Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri

Uusimaa
Navigaatio päälle/pois

Muutoksenhaku Östersundomin yhteisestä yleiskaavasta

Piiri lähetti Östersundomin yhteisen yleiskaavan (Helsinki, Sipoo, Vantaa) hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Kaava on piirin mielestä ristiriidassa alueen maakuntakaavojen, kahden lain ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa.

 

16.1.2019

1 (18)

HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE

Muutoksenhaku Östersundomin yhteisestä yleiskaavasta

Valituksenalainen päätös

Östersundom-toimikunnan päätös Östersundomin yhteisestä yleiskaavasta 11.12.2018

Pöytäkirja ja valitusosoitus ovat internetissä sivulla: https://www.hel.fi/hel2/ksv/ostersundom/2018_12_11_O-tmk_ptk.pdf

Valittaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki

Prosessiosoite

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Itälahdenkatu 22 b A

00210 HELSINKI

Puhelin 0400 615 530

Sähköposti uusimaa at sll.fi

VAATIMUKSET

1 Vaadimme yleiskaavalle täytäntöönpanokieltoa valitusten käsittelyn ajaksi ja että sitä edeltävät tätä kaava-aluetta koskevat yleiskaavat pidetään voimassa.

2 Ensisijaisesti vaadimme kaavaa kumottavaksi.

3 Toissijaisesti vaadimme luvussa 3 sekä liitteessä 1 ja liitekartoilla esitettyjä luontoarvoja (liitteet 2-8) uhkaavien kaavamerkintöjen ja -määräysten kumoamista.

2

PERUSTELUT

Yleistä

Kaava on ristiriidassa voimassa olevan maakuntakaavojen kanssa, maankäyttö- ja rakennuslain riittävien selvitysten vaatimusten ja yleiskaavan sisältövaatimusten, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä luonnonsuojelulain kanssa. (Lisäksi kaava on ristiriidassa myös sellaisten hyväksytyn – mutta vielä vailla lainvoimaa olevan – maakuntakaavan merkintöjen kanssa, joista ei ole valitettu.)

1 TÄYTÄNTÖÖNPANOKIELLON PERUSTELUT

Östersundomin tarkempi suunnittelu voi lähteä liikkeelle hyvinkin nopeasti. Lisäksi kaavassa on kirjauksia, jotka oikeuttavat aloittamaan rakentamisen esivalmistelutyöt pelkän yleiskaavan perusteella, jo ennen asemakaavoitusta. Rakentaminen uhkaa luontoarvoja peruuttamattomasti. Se tekisi muutoksenhakumme tyhjäksi.

2 KAAVAN KUMOAMISEN PERUSTELUT

2.1 Suhde maakuntakaavaan

Östersundomin yleiskaava on valtaosiltaan nykyisten lainvoimaisten maakuntakaavojen vastainen.

Alueelle on laadittu uusi maakuntakaava, joka ei kuitenkaan ole lainvoimainen, koska kaava on hyväksymispäätöksensä jälkeen valituskierroksella. Sen vahvistuessa lainvoimaiseksi maakuntakaavaksi yleiskaava olisi silloinkin osittain maakuntakaavan vastainen. Lisäksi yleiskaava on ristiriidassa myös sellaisten hyväksytyn – mutta vielä vailla lainvoimaa olevan – maakuntakaavan merkintöjen kanssa, joista ei ole valitettu.

Maankäyttö- ja rakennuslain 48.2 §:n mukaan kuntien yhteisessä yleiskaavassa voidaan poiketa maakuntakaavasta perustellusta syystä. Ympäristöministeriön oppaan (Maakuntakaavan oikeusvaikutukset) mukaan perusteltuna syynä voidaan pitää lähinnä tilannetta, jossa muutoksen luonne on sellainen, ettei sen ratkaisemista maakuntakaavan muutoksella ole pidettävä tarpeellisena. Yleiskaavan maakuntakaavojen vastaisuutta on kaavoittajan toimesta perusteltu lainvoimaisten maakuntakaavojen väitetyllä vanhentuneisuudella. Luonto- ja virkistysarvot, joita maakuntakaavojen kaavaratkaisuilla suojataan, eivät kuitenkaan ole mitenkään vanhentuneet. Niiden turvaaminen on päinvastoin entistä tärkeämpää tilanteessa, jossa kaava-alueelle aiotaan rakentaa paljon entisiä kaavoja enemmän.

3

Edellä mainitun oppaan mukaan yhteinen yleiskaava ei kuitenkaan saa vaarantaa maakuntakaavan perustavoitetta, vaan sen on sopeuduttava maakuntakaavan kokonaisuuteen. Yhteisessä yleiskaavassa on otettava huomioon mm. maakuntakaavassa osoitetut alue- ja yhdyskuntarakenteen periaatteet. Voidaan myös huomauttaa, että uudemmassa kaavoituksessa ehdotettujen ratkaisujen poikkeaminen voimassa olevista maakuntakaavoista ei automaattisesti tee maakuntakaavoista vanhentuneita. Tässä on tarkasteltava myös sitä, miksi maakuntakaavassa on päädytty tiettyihin ratkaisuihin. Maakuntakaavoittajan selkeänä tarkoituksena on ollut turvata lukuisat Östersundomin alueen tärkeät luontoarvot. Ehdotetussa yleiskaavassa nämä arvot on monin osin jätetty huomioimatta, ja luontoarvoiltaan tärkeitä alueita on pitkälti osoitettu rakentamiseen. On todettava, että ehdotettu yleiskaava vaarantaa maakuntakaavojen perustavoitteita eikä se sopeudu maakuntakaavojen kokonaisuuteen. Kyseessä ei myöskään ole maakuntakaavan täsmentyminen eikä hyväksyttävä eroavuus maakuntakaavasta.

