Piirin lausunto Pohjois-Karjalan metsäohjelmaan

Lausunto Pohjois-Karjalan metsäohjelmaan

Dnro 2856/09.00/2025

Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto ohjelman valmisteluun ja haluamme tuoda esiin seuraavat huomiot ja kehitysehdotukset.

1. Valmistelutyöstä  

Elonkirjoa talousmetsissä -valmisteluryhmässä, johon osallistuimme, käytiin hyvähenkisiä keskusteluja, jossa monimuotoisuutta tuottavat toimenpiteet luonnollisesti painottuivat. Ohjelman valmistelun jakaminen kolmeen erilliseen “siiloon” ja työryhmään (Metsien kasvu, Elonkirjoa talousmetsissä ja Metsäalan uudistuminen ja kilpailukyky) tuntui ohjelmassa kuitenkin vaarantaneen luonnon kestokyvyn ja monimuotoisuuden huomioimisen läpileikkaavana teemana. Metsien ekologinen kestävyys ei ole erillinen osa-alue, vaan sen tulisi olla integroitu kaikkiin ohjelman osiin. Suosittelemme, että ekologisten näkökulmien läsnäolo varmistetaan kaikissa ohjelman toimenpiteissä.

2. Metsien käytön visio ja hakkuutasot

 Pohjois-Karjalan hakkuumäärät ovat olleet viime vuosina huomattavan suuria, mikä näkyy sekä tilastoissa että maisemassa. Ohjelman visiossa tulee huomioida hakkuumäärien vähentäminen kestävälle tasolle. Metsien hoidon pääasiallisena tavoitteena ei tule olla vain puuntuotanto, vaan monimuotoisuuden lisääminen, hiilensidonta ja hiilivarastot sekä kestävä metsien hyödyntäminen. Metsien hyödyntäminen sisältää perinteisen metsätalouden lisäksi myös esimerkiksi luonnontuotteiden keräämisen, luontomatkailun ja virkistäytymisen. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri pitää valitettavana, että alueellisessa metsäohjelmassa korostuu perinteinen puuntuotanto ja muut tavoitteet ovat sille alisteisia. 

Ekologisesti kestämättömän nykyisen metsien käytön jatkamisen sijaan ohjelmassa voitaisiin visioida kestävämpää metsien käyttöä esimerkiksi nostamalla esiin Itä-Suomen yliopiston metsätaloustieteen osaston Kohti vahvan kestävyyden metsäpalveluita (VaKe) -hanke ja sen tulokset. 

3. Metsänhoidon kehittäminen

Ravinteisilla turvekankailla tulisi ohjata metsänhoitoa nykyistä tehokkaammin jatkuvapeitteisen kasvatuksen suuntaan. Tämä hoitotapa tukee sekä hiilensidontaa että vesistöjen suojelua, ja vähentää metsänkäsittelyn aiheuttamia ympäristöriskejä. Jatkuvapeitteisen metsänhoidon koulutuksen lisääminen edelleen tukisi myös metsänomistajia, joista monet ovat nykyisin kiinnostuneita aiheesta -osa metsäluonnon monimuotoisuuden ja maisema-arvojen vuoksi ja osa siksi, että metsänhoidon taloudellinen hyöty jakautuu pitemmälle ajalle. Osana metsienhoidon kehittämistä on varmistettava, että metsäammattilaisilla ja metsänomistajilla on riittävästi tietoa monimuotoisuuden ja vesiensuojelun ottamiseksi huomioon metsien käsittelyssä. Tutkitun tiedon pitäisi ohjata kaikkia metsänkäsittelyn toimenpiteitä, vaikka tulokset haastaisivat nykymuotoista metsätaloutta.  Lisäksi kiinnitämme huomiota siihen, että maakunnan metsissä kuolleen puun määrä on edelleen valtakunnallista keskiarvoa alhaisempi (5,7 m³/ha, valtakunnallinen keskiarvo 6,9 m³/ha). Lahopuu on keskeinen osa metsäluonnon monimuotoisuutta, ja sen määrän lisääminen tulisi nostaa ohjelmassa selkeäksi tavoitteeksi.

