Pohjois-Savon alueellinen metsäohjelma 2026–2030 astui voimaan

Kannanotot

Luontoarvojen merkitys on otettu metsäohjelmassa aiempaa selvemmin esille. Suunta on oikea, mutta toimenpiteet eivät ole ekologisen kestävyyden kannalta riittäviä.

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri osallistui maakunnan metsäneuvoston työskentelyyn Pohjois-Savon alueellisen metsäohjelman 2026–2030 valmistelussa. Työskentely oli rakentavaa, ja ilmapiiri keskusteluissa oli kunnioittava ja ratkaisukeskeinen, mistä kiitos kuuluu kaikille osallistuneille tahoille.

Nykytilanteessa metsien käytön ekologista kestävyyttä ei ole saavutettu, joten on hyvä, että luontoarvojen merkitys on otettu metsäohjelmassa aiempaa selvemmin esille. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtääviä toimenpiteitä ja niiden onnistumista arvioivia mittareita kirjattiinkin ohjelmaan ilahduttavasti. Luonnonsuojelupiiri kuitenkin korostaa, että ohjelman hyvät päämäärät saavutetaan vain, jos toimijat sitoutuvat aktiivisesti niiden toteuttamiseen.

Aktiivisesti toteutettuina hakkuiden kiertoaikojen pidentäminen, jatkuvapeitteisen kasvatuksen edistäminen sekä etenkin vapaaehtoisen metsiensuojelun ja talousmetsien ennallistamisen lisääminen mahdollistavat monimuotoisuuden elpymisen, kasvattavat Pohjois-Savon metsien hiilivarastoa ja hidastavat ilmastonmuutosta. Kiertoaikojen pidentäminen ja jatkuvan kasvatuksen edistäminen luovat myös lisää mahdollisuuksia puun jalostusarvon nostolle. Useat korkeamman jalostusasteen tuotteet vaativat laadukasta tukkipuuta.

Luonnonsuojelupiiri on tyytyväinen ohjelman oikeaan suuntaan, mutta sen toimenpiteet eivät ole monimuotoisuuden ja ilmastokestävyyden kannalta riittäviä. Tärkein metsälajien elinolosuhteisiin vaikuttava linjaus on tavoiteltu hakkuumäärä. Pohjois-Savon metsissä ei tulisi tavoitella suurinta mahdollista metsien kasvun mukaan laskettua hakkuumäärää. Tavoitteeksi olisi otettava hakkuumäärän kohtuullistaminen yhdessä puun jalostusarvon noston kanssa. 

Vuoden 2025 tilastojen mukaan Pohjois-Savon metsistä on lakisääteisesti suojeltu 3,5 prosenttia, mikä on kolmanneksi alhaisin osuus kaikista maakunnista. Vapaaehtoinen, maanomistajille korvattava suojelu on yleisesti kannatettu toimintamalli, jonka edistäminen on kaikkien metsätoimijoiden yhteinen etu. Vapaaehtoinen suojelu on ollut metsänomistajien keskuudessa Pohjois-Savossa niin suosittua, että METSO-ohjelman määrärahat eivät ole riittäneet kaikkiin hyviin kohteisiin. Tarvitaan valtakunnallista vaikuttamista ja yhteistyötä suojelun määrärahojen lisäämiseksi sekä yksityisten luontoarvomarkkinoiden kehittämiseksi. Metsänomistajista etenkin suuret yhteisöt eli kaupungit, kunnat, seurakunnat ja metsäyhtiöt, voisivat myös perustaa luonnonsuojelualueita omalla päätöksellään. Tästä hyvä esimerkki on Kuopion kaupungin päätös suojella noin 500 hehtaaria metsistään. 

Luontokadon ja ilmastonmuutoksen hidastaminen ovat elinehto paitsi metsistä riippuvaisille lajeille, myös kaikelle metsien taloudelliselle hyödyntämiselle. Näin ollen metsäohjelman neljäs päämäärä, luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja metsien käytön ilmastokestävyyden tukeminen, on ohjelman tärkein tavoite. Toimenpiteet ratkaisevat – nyt on tekojen aika.

Pohjois-Savon alueellinen metsäohjelma 2026–2030 on luettavissa osoitteessa https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/alueelliset-metsaohjelmat/pohjois-savon-metsaohjelma-2026-2030.

Ajankohtaista