Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri

Uusimaa
Navigaatio päälle/pois

Kaikki voivat voittaa ja­ka­mis­pal­ve­luis­sa!

Kohtuusklubin Tommi Lehtonen kirjoitti yhteiskäyttökokemuksistaan ja ajatuksistaan jakamistaloudesta.

Autojen käyttöaste on yleisesti matala, joten niiden yhteiskäyttö on kannattavaa. (Kuva Nabeel Syed, Unsplash)

Mikä minut motivoi jakamistalouden pariin jakamaan autoani ventovieraiden kanssa? Kiinnostus lisätulojen saamiseen ja turhautuminen auton vähäiseen käyttöön. Palveluista ei ollut vielä kovin paljon tietoa eikä siitä, mitkä olisivat vastuut, jos asiat menevät vinoon? Rohkea rokan syö, ajattelin ja päätin kokeilla.

Olen mukana palvelussa Blox Car, jossa auton omistaja laittaa oman autonsa muille vuokrattavaksi sovelluksen kautta. Toiminnan sujuvuus yllätti minut täysin.  Olen saanut paljon uusia kontakteja ja mielihyvää siitä, kun olen pystynyt tarjoamaan toisille jotain tarpeellista. Kysyntää on ollut kovasti. Vaikuttaa siltä, että aika moni on huomannut yhteiskäytön edut. Tienestiäkin on tullut. Mitään ongelmia ei ihme kyllä ilmennytkään vuoden aikana. Nyt autoni on ollut 22% siitä ajasta hyötykäytössä, kun se ei ole itselläni.

Tästä innostuneena olen yhä enemmän tullut tietoiseksi jakamistalouden eri muodoista. Autoja, kyytejä, hävikkiruokaa, kirjoja, työkaluja, vaatteita, työtä, rahaa… mitä tahansa voi asiaan sisältyä. Jakamistaloudessa on tietty, jopa anarkistiseksi luonnehdittava piirre, kun otetaan kulutuksen valtaa takaisin kuluttajille. Mobiilisovellusten kautta käytettävät sovellukset tuovat yhteen tavaran tai palvelun tarvitsijan tuossa tuokiossa. Tämä on juuri se kulutuksen muoto, jolla luonnonvaroja säästetään ja tuodaan esivanhempiemme kylämarkkinat digitaaliseen aikaan.

Jakamispalveluiden yleistymiselle näkisin suurimmaksi ongelmaksi sen, miten ne saadaan aidosti kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi. Voiko niihin oikeasti luottaa, moni kysyy. Mitä jos vertaisvuokrattu auto rikkoutuu kesken matkaa tai sattuu vesivahinko AirBNB-kämpässä? Jotta jakamistaloudesta tulisi valtavirtaa eikä pienten piirien puuhastelua, pitäisi kuluttajansuojaa kehittää sille suotuisaan suuntaan.

Kuten usein käy, uudet liiketoiminnan muodot houkuttelevat kasvua joka nurkasta etsiviä yrityksiä. Trendikäs jakamistalouskaan ei välty tältä. Isot asuntosijoittajat saattavat ostaa lukuisia asuntoja yhteiskäyttöä varten ja lopputulos on, että asunnot ovat entistä pidempiä aikoja tyhjillään. Autovuokraamot ovat alkaneet ottaa termin ”yhteiskäyttöauto” omakseen, mielestäni enemmän markkinointimielessä. Kaikki jakamistalous ei myöskään ole ekologista eikä välttämättä eettistä työntekijän tai paikallisen yhteisön kannalta. Verohyödyt saattavat karata ulkomaille, ja kyytipalveluiden kuskien työehtoja saatetaan helposti polkea.

Suunnanmuutos tarvitaan mutta ei paluuta kivikauteen

Maapalloa ei ole mahdollista säilyttää elinkelpoisena tuleville sukupolville menneiden vuosien tuhlaavalla tavalla hyödyntää luonnonvaroja. Elintavoissamme tarvitaan täydellinen suunnanmuutos. Moni ymmärtää tämän niin, että joudutaan karsimaan elintasosta ja palaamaan kivikaudelle. Sitä se ei suinkaan tarkoita. Jos muutamme täysin asennettamme kulutukseen ja tuotantoon, ei meidän tarvitse tinkiä elintasostamme. Valitsemalla tuotannossa kiertotalouden periaatteet ja kulutuksessa jakamisen periaatteet, voimme elää maapallollamme kestävällä tavalla. Pidämme vain huolta siitä, että emme ota luonnosta emmekä jätä luontoon enempää kuin on aivan välttämätöntä ja jaamme toisillemme yhteiset resurssit.

Eduskunnan tulevaisuuskomitean julkaisussa 6/2018 visioitiin valtion tukia jakamistaloudelle verotuksin ja muiden tukien turvin. Monen poliitikon olen jo kuullut puhuneen kovin suopeasti kiertotalouden ja luonnonsuojelun puolesta.  Sanoista tekoihin, jakamistaloutta pitäisi ohjata ekologisesti ja eettisesti kestävään suuntaan esimerkiksi verotuksella tai muulla subventioilla niin että siitä tulisi aito vaihtoehto kulutukselle. Vaarana edellä esitetyissä ajatuksissa on, että tuomalla jakamistalouden palvelut laajemmin viranomaisvalvontaan, tapetaan sen kiinnostava luonne kansalaisdemokratian muotona.

Ennakkoluulottomia projekteja tarvitaan, kuten Keravalla toimiva kiertotalousyhteisö Jalotus tai Tuusulassa tehty viiden perheen jakamistalouskokeilu. Tärkeimpänä jakamistaloudessa näen kuitenkin sen, että se säästää luonnonvaroja. Tätä pitäisi tukea, ja jakamistalouden käyttämisen pitäisi olla myös turvallista ja mukavaa. Jakamistalouden popularisointi ja arkeen liittäminen on tärkeää, jotta vältytään trendi-ilmiön tai muun vastaavan leimalta. Niin kaikki voittavat; luonto, palvelun tuottajat ja kuluttajat.

Kirjoittaja: Tommi Lehtonen

Tässä kirjoituksessa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä vastaa Uudenmaan piirin kantaa.