Esimerkiksi Itä-Uudenmaan voimassa olevassa maakuntakaavassa (vahvistettu 2010) Granöön kohdistuu merkinnät MU ja virkistysaluemerkintä. MU -merkinnällä on kaavassa osoitettu ”maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, jotka pääkäyttötarkoituksen lisäksi ovat ulkoilun kannalta maakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä”. Virkistysaluemerkinnällä on osoitettu ”maakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä vapaa-ajan ja luontomatkailun alueita sekä yhdyskunta- ja taajamarakenteen kannalta tärkeitä viheralueita. Alue- ja kohdemerkintöihin liittyy MRL 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus”. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen mahdollisessa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee turvata virkistyskäyttöedellytysten säilyminen, alueen saavutettavuus sekä luonnonarvot. Kuten jäljempänä kuvataan, Granöön suunnitellaan täysin toisenlaista käyttöä.

2.2 Selvitysten riittävyys ja niiden huomioon ottaminen

Kaavan vaikutuksista metsäluonnolle

Kaavan vaikutusarvioinneissa on käytännössä jätetty kokonaan huomiotta yksi kaavan merkittävimmistä negatiivisista vaikutuksista: Kaavassa esitetyt rakentamis- ja louhinta-alueet sekä muuttavan maankäytön sallivat virkistysalueet tuhoavat mittavan määrän kansainvälisesti arvokkaaseen metsäkokonaisuuteen kuuluvia ja luonnontilaltaan merkittäviä metsiä. Sipoonkorvesta ja siihen liittyvistä metsäalueista tekee kansainvälisesti arvokkaan kokonaisuuden luonnontilaisten, luonnontilaisen kaltaisten tai muuten biologisesti arvokkaiden metsien suuri määrä yhdistettynä niiden sijaintiin eteläboreaalisella ja hemiboreaalisella vyöhykkeellä, joiden suojelutaso on maailmanlaajuisestikin heikko.

4

Etelälaidastaan Porvoonväylään ja uuteen Porvoontiehen rajoittuvan Sipoonkorven-Falkbergsklobbarnan yhtenäisen metsäalueen metsistä kaavan mukaiset rakentamisalueet lohkaisisivat toteutuessaan runsaat 8 %. Tätä voi jo sinällään pitää merkittävänä vähennyksenä, jolla on vaikutuksia myös Sipoonkorven Natura-alueen lajistoon. Rakentamisalueet sijoittuisivat huomattavalta osin samankaltaisille arvokkaille metsäbiotoopeille joita Natura-alueella suojellaan. Näin ne toteutuessaan vähentäisivät merkittävästi tällaisista biotoopeista riippuvaiselle lajistolle soveltuvien alueiden pinta-alaa Sipoonkorven alueella.

Kun laajennetaan tarkastelualuetta koskemaan Sipoonkorpi-Falkbergsklobbarnan metsämantereen ohella myös sen ja meren väliin jääviä metsäalueita – jotka käytännössä kuuluvat ensin mainitun kanssa samaan verrattain yhtenäiseen ja luonnonarvoiltaan kansainvälisen tason metsäalueeseen – kaavan mukaiset uudet rakentamisalueet lohkaisisivat tästä metsäkokonaisuudesta n. 15% (n. 1230 ha = 12,3 km2).

Tällä keskenään kytkeytyneen ja huomattavilta osin luonnontilaisen kaltaisen metsäalueen pinta-alan erittäin huomattavalla supistumisella voi odottaa olevan merkittäviä vaikutuksia Sipoonkorven kansallispuistoon ja Natura-alueeseen

1) kytkeytyneen metsäalan supistumisen kautta ylipäänsä

2) kansallispuiston ja Natura-alueen lajiston tukialueena toimivan luonnonsuojelullisesti arvokkaan metsäalan supistumisen kautta

3) kansallispuiston ja Natura-alueen kupeeseen ja jo nykyisin vilkkaassa virkistyskäytössä olevien alueiden päälle sijoittuvan, yhteensä arviolta 70 000 uuden asukkaan lähiörakentamisen väistämättä Natura-alueeseen kohdistaman virkistyspaineen merkittävän kasvun kautta.

Kaavaa varten laaditussa Sipoonkorven Natura-aluetta koskevassa Natura-arviossa nämä vaikutukset on joko sivuutettu tai niiden merkitystä on vähätelty. Luontodirektiivin ja sen toimeenpanevan luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan arviointi on tehtävä asianmukaisesti, mikä tarkoittaa kattavaa ja tieteellisesti perusteltua, todennettavissa olevaa selvitystä.

Arvioitaessa yhteisen yleiskaavan osalta sen luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n vastaisuutta on myös otettava huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen (EUTI) sekä korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö. Kyseisten luonnonsuojelulain säännösten soveltamisessa keskeisessä roolissa on varovaisuusperiaate, jonka kautta vaikutusten merkittävyyttä ja tähän väistämättä liittyvää epävarmuutta peilataan. Siten vaikutusten merkittävyyttä sekä suunnitelmien hyväksymisen edellytyksiä arvioidaan aina varovaisuusperiaatteen nojalla. Varovaisuusperiaate on sisäänrakennettu unionin – ja siten myös kansalliseen – sääntelyyn, kuten esim. EUTI:n ratkaisussa C-127/02 todetaan: ”Tältä osin on todettava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädetty hyväksymiskriteeri sisältää ennalta varautumisen periaatteen (ratkaisun kohta 58)”.

5

Tältä osin on syytä nostaa esiin myös EUTI:n tuoreet ratkaisut luontodirektiivin 6 (3) artiklan tulkinnasta, jotka entisestään vahvistavat varovaisuusperiaatteen asemaa. Tällöin on huomioitava esim. ratkaisut C-323/17 People over wind ja Sweetman sekä C-164/17 Edel Grace ja Sweetman. Näiden nojalla luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista (C-323/17, kohta 40). Lisäksi ratkaisun C-164/17, kohdassa 51 korostetaan riittävää varmuutta siitä, että toimenpiteet auttavat tehokkaasti välttämään haitan takaamalla kaikenlaisen perustellun epäilyn puuttumisen siitä, ettei alueen koskemattomuuteen vaikuteta. Samat tulkintaohjeet on pitkälti vahvistettu Helsingin yleiskaavaa koskevassa tuoreessa ratkaisussa KHO:151:2018.

Luontovaikutusten arvioinnissa mainitut merkittävät haittavaikutukset kaava-alueen ja sen ympäristön linnustolle johtuvat pääasiassa laajamittaisesta metsien hävittämisestä kaavan toteutuessa.

Hältingträskin eteläpuolelle esitettyä louhos- ja maankaatopaikka-aluetta ei ole vaikutusten arvioinnissa luettu metsäalueen menetykseksi, vaikka sen toiminta-ajaksi on arvioitu kymmeniä vuosia kestävä ajanjakso.

Kaavan merkittävien luontovaikutusten arvioinnin muita keskeisiä puutteita

Metsäelinympäristöjen luonnetta ja kaava-alueen metsien yleiskuvaa kartoittaneiden selvitysten (mm. METSO-selvitykset, osa MALU-selvityksen kohteista) ei ole julkaistu kaavan taustaselvityksissä tai vaikutusarvioissa karttoina. Näin osallisten ei ole ollut mahdollista muodostaa realistista kuvaa alueen metsäelinympäristön todellisesta laadusta ja luonteesta.

Sekä luontovaikutusten arvioinnin että Natura-arvioinnin (https://www.hel.fi/hel2/ksv/ostersundom/natura_arvio_suora_metrolinjaus_050417.pdf) Natura-luontotyyppejä kuvaavilla kartoilla suuri joukko boreaalisia lehtoja on osoitettu metsäluhdiksi. Samoin ainakin jonkin verran metsäluhtia on merkitty boreaalisiksi lehdoiksi. Luontovaikutusten arvioinnissa on esitetty Porvoonväylän pohjoispuolella Norrbergetin alueella sijaitsevia korpisoita rämeinä. Suurelle joukolle MALU-kohteita on määritetty virheellinen luontotyyppi. Siten on ilmeistä että näihin kohdistuvia vaikutuksia on myös arvioitu väärin.

Porvoonväylän pohjoispuoleisten metsäisten alueiden luontokartoitus (Sito, laadittu maa-aineshankkeita varten mutta palvelee myös muuta kaavaa) sisältää lukuisia puutteita ja virheitä. https://old.sll.fi/uusimaa/kannanotot/lausunto-ostersundomin-maa-aineshankkeen-yva-selostuksesta ja https://oldsll.fi/uusimaa/kannanotot/ostersundom-maa-aines-yva-pdf

6

MALU-selvityksessä https://www.uudenmaanliitto.fi/files/6013/Ita-Uudenmaan_maakunnallisesti_arvokkaat_luonnonymparistot.pdf todettuja valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiksi todettuja metsäalueita ei ole kaavaratkaisussa käytännössä huomioitu lainkaan, vaan niistä valtaosa on osoitettu rakentamisalueiksi.

Yksi esimerkki tällaisesta on Majvikin alueella sijaitseva Suomen huomattavimpiin kuuluva metsälehmusesiintymä. Näitä alueita on kuvattu MALU-raportissa seuraavasti:

Luonnon monimuotoisuuden huippualueet

”Eräillä maantieteellisesti suppeilla alueilla on niin paljon MALU -alueita, että on aiheellista puhua merkittävistä monimuotoisuuskeskittymistä – Uudenmaan luonnon ”hot spot -alueista”. Osa niistä on arvoltaan selvästi valtakunnallista tasoa. Tällaisia alueita on varsinkin Etelä-Sipoossa. Ne sisältävät niin laajalti ja monipuolisesti niin laajalti ja monipuolisesti edustavina säilyneitä luontotyyppejä, että nämä alueet ovat erikseen ja yhdessä arvokkaita laajemminkin kuin maakunnallisesti tarkasteltuna. Niiden arvoa lisää se, että ne ovat läheisessä yhteydessä Sipoonkorpeen ja muodostavat näin ollen tärkeän osan valtakunnallista ja maakunnallista ekologista verkostoa.”

Jopa metsiltään arvokas, lainvoimaisen yleiskaavan suojeluvaraus Västersundomissa on osoitettu kaavassa rakentamisalueeksi. Samoin luontovaikutusten arvioinnissa todettujen (vaikkakin vajavaiseen kartoitukseen perustuvien) erityisten luonnonarvokeskittymien päälle on etenkin Porvoonväylän pohjoispuolella osoitettu melko runsaasti rakentamista.

Kaavassa on osoitettu useita luonnoltaan erityisen arvokkaita metsäalueita, etenkin puronvarsi- ja rantalehtoja sekä runsaslahopuustoisia reheviä kangasmetsiä virkistysaluevarauksena, jonka kaavamääräykset sallivat alueiden muuttamisen puistoiksi, viljelypalstoiksi, liikunta-alueiksi ja uimarannoiksi. Edellä mainittujen toimintojen sijoittaminen näille alueille tuhoaisi niiden luontoarvot ja estäisi niitä toimimasta esimerkiksi metsäekologisina käytävinä.

Kaava-alueen metsistä ei joko ole tehty metsien avainlajiryhmien – sammalten, jäkälien ja lahottajasienten – kartoituksia, tai tehtyjen kartoitusten tuloksia ei ole käsitelty kaavan luontovaikutusten arvioinnissa eikä otettu huomioon kaavan ratkaisussa. Esimerkiksi Västersundomin arvokas kääpäalue on kaavassa osoitettu rakentamiseen ja erityissuojelulajin lahokaviosammalen esiintymiä (Manninen 2017, liite 8) ei ole otettu huomioon lainkaan.

