.veistola(a)sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI

Laura Räsänen   Tapani Veistola

puheenjohtaja     erityisasiantuntija

Liitteet

Liite 1. Eräitä yksilöityjä muutosehdotuksia (perusteluosa)

Liitteet 2a-2d. Eräiden yksilöityjen muutosesitysten karttasijainti

Liite 3. Täydennetty esitys: Uudenmaan maakunnallisesti arvokkaita luontoalueita (koonnut ja arvottanut Keijo Savola 15.4.2015, lista päivitetty ja täydennetty 29.11.2018 KS)