Piirin ja Lieksan luonnonystävien muistutus Ruokosuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan uudelleenkuulutukseen

Asia: Ruokosuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja lammen kuivattaminen sekä noron ja lammen luonnontilan vaarantamiskiellosta poikkeaminen, Lieksa

Viite: Dnro ISAVI/11774/2023, 17.11.2025 uudelleen kuulutus hakemuksen muutoksen ja täydennyksen johdosta

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry sekä Lieksan luonnonystävät ry lausuvat Neova Oy:n hakemuksen uudelleen kuuluttamisen johdosta seuraavaa:

1. Luontojärjestöjen aikaisemmin antama muistutus edelleen voimassa

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry (piiri) on antanut Neova Oy:n hakemuksen johdosta muistutuksen (ensimmäinen kuulutus) 29.8.2024 yhdessä Luontokollektiivi ry:n, Jäkkilän perinnemaisemayhdistys ry:n ja Lieksan luonnonystävät ry:n kanssa. Muistutuksessaan edellä mainitut luonnonsuojelujärjestöt ovat vaatineet hakemuksen hylkäämistä muistutuksessa esitetyillä perusteluilla.

Luonnonsuojelupiiri uudistaa aikaisemmassa muistutuksessaan esittämänsä vaatimukset perusteluineen. Neova Oy:n ympäristönsuojelu- ja vesilain mukainen hakemus ei täytä lainsäädännössä asetettuja luvan myöntöedellytyksiä tuotannon sijoituspaikan (YSL 13 §), päästöjen vaikutusten (YSL 49 §) eikä myöskään vesistön muuttamisluvan ja suojeltujen vesiluontotyyppien poikkeuslupien osalta.

2. Hakemusasiakirjojen virheellisyydet ja asiantuntemuksen puute

Neova Oy:n hakemus on vaikeatulkintainen, sekava ja se sisältää useita virheitä. Tämä vaikeuttaa asianosaisten ja järjestöjen mahdollisuutta saada luotettava kuva haetun toiminnan vaikutuksista.

Yksittäisinä virheinä voidaan mainita esimerkiksi seuraavat (korostukset muistuttajan):

1. Hakijan selityksen 12.12.2024 sivu 28 toisessa kappaleessa todetaan: ”Hakemuksessa on mallinnettu, että merkitsevän tuotannon aikana Ruokosuon turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla Pesäjoen suulla 229 μg/l,”

Ilmeisesti kysymys on siitä, että fosforipitoisuuden nousu on sekoitettu johonkin muuhun, nousutaso yli 200 µg/l ei ole realistinen.

2. Hakija on täydennyksessään 27.8.2025 sivu 5 viimeisessä kappaleessa hakenut poikkeuslupaa ”Ketveleenpuron luonnontilaan kajoamiseen ja vaarantamiseen”. 

Ketveleenpuro ei sijaitse nyt käsiteltävän hankkeen vaikutusalueella. Virhe johtunee siitä, että hakija on monistanut vakiovastauksen/vaatimuksen yhtiön toisesta hakemuksesta.

3. Hakija on täydennyksensä 20.8.2025 sivun 13 neljännessä kappaleessa viitannut ja siteerannut korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöstä KHO:2019:186. Kuitenkaan kyseisen päätösnumeron omaavaa päätöstä ei ole annettu. KHO on antanut vuonna 2019 yhteensä 172 ennakkopäätöstä (nrot 1–172). 

Luonnonsuojelujärjestöt pitävät tätä virhettä erittäin vakavana, koska se estää hakijan esittämän perustelun tarkistamisen. KHO:n ennakkopäätökset ovat merkittäviä ohjauksia tulkittaessa esimerkiksi pilaantumisen merkitystä. Nyt muistuttajilla ja lupaviranomaisella ei ole mahdollisuutta selvittää hakijan esittämien perustelujen paikkansapitävyyttä.

Lisäksi järjestöt huomauttavat siitä, että hakija on lupakäsittelyn kuluessa lukuisia kertoja muuttanut hakemustaan ja täydentänyt sitä osin epämääräisesti ensisijaisilla/toissijaisilla hakemusvaihtoehdoilla, jolloin hakemusaineistosta on muodostunut erittäin vaikeaselkoinen ja epäyhtenäinen. 

Hakemusta koskevan kuulutuksen mukaan hakemus koskee myös vesilain mukaista lupaa vesistön muuttamiseen (lammen kuivattaminen). Luonnonsuojelujärjestöjen muistutuksessa (ensimmäinen kuuleminen) on todettu vaatimuksena seuraavaa:

Aluehallintovirasto ei voi antaa päätöstä vesistön muuttamisesta (lammen kuivattamisesta) nyt käytettävissä olevilla tiedoilla.