4. Toimenpiteisiin liittyvät huomiot

• Toimenpide 5.1: Tavoitteeksi on kirjattava selkeästi metsänhoidon vaikutusten minimointi pienvesiin. Tämä edellyttää konkreettisia tukitoimia, kuten suojavyöhykkeiden vahvistamista ja vesistövaikutusten seurantaa. Kunnostusojitusten tarpeellisuutta tulee harkita tarkkaan.
• Toimenpide 5.3: Kiertoaikojen pidentäminen on kannatettava tavoite, ja sen yhteydessä hiilensidonta tulee nostaa ensisijaiseksi tavoitteeksi. Lisäksi on varmistettava, etteivät metsälannoituksen ravinteet kuormita vesistöjä tarpeettomasti. Tämä edellyttää lannoituksen kohdentamista, riittäviä suojavyöhykkeitä ja vaikutusten seurantaa. Lannoituksen kannattavuutta tulee harkita huolellisesti, mm. tuontiraaka-aineiden hintaheilahtelujen ja kalliiden levityskustannusten vuoksi. Lisäksi typpi- ja fosforilannoituksen on todettu muuttavan metsäpuiden symbionttisten juurisienten yhteisöjen rakennetta ja vähentävän juurisienten rihmastojen määrää maaperässä. Tällä voi olla vaikutuksia maaperän hiilen sidontaan ja hiilivarastoihin
• Toimenpide 5.4: Toimenpiteessä on syytä huomioida monilajisuuden tuomat hyödyt metsätuhojen ennaltaehkäisemisessä.
• Toimenpide 6.1: Lahopuun määrä on otettava yhdeksi mittariksi ja sen lisääminen yhdeksi konkreettiseksi toimenpiteeksi. Toimenpiteen kunnianhimoa tulisi lisätä, jotta monimuotoisuustavoitteet saavutetaan. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden sekä lahopuun määrän alueelliset tavoitteet ja niiden seuranta tulisi sisällyttää ohjelmaan. Yleisestikin ohjelman tavoitteiden täyttymistä tulee seurata tehokkaammin ja jolleivat tavoitteet täyty on suunniteltava lisätoimenpiteitä.
• Toimenpide 6.2: LUMO-alueet (luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet) on huomioitava osana toimenpidettä. Näiden alueiden suojelu ja hoito ovat keskeisiä monimuotoisuuden turvaamisessa.
• Toimenpide 7.1:Osana metsäalan koulutuksen vahvistamista  tulee vahvistaa myös jatkuvaan kasvatukseen sekä ennallistamiseen liittyvää osaamista, josta maakunnassa on jossain määrin puutetta. Metsien, soiden ja vesien ennallistamisen suunnittelijoita ja toteuttajia tulee kouluttaa lisää maakunnan oppilaitosten ja korkeakoulujen yhteistyönä. Tämä voisi lisätä myös metsäalan koulutuksen houkuttelevuutta nuorten keskuudessa.
• Toimenpide 7.2.: Tutkitun tiedon tulee muuttaa metsäalan toimintaa myös silloin, kun se tarkoittaa nykyisen kaltaisten hakkuiden vähentymistä tai muiden luonnon kantokyvylle haitallisten toimenpiteiden muuttamista. “Tutkitun tiedon hyödyntäminen” ei voi tarkoittaa, vain pieniä kosmeettisia muutoksia. 
• Toimenpide 7.4: On tärkeää, että ohjelmassa korostetaan, etteivät uudet arvonluonnin muodot saa lisätä hakkuupainetta metsille. Päinvastoin, niiden tulee tukea hakkuutasojen laskemista ja metsien ekologista kestävyyttä.’
• Yleisesti toimenpiteisiin: Metsien monimuotoisuutta lisäävien, hiilinieluja ja vesiensuojelua edistävien toimenpiteiden seurantaan tulisi ohjata riittävästi rahoitusta, nykyisin seurantaa ei ilmeisesti juurikaan ole resurssien puutteessa.

5. Ohjelman vaikutukset ja merkitys

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri suhtautuu epäillen alueellisen metsäohjelman vaikuttavuuteen. Nykyisen kaltaisessa metsätaloudessa luonnon kantokykyyn ja -monimuotoisuuteen voimakkaasti vaikuttava hakkuupaine määrittyy puun tarjonnan ja kysynnän kautta markkinoilla. Piiri toivoo, että ohjelman toteuttamisen kautta luonnon näkökulmasta kestävämmät toimintatavat yleistyvät ja metsien elonkirjon hupeneminen saadaan pysäytettyä maakunnan alueella. 

Yhteenveto

Metsäkeskuksen rahoitusta vähennettiin vastikään huomattavasti. Metsäkeskuksella on kuitenkin entistäkin tärkeämpi tehtävä riippumattomana palveluorganisaationa yksityisten metsänomistajien neuvonnassa metsien hoidon ja suojelun alalla, metsä- ja luontotiedon kokoajana sekä metsälainsäädännön valvojana. Metsäkeskuksen resursseja on välttämättä lisättävä, jotta se pystyisi jatkossa hoitamaan yksityisten metsänomistajien neuvontaa ja koulutusta. Mielestämme alueellisiin Metsäkeskuksiin olisi syytä perustaa myös luonnonsuojelubiologin tehtäviä mm. metsien monimuotoisuuskehityksen seurantaa ja ennallistamisasetuksen toimeenpanoa varten. Alueellisen metsäohjelman tulee ohjata metsien käyttöä kohti ekologisesti, ilmastollisesti ja sosiaalisesti kestävää suuntaa. Ohjelman rakenteen ja toimenpiteiden tulee tukea kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa metsien monimuotoisuus, vesistöjen suojelu ja ilmastotavoitteet ovat keskiössä.