7

Edellä esitetyn perusteella kaava ei perustu metsäelinympäristöjen osalta riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin eikä riittävään vaikutusten arviointiin. Kaavan rakentamisalueiksi on osoitettu kohteita, joiden päämaankäyttömuoto ei voi mitenkään olla rakennuskäyttö. Yksittäisiä metsäkohteita on käsitelty tarkemmin liitteissä 1-7.

Massojenhallinta ja louhinta

Kaavaa koskevan massojenhallintasuunnitelman pyrkimys massaneutraaliuteen kaava-alueen puitteissa on paitsi täysin keinotekoinen (kaava-alue ei ole mikään ympäröivistä alueista eristyksissä oleva saari), myös erityisen tuhoisa kaava-alueen kansainvälisestikin merkittävälle luonnonympäristölle. Kestävyyden rajoissa pysyttelevä massojenhallintaratkaisu edellyttäisi kaavassa esitetyn massojen louhinta-, varastointi ja käsittelyalueen huomattavaa supistamista niin itä- kuin länsipäästään, pienempien tilapäisten massanhallintakohteiden sijoittamista rakennettavien alueiden yhteyteen niiden rakentuessa, ja loppujen massanhankinta- ja hallintatarpeiden hoitamiseen kaava-alueen ulkopuolella. Tämä ei tarkoita sitä etteikö olisi mielekästä pyrkiä käyttämään kaava-alueella rakentamisen yhteydessä syntyvistä massoista niin suuri osa kuin luontevasti mahdollista kaava-alueen sisällä, mutta massaneutraalius ei voi olla mikään itseisarvo, joka johtaa esim. luonnonympäristöjen tuhoamiseen.

Kaavan rakentamisalueiden toteuttamisesta johtuvan, itse rakennuskohteilla tapahtuvan mittavan louhintatarpeen ja kaavassa esitetyn massiivisen louhosalueen yhteisvaikutuksia ei ole käsitelty asianmukaisella tavalla kaavan vaikutusarvioissa, joten kaavaratkaisua ei voi pitää tältä osin riittävään vaikutusten arviointiin perustuvana.

Lahokaviosammalen ydinalueiden ja esiintymien systemaattinen huomiotta jättö sekä lajiin liittyvien selvitysten puutteellisuus

Lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) on äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) 2010 luokiteltu luontodirektiivin liitteen II laji. Laji kuuluu myös luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisiin erityisesti suojeltaviin lajeihin.

Östersundomin kaava-alueelta on tehty kaavaprosessin loppuvuosina (2017) lahokaviosammalselvityksiä niin Helsingin kuin Vantaankin alueelta. Selvitykset ovat olleet epäkattavia, eli niissä on läpikäyty yhtenä vuotena ja yhdellä käyntikerralla vain osa lajille potentiaalisesti soveliaista metsäalueista. Tästä huolimatta kaava-alue on selvityksissä osoittautunut tärkeäksi lajin tunnettujen itäisten populaatioiden suojelun kannalta.

8

Yleiskaava-alueelta on tavattu lajia kahdeksan esiintymän verran. Näiden perusteella lajin ekologiaan hyvin perehtynyt kartoittaja on rajannut kuusi lajin ydinaluetta (yht. 46,12 ha). Liitteessä 8 on Helsingin luontotietojärjestelmästä poimittuna koostekartta rajatuista lahokaviosammalen ydinalueista.

Näistä pääosaa (pinta-alasta noin 70 %) esitetään kaavassa rakennettavaksi.

Kaavassa etenkin kolmen rajatuista ydinalueista eli Gumbölen (luontotietojärjestelmän kohde 30/2017, 18 ha, 23 es.), Landbokärrin (luontotietojärjestelmän kohde 32/2017,4,84 ha, 1 es.) sekä Storängen eteläisen (luontotietojärjestelmän kohde 31/2017, 4,25 ha, 2 es.) arvojen säilyminen vaarantuu vakavasti. Rakentamisvaraus kattaa myös etelä- ja keskiosan kohteesta Storträsket eteläinen (luontotietojärjestelmän kohde 28/2017, 6,85 ha, 1 es.) sekä neljäsosan kohteesta Landbo läntinen.

Gumbölen ydinalueen eteläosa on kaavassa kerrostalovaltaista aluetta (korttelitehokkuus pääasiassa yli 0,8), keskiosa kaupunkipientalojen aluetta (korttelitehokkuus pääasiassa 0,4-1,0) ja pohjoisosa pientalovaltaista aluetta (korttelitehokkuus pääasiassa 0,2-0,6). Ydinalueen läheinen sijainti Östersundomin metroasemaan sekä rakentamiselta edellytetty tehokkuus johtanee siihen, että alueen jatkokaavoituksessa ei ole sellaista liikkumavaraa, joka mahdollistaisi ydinalueen säästämisen.

Sama ongelma koskettaa ydinaluetta Störängen eteläinen. Se sisältää Sakarinmäen metroasemaan tukeutuvia kerrostalo- ja kaupunkipientalovaltaisia alueita. Ydinalueen säilymisennuste on hyvin huono. Kyseessä ovat lajin itäisimmät tunnetut esiintymät.

Landbokärrin ydinalue on puolestaan kaavoitettu osaksi Landbon eteläpuolista kaupunkipientalojen aluetta. Storträsket eteläinen -ydinalueen etelä- ja keskiosa ovat puolestaan osa Norrbergetin alueelle kaavoitettua isoa T-aluetta (elinkeinotoiminnan alue/teollisuusalue), lisäksi ydinalueen eteläosan poikki esitetään tievarausta. Ydinalueen Landbo läntinen länsiosa (noin neljännes rajauksesta) on eteläosaltaan kaavassa yhdyskuntateknisen huollon aluetta, pohjoisosaltaan T-aluetta.

Kaavamääräyksissä lahokaviosammalen suojeluvelvoite on kuitattu osana yleistä suunnittelumääräystä, jonka mukaan ”Tarkemmassa suunnittelussa on huomioitava: luontodirektiivin liitteen II lajit, liitteen IV a lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat, uhanalaiset luontotyypit sekä erityisesti suojeltavat lajit”.

9

Tilanteessa, jossa varsinainen alueiden pääkäyttömuoto on näin voimakkaasti rakentava, ei pelkkä yleinen suunnittelumääräys riitä turvamaan lajin suojelutarpeita siinä laajuudessa kuin yleiskaavatasolla tulisi tehdä. Kaavassa esitetty maankäyttö johtanee näillä aluevarauksilla lähinnä lahokaviosammalen suojelun minimitoimiin sekä ilmeisiin poikkeuslupamenettelyihin.

Lahokaviosammalen tunnettujen esiintymien ja lajille tärkeiksi arvioitujen metsien (rajatut ydinalueet) esittäminen kaavan aluevarauksin rakentamiseen näin laajassa mitassa on nähdäksemme luonnonsuojelulain vastaista, eikä sitä voi kompensoida pelkillä yleisillä suunnittelumääräyksillä. Ratkaisu rikkoo myös selkeällä tavalla yleiskaavan sisältövaatimuksiin sisältyvää luontoarvojen vaalimisvelvoitetta. Tältä osin viittaamme myös KHO:n tapaukseen KHO:2002:78. Kyse oli rakennuslain aikaisesta ja liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevasta päätöksestä. Tapauksen lopputulos on kuitenkin pitkälti sovellettavissa myös MRL:n sisältövaatimusten ja LSL 47 §:n vaatimusten arviointiin. Tapauksessa Korkein hallinto-oikeus katsoi, että laajojen ja muusta asutuksesta erillään olevien alueiden osoittaminen asuntorakentamiseen silloin, kun alueilla on tehty liito-oravahavaintoja, edellyttää liito-oravalle tarpeellisten kulkureittien selvittämistä ja selvitystä vielä siitä, miten liito-oravan selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen kaavaa toteutettaessa voidaan turvata ja sovittaa yhteen liito-oravan suojelu muiden maankäyttötarpeiden kanssa. Kaavaa laadittaessa ei kuitenkaan ollut tarpeellisessa määrin selvitetty edellä tarkoitettuja seikkoja. Näissä oloissa ei ollut myöskään riittäviä edellytyksiä arvioida sitä, täyttävätkö aluevaraukset rakennuslain 22 §:n 2 momentin vaatimukset. Tämä sama tilanne on käsillä myös valituksenalaisessa yleiskaavassa, minkä vuoksi se ei täytä MRL 39.2 §:n kohdassa 8) asetettua edellytystä luonnonarvojen vaalimisesta.

Lahokaviosammalen osalta Östersundomin kaavan ongelmallisuutta lisää se, että lajiin liittyvät selvitykset on tehty vain osassa niistä metsistä, jotka ovat lajille elinympäristöiksi soveltuvia. Kyseessä on vain yksi esimerkki kaavan liittyvien jatkomaankäytön kannalta merkittävien luontoarvojen puutteellisista selvityksistä.

10

3 KOHDEKOHTAISET PERUSTELUT


3.1 Selvitysalue

Salmenkallion alue, Salmenkallion ja Talosaaren väliset alueet sekä valtaosa Talosaaresta on jätetty kaavassa selvitysalueeksi, jonne kaavaselostuksessa annetaan ymmärtää suunniteltavan rakentamista erillisessä kaavaprosessissa. Aluekokonaisuus on keskeinen osa Östersundomin kaavakokonaisuutta, joten sen rajaaminen selvitysalueeksi on ratkaisuna keinotekoinen. Jo alueen nykyisellä maankäytöllä, mahdollisesta rakentamisen lisäyksestä puhumattakaan, on vaikutusta läheisen Natura 2000 -alueen suojeluarvoihin. Lisäksi alue on keskeinen osa merkittävää Mustavuoren, Kasaberget-Kantarnäsbergetin ja Talosaaren muodostamaa valtakunnallisesti tärkeää luonto-, virkistys- ja maisemakokonaisuutta. Uudenmaan ELY-keskus on lausunnossaan (7.6.2017) Östersundomin maakuntakaavaehdotuksesta edellyttänyt Natura-alueen luonnonarvojen turvaamiseksi Salmenkallion alueiden osoittamista kaavassa SL-alueeksi. Se on täsmentänyt lausunnossaan (27.10.2017) Östersundomin yleiskaavasta tämän tarkoittavan Salmenkallion-Kantarnäsbergetin metsäaluetta, johon sisältyy pienenä osana myös jo nykyisessä lainvoimaisessa maakuntakaavassa suojeluvaruksena (S) oleva kohde. ELY keskus on myös valittanut hyväksytystä kaavasta näiltä osin.

Salmenkallion ja Talosaaren välinen alue koostuu keväisin tulvivista ja myös meritulvalle alttiista pelloista, joilla on esim. muutonaikaista merkitystä vesilinnuille sekä näiden välisistä metsäsaarekkeista ja Ribbingön pohjoisosan luonnonsuojelullisesti arvokkaista metsistä. Alueen virkistysmerkitys tulee Östersundomin rakentuessa nousemaan merkittävästi, ja sillä on tärkeä rooli sen varmistamisessa että Östersundomin kaavoituksen yhteydessä VATn vaatimus virkistysalueiden riittävästä määrästä toteutuu. Uudenmaan ELY-keskus on lausunnossaan (7.6.2017) Östersundomin maakuntakaavaehdotuksesta ja lausunnossaan (27.10.2017) Östersundomin yleiskaavasta edellyttänyt alueen osoittamista kaavoissa virkistysalueeksi. Alueella on myös luonnonsuojelullisia arvoja, jotka tulee turvata tarkemman maankäytön suunnittelun yhteydessä.

Talosaaren jo nykyisin vähintään seudullisesti merkittävä virkistysalue olisi tullut osoittaa yleiskaavassa sen todellisen statuksen mukaisesti virkistysalueena eikä selvitysalueena. Sen merkitys tulee entisestään kasvamaan jos Östersundomin alue rakentuu. Uudenmaan ELY-keskus on lausunnossaan (27.10.2017) Östersundomin yleiskaavasta edellyttänyt alueen osoittamista virkistysalueeksi. Alueella on myös metsiin ja niiden lajistoon (mm. valkoselkätikka) liittyviä luonnonsuojelullisia arvoja, joita ei ole otettu huomioon kaavaratkaisussa.

Selvitysalueeksi kaavassa osoitettu alue on niin mittava, että koska sen mahdollisen tulevan maankäytön vaikutuksia ei ole otettu huomioon kaavan vaikutusten arvioinnissa, tulee katsoa että tämän johdosta koko kaavan kokonaisvaikutukset ovat jääneet asianmukaisesti arvioimatta. Siksi kaavamerkintä tulee kumota.

11

3.2 Sipoonkorven ja Mustavuoren välisen metsäekologisen yhteyden taajamavaraukset

Yleiskaavassa on esitetty raskasta rakentamista Uuden Porvoontien pohjoispuolelle Sipoonkorven ja Mustavuoren välisen nykyisen metsäekologisen yhteyden (mukaan lukien Vantaan lainvoimaisen yleiskaavan suojeluvaraus sekä arvokas kääpäalue) päälle, minkä johdosta kyseinen yhteys katkeaisi. Yhteys on esitetty korvattavaksi lännemmäksi, Westerkullan peltojen itäreunaan muodostettavalla metsäekologisella yhteydellä, joka koostuisi alueella jo nyt olemassa olevista metsistä sekä näiden välille luotavista istutusmetsistä.

On esitetty että kyseisestä uudesta yhteydestä muodostuisi nykyisen yhteyden korvaava yhteys muutamassa vuosikymmenessä. Kaavassa esitettyä ratkaisua ei voi pitää hyväksyttävänä, koska:

1) nykyinen yhteys koostuu merkittäviltä osin vanhoista, luonnontilaisen kaltaisista metsistä, ja korvaavan yhteyden kehittäminen vastaavan laatuiseksi vie pitkälti toistasataa vuotta, ei vain muutamaa vuosikymmentä,

2) uusi rakentaminen sijoittuisi lainvoimaisen kaavan suojeluvarauksen ja arvokkaan kääpäalueen päälle. Uudenmaan ELY-keskus on lausunnossaan edellyttänyt että metsäekologinen yhteys säilytetään nykyisellä paikallaan ja samaa edellyttää myös Östersundomin hyväksytty mutta vielä vailla lainvoimaa oleva maakuntakaava. Näitä tulee ekologisen yhteyden osalta noudattaa myös Östersundomin osayleiskaavassa.

Kaavamerkinnät tulee kumota. Kumottavien merkintöjen rajaus alla vaalean sinisellä (kohde 2; sama rajaus löytyy myös liitteestä 2):

12

3.3 Granön kaavamerkinnät

Granöhön on yleiskaavassa osoitettu kaavamerkintä, jonka kaavamääräykset mahdollistavat koko yli 200 ha suuruisen metsäisen saaren muuttamisen loma-asuntoalueeksi, majoituspalveluiden alueeksi, hautausmaaksi, ryhmäpuutarha-alueeksi, veneiden talvisäilytysalueeksi jne.– sekä laajan venesatama-alueen sijoittamisen saaren länsirannalle. Kaavamääräykseen on kaavoitusprosessin loppuvaiheessa lisätty jopa: ”Alueelle voidaan vähäisemmässä määrin sijoittaa pysyvää asutusta olevaan kylärakenteeseen ja vesiliikenteeseen tukeutuen.”

Granön kaavamerkinnät on tehty täysin MALU-selvityksessä https://www.uudenmaanliitto.fi/files/6013/Ita-Uudenmaan_maakunnallisesti_arvokkaat_luonnonymparistot.pdf todetuista saaren maakunnallisista ja valtakunnallisista luontoarvoista piittaamatta Tämä ei ole sen paremmin hyvän kaavoitustavan kuin MRL:n mukaisten yleiskaavan sisältövaatimusten mukaista. Granö on myös merikotkan pesimäaluetta. Loma-asunto-, ryhmäpuutarha- ja matkailualuevaraus tulee kumota siltä osin kun se ei sijoitu saaren nykyisten asuinkiinteistöjen ja niihin liittyvien peltojen ja niittyjen alueelle.

13

Venesatamavaraus puolestaan ei perustu mihinkään selvityksiin, sijoittuisi paikkaan joka on tuulille erityisen altis ja luontoarvoiltaan erittäin merkittävä, ja toisi runsaasti lisää pienveneliikennettä Vuosaaren satamaväylälle, joka on jo sataman oman liikenteen vuoksi ruuhkainen. Lisääntyvän pienveneliikenteen vaikutuksia satamaväylän turvallisuuteen ja toimivuuteen ei ole kaavan yhteydessä selvitetty eikä arvioitu, joten kaava ei tältäkään osin perustu asianmukaiseen vaikutusten arviointiin.

Granön luontoarvoja on listattu liitteessä 6.

3.4 Hältingträskin ympäristön muuttavaa maankäyttöä edustavat kaavavaraukset

Yleiskaavaan sisältyy lukuisia aluevarauksia, joilla varauksen salliman maankäytön toteuttaminen alueen päämaankäyttömuotona olisi räikeässä ristiriidassa kaavaan sisältyvien yleisten (usein suoraan luonnonsuojelulakiin perustuvien) suojelumääräysten kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi valuma-alueeltaan pienehkön ja vedenvaihtuvuudeltaan vaatimattoman Hältingträsk –lammen valuma-alueelle osoitetut asuin-, louhos- ja maankaatopaikkavaraukset.

On selvää että lammen valuma-alueelle sijoittuvalla asutuksella ja etenkin lähimmillään vain 100 m etäisyydelle lammesta sijoittuvalla louhos- ja maankaatopaikka-alueella tulisi olemaan merkittävästi lammen veden laatua ja/tai lammen tuuli- ja valaistusolosuhteita muuttava, heikentävä vaikutus.

Lammelta on tavattu viitasammakkoa ja sirolampikorentoa, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Tätä ei ole kaavaratkaisussa otettu huomioon millään tavoin.

Edellä mainittujen kaavavarausten toteutumisesta aiheutuvat, Hältingträskiin kohdistuvat vaikutukset on vaikutusten arvioinnissa kokonaan sivuutettu tai niitä on vähätelty tyyliin ”saattaa olla vaikutuksia, tilannetta on seurattava”. Siinä vaiheessa kun vaikutuksia alkaa ilmetä, ne ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä peruuttamattomia. Kaava ei tältä osin perustu riittäviin selvityksiin, tutkimuksiin tai vaikutusten arviointiin. Kaavamerkinnät tulee kumota.

Kumottavaksi vaadittavat kaavamerkinnät on kuvattu liitteessä 1 ja niiden rajaukset on esitetty alla (kohteet 12, 13 ja 14; samat rajaukset löytyvät myös liitteestä 3):

14

3.5 Tulvariskialueet

Östersundomille on tyypillistä, että tilanteessa jossa tuuli käy suunnasta joka nostaa meriveden rantapelloille ja samaan aikaan mantereella sataa rankasti, hulevedet eivät pääse vapaasti virtaamaan mereen. Silloin ne kertyvät mm. Westerkullan, Krapuojan ympäristön, Rödje-Fantsin – Lass-Bengtsin, Östersundomin kartanon, Korsnäsin ja Storörsbottenin pelloille. Osalle näistä on kaavassa esitetty mittavaa rakentamista, mikä edellyttää maantäyttöä. Kuitenkaan ratkaisuja siitä mitä tehdään tai ylipäänsä voidaan tehdä niille hulevesille, joiden kertymäalueena nämä alueet nykyisin toimivat, ei ole esitetty kaava-asiakirjoissa. Tältä osin kaava ei perustu riittäviin tutkimuksiin, selvityksiin ja vaikutusten arviointiin.

Yleiskaava osoittaa uudisrakentamista tulvavaara-alueille Östersundomin kartanon itäpuolelle merkityn virkistysalueen koillis- ja itäreunalle, Östersundomin kappelin koillispuoliseen maastopainanteeseen, Krapuojan suulle sekä Labbackan pohjoispuolisille alaville viljelysmaille, joita Vuosaaren tunneliin johtava Kehä III halkoo.

Uudisrakentaminen tulva-alueille poikkeaa VAT:n määräyksistä. Poikkeaminen määräyksistä on perusteltava tarveselvityksin. Ei ole tiedossa, että tarveselvitystä olisi kaavaa varten tehty.

15

Labbackan pohjoispuoliset viljelysmaat on yleiskaavassa osoitettu ”elinkeinotoimintojen alueeksi”. Kyseessä on alue, joka lännessä rajautuu Mustavuoren Natura- ja RKY 2009 -alueeseen, etelässä Porvarinlahden Natura-alueeseen ja idässä Kasabergetin kallioselänteeseen. Alueen korkeustaso vaihtelee 0,0 metrin ja +1.00 metrin välillä Vuosaaren tunneliin johtavan Kehä III:n länsipuolella ja +1,00 metrin ja +2,00 metrin välillä Kehä III:n itäpuolella.

Kehä III:n länsipuoleinen alava maisemapainanne on Porvarinlahden pohjukan Natura-alueen valuma-aluetta. Rakentaminen lähes merenpinnan tasolla olevalle alueelle vaatii maanpinnan nostamista 4 – 5 metrillä täyttömaan avulla. Massiivisella maanrakentamisella sekä valuma-alueen menetyksellä on vaikutuksia Mustavuoren ja Porvarinlahden Natura-alueiden veden virtauksiin, vesitasapainoon ja luontosuhteisiin.

Östersundomin maakuntakaavan ja yleiskaavan Natura-arviointi (15.12.2016) esittelee valuma-alueelle rakentamisen vaikutuksia vain yleisluontoisesti (s. 28). Vaikutusarvio siitä, miten rakentaminen Porvarinlahden kosteikon valuma-alueelle vaikuttaa Mustavuoren ja Porvarinlahden Natura-alueen luontotyyppeihin, joita ovat laajat matalat lahdet, vaihettumissuot ja rantasuot sekä boreaaliset lehdot, puuttuu täysin.

Yleiskaava-aineiston puutteena on, että uudisrakentamisen suhdetta tulvavaara-alueisiin ei ole esitetty.

3.6 Östersundomin RKY-alueet sekä maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristön alueet

Östersundomin kartanoympäristö on kulttuuriarvojen tihentymä. Alue muodostuu kartanon, Björkuddenin huvilan sekä Östersundomin kappelin RKY 2009 -alueista sekä näiden väliin jäävästä maakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.

Yleiskaava sijoittaa uuden pääkokoojakadun Östersundomin kartanon RKY-alueen luoteisrajalle niin, että RKY-alueen raja on keskellä katua. Kadun molemmin puolin sijoittuvat kerrostalokorttelit sekä kaupunkipientalojen alue, jotka kokoojakadun etelä- ja kaakkoispuolella sijaitsevat RKY-alueella. Kartanon koillis- ja itäpuolelle on osoitettu pientalovaltainen asuinalue, sekin RKY-alueen sisällä.

Östersundomin kartanon RKY 2009 -alue on perustettu vaalimaan kartanon rakennuksia ja pihapiiriä, mutta myös kartanomiljöötä ja kartanon ympärillä avautuvaa peltoaukeaa (ks. www.rky.fi). Pääkadun, kerrostalorakentamisen sekä muun uudisrakentamisen myötä Östersundomin kartanon miljöö ja maisema-arvot menetetään.

16

Villa Björkuddenin RKY-alueelle huvilan pohjoispuolelle suunniteltu kerrostalorakentaminen hävittää huvilan sisääntuloväylää kehystävän maisematilan arvot.

Östersundomin RKY-alueita toisiinsa kytkevä maakunnallisesti arvokas maisema-alue tuhoutuisi lähes kokonaan. Yleiskaavan vaikutusten arviointiraportti (15.12.2017) toteaa sivulla 67 lakonisesti, että Östersundomin maakunnallisesti arvokkaan alueen maankäyttö muuttuu yleiskaavan toteuttamisen myötä huomattavasti. Huolestuttavaa on, että maankäytön muutosten vaikutuksia RKY-alueiden ja maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden arvoihin ei ole selvitetty. Nähtävillä olevassa kaava-aineistossa ei ole ainoatakaan julkaisua, joka tarkastelisi yleiskaavasuunnitelman maankäytön muutosten vaikutuksia kulttuuriympäristöön, maisemarakenteeseen tai maisemakuvaan sekä näihin liittyviin arvoihin. Vaikutusarvioraportin luku 9.3. on otsikoitu ”Vaikutukset kulttuuriympäristöön”, mutta koska kulttuurimaisemaselvitystä ei ole tehty, ei ole tiedossa, mihin kyseisen luvun tulkinnat perustuvat.

Yleiskaavan kartalta puuttuvat maakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristön alueiden rajaukset. Yleiskaavaselostuksen liitteeseen 8 on koottu kulttuuriympäristön suojelu- ja arvokohteet, mutta niiden suhdetta uudisrakentamisalueisiin ei ole esitetty – ei kaavaselostuksessa eikä muullakaan kaava-aineistossa.

3.7 Metsäisten viheralueiden ja ekologisten yhteyksien kaavamääräykset

Osalle kaavassa V-alkuisella kaavamerkinnällä osoitetuista metsäisistä viheralueista annettu kaavamääräys mahdollistaa näiden alueiden muuttamisen muun muassa urheilukentiksi, viljelypalstoiksi tai rakennetuiksi puistoiksi. Näin ollen kaavamääräys ei turvaa näiden alueiden luontoarvojen säilymistä eikä niiden kykyä toimia metsäekologisina yhteyksinä. Kohteet on kuvattu liitteessä 1 ja rajattu liitteissä 2-4.

17

YHTEENVETO

Edellä mainituista syistä katsomme, että kaava on voimassa olevien maakuntakaavojen vastainen.

Kaavan merkittävien luontovaikutusten puutteellinen selvittäminen, tunnistaminen, vaikutusten arviointi ja tulosten huomioon ottaminen johtavat maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vastaisuuteen.

Kaava on myös seuraavien yleiskaavan sisältövaatimusten (39.2 §) vastainen.

Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Kaava on myös seuraavien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen:

Varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin.

Huolehditaan valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen turvaamisesta.

Edistetään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilymistä.

Huolehditaan virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden riittävyydestä sekä viheralueverkoston jatkuvuudesta.

Luodaan edellytykset bio- ja kiertotaloudelle sekä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä. Huolehditaan maa- ja metsätalouden kannalta merkittävien yhtenäisten viljely- ja metsäalueiden … kannalta merkittävien alueiden säilymisestä.

18

Näitä asioita ei ole myöskään riittävästi selvitetty MRL 39.3 §:n mukaisesti.

Kaava on ristiriidassa myös luonnonsuojelulain Natura-säännösten kanssa.

Valituksessamme esittämiemme kaavaan sisältyvien lainvastaisuuksien ja kaavaa varten tehtyjen selvitysten puutteellisuuden yhteisvaikutus ylittää käsittääksemme monin verroin sen kynnyksen, jossa kaavasta saataisiin lainmukainen poistamalla siitä yksittäisiä kaavavarauksia tai niiden osia. Hallinto-oikeuden tulisi siksi kumota kaava kokonaisuudessaan ja palauttaa se uudelleen valmisteltavaksi. Toissijaisena vaatimuksena esittämämme eräiden kaavavarausten poisto ratkaisisi osan edellä esitetyistä lainvastaisuuksista, mutta ei suinkaan kaikkia.

SELVITYS VALITUSAJASTA

Päätös on tehty 11.12.2018, jolloin pöytäkirja on myös tarkastettu ja julkaistu yleisessä tietoverkossa. Valitusosoituksen mukaan valittamaan oikeutetun katsotaan saaneen päätöksestä tiedon siitä seitsemän päivän kuluttua. Tiedoksisaantipäivä on siten 17.12., jota ei lasketa valitusaikaan. Valitusaikaa on 30 päivää ja sen viimeinen päivä on 16.1.2019.

Lisätietoja

– metsätalousinsinööri Jyri Mikkola, puhelin 0400 372 433, jyri.mikkola at sll.fi

– luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola at gmail.com

– erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, sähköposti tapani.veistola at sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

Laura Räsänen        Tapani Veistola

puheenjohtaja         erityisasiantuntija

LIITTEET

1 Kumottavaksi vaadittavia kaavavarauksia

2 Kumottavia kaavavarauksia kartalla 1

3 Kumottavia kaavavarauksia kartalla 2

4 Kumottavia kaavavarauksia kartalla 3

5 Kumottavia kaavavarauksia kartalla 4

6 Gränö

7 Majvik

8 Lahokaviosammalesiintymät