Pienen lammen muuttamiseen tarvittavasta vesitalousluvasta on selkeä ennakkotapaus. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on vuosikirjaratkaisussaan KHO:2006:7, 14.2.2006 Vapo Oy:n Viurusuon (Outokumpu) turvetuotantohankkeessa lausunut päätöksen perusteluissa:

Velvollisuus käsitellä vesilain 1 luvun 15 a §:n 2 momentin mukainen poikkeus lupa-asian yhteydessä viran puolesta koskee mainitun lainkohdan mukaan vain ympäristölupavirastoa vesilain mukaisena lupaviranomaisena. A Oy:n hakemus koskee edellä tarkoitettua poikkeusta nimenomaisesti Isolammen osalta. Vesilain 1 luvun 15 a §:n 2 momentin mukainen poikkeus ei tee vesilain 1 luvun 15 §:n nojalla tarvittavaa vesilain 2 luvun mukaista lupaa saman vesistön osalta tarpeettomaksi. Tuollaista lupaa koskeva vesitalousasia on siten tarvittaessa ratkaistava ympäristölupavirastossa mahdollisen poikkeuksen yhteydessä.

KHO:n ratkaisu on otettava huomioon ennakkopäätöksenä muissa vastaavissa lupakäsittelyissä. Ennakkopäätöksinä julkaistaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä.

Hakija on selityksessään lausunut: ”Lohkon 1 koillispuolinen lampi on huomioitu hakemuksessa VL 2:11 §:n edellyttämällä tavalla siten, että sen osalta on todettu, että kysymys on säännöksessä tarkoitetusta luonnontilaisesta suolammesta ja poikkeusluvan tarpeesta. Poikkeusluvan ohella hakija on myös hakenut myös VL 3:2 §:ssä tarkoitettua lupaa samaisen lammen vedenpinnan alentamiseen.”

Neova Oy ei ole kuitenkaan AVI:n vaatimuksesta huolimatta toimittanut lupaviranomaiselle vesilain ja vesiasetuksen (VN:n asetus vesitalousasioista 1560/2011) vaatimukset täyttävää hakemusta kyseisen lammen kuivaamisesta. Vesiasetuksen 2 §:n kohdissa 8) ja 9) edellytetään, että hakemukseen sisällytetään myös tiedot, jotka ovat tarpeen vesilain mukaisen intressivertailun mahdollistamiseksi. Vesilain mukaisen luvan myöntäminen perustuu intressivertailuun ja se on aina tehtävä vesistön kuivaamista koskevassa hankkeessa. Jos tarvittavia selvityksiä ei ole käytössä, tulee hakemus jättää sikseen. 

Pelkästään nämä seikat estävät lupakäsittelyn jatkamisen, koska hakijan selvitysten perusteella asiaa ei voida ratkaista ja hakija on kieltäytynyt toimittamasta aluehallintoviraston vaatimaa lisäselvitystä.

Edellä kuvatut virhetulkinnat ja tekemättä jätetyt AVI:n pyytämät selvitykset merkitsevät sitä, että Ruokosuon turvetuotannon ympäristö- ja vesitalouslupahakemus ei täytä ympäristönsuojelulain 39 §:n 3 momentissa ja vesilain 11 luvun 4 §:ssä edellytettyä vaatimusta hakemuksen laatijan riittävästä asiantuntemuksesta eikä vaatimusta siitä, että hakemuksesta on käytävä tarvittaessa ilmi, mihin aineistoon ja laskenta-, tutkimus- tai arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat.

Luonnonsuojelujärjestöjen näkemyksen mukaan hakemuksen puutteet, laskelmien epävarmuudet, täydennyspyyntöjen laiminlyönnit ja aineiston vaikeaselkoisuus ovat jo sinällään perusteet sille, että Neova Oy:n hakemus tulisi tällaisenaan jättää tutkimatta. Mikali AVI kuitenkin katsoo mahdolliseksi ratkaista hakemus käytössään olevan aineiston perusteella, tulee se perustella päätösratkaisussa.

3. Ruokojärven merkittävä pilaantuminen tai sen vaara

Itä-Suomen aluehallintovirasto täydennyspyynnössä 18.6.2025 pyytänyt hakijalta lisäselvitystä turvehankkeen vaikutuksista Ruokojärven tilaan: 

Hakijan tulee perustella hakemuksessa ja täydennyksissä esitettyä yksityiskohtaisemmin, minkälaisia vaikutuksia hankkeesta aiheutuvilla vedenlaadun muutoksilla on Ruokojärven tilaan. Vedenlaadun muutoksia tulee arvioida vesienhoidon tilaluokituksen lisäksi muiden ympäristönsuojelulain 49 §:n kohtien kannalta, kuten YSL 5 §:ssä tarkoitetun ympäristön pilaantumisen vaaran kannalta.

Aluehallintovirasto on lisäksi todennut perustellusti seuraavaa:

Hakemuksessa on yleisten vertailulukujen avulla laskettu, että tuotantovaiheessa Ruokojärven kesä-syyskuun aikainen fosforipitoisuus nousee nykyisestä 25 μg/l pitoisuuteen 29 μg/l (+ 16%) ja vastaavasti typpipitoisuus 432 μg/l pitoisuuteen 513 μg/l (+ 19 %). Hakijan arvion mukaan kiellettyä tilaluokan heikkenemistä ei tapahtuisi Ruokojärvessä hankkeen seurauksena. Hakijan arvion mukaan esimerkiksi fosforin pitoisuus nousisi turvekentän kuntoonpanovaiheessa tasolle 35 μg/l eli pitoisuuden lisäys olisi 40 % nykyisestä pitoisuudesta. Matalien runsashumuksisten järvien erinomaisen ja hyvän luokan raja-arvo vesienhoidon luokittelussa on fosforille 30 μg/l ja typelle 580 μg/l.  

Neova Oy ei ole täydennyksessään pystynyt mitenkään osoittamaan sitä, että Ruokosuon turvetuotanto ei vaikuttaisi merkittävästi Ruokojärven tilaan ja että toiminnan päästöt eivät todennäköisesti aiheuttaisi Ruokojärven ekologisen tilan heikkenemistä ainakin fosforipitoisuuden nousun perusteella. Tämä on selkeä ympäristöluvan myöntämisen este.

Hakija on esittänyt Ruokosuon pintavalutuskentän toimivuudelle fosforin osalta vähintään 40 %:n puhdistustehoa tai vaihtoehtoisesti enintään 50 µg/l enimmäispitoisuutta lähtevässä vedessä.

Sitä, miten edellä mainitut rajat tarkkailuaineistosta lasketaan, ei hakemuksessa ilmoiteta. Puhdistustehot pitää laskea virtaamapainotteisina keskiarvoina, jolloin muun muassa rankkasateiden aiheuttamat kuormitushuiput tulevat oikein lasketuiksi kokonaiskuormitukseen.

Tarkkailutulosten perusteella tiedetään, että etenkin fosforin osalta ojitetulle suolle perustetut pintavalutuskentät toimivat huonosti. Lisäksi kenttien toimivuudessa on ollut erittäin suurta hajontaa eikä toimivuudesta voida olla etukäteen varmoja. Usein ojitettujen kenttien toiminta on ollut erittäin heikkoa (negatiivinen puhdistustulos) kuntoonpanovaiheessa ja toimintavaiheen alkuvuosina.

Hakemuksessa on esitetty tarkkailutuloksia Itä-Suomen ojitettujen pintavalutuskenttien tarkkailusta vuosilta 2011–2015. Sitä, miksi hakemuksessa on käytetty noin 10 vuotta vanhoja tarkkailutuloksia eikä vuoden 2015 jälkeen saatuja tuloksia, ei kerrota.

Ojitetut pintavalutuskentät ovat hakemukseen liitettyjen Itä-Suomen tarkkailutulosten mukaan toimineet huonosti. Kuntoonpanovaiheessa lähtevän veden fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 113 µg/l, kesällä 144 µg/l. Vastaavasti tuotantovaiheessa lähtevän veden fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 64 µg/l ja kesällä 80 µg/l. Vaihteluväliä (min–max) ei ole ilmoitettu.

Hakijan esittämä enimmäispitoisuusraja (50 µg/l) on erittäin vaikea saavuttaa samoin kuin 40 %:n puhdistusteho. Enimmäispitoisuusrajaksi hakijan esittämä pitoisuus on noin puolta pienempi kuin keskimääräinen fosforipitoisuus Itä-Suomen turvetuotantoalueiden tarkkailukohteissa (ojitetut pintavalutuskentät). Hakijan esittämät fosforin päästörajat (puhdistusteho/enimmäispitoisuus) ovat epärealistisia saavuttaa esitetyillä puhdistusmenetelmillä.

Hakijan hakemuksessaan esittämä Ruokosuon fosforikuormitus olisi kuntoonpanovaiheessa 39 kgP vuodessa. Se on laskettu tarkkailutulosten keskiarvopitoisuuden (113 µg/l) perusteella. Varovaisuusperiaate huomioon ottaen kuormituslaskelmat pitää esittää myös arvioilla, jotka vastaavat esimerkiksi niitä kuormituksia, jotka ovat toteutuneet huonoimmin toimineilla 10 %:lla kaikista tarkkailukohteista.

Vaikka pintavalutuskenttä toimisi kohtuullisesti, olisi Ruokosuon fosforikuormitus erittäin suurta ja se aiheuttaisi fosforipitoisuuden osalta Ruokojärven tilaluokan alentumisen ja myös vesistön merkittävää pilaantumista, joka ilmenisi Ruokojärven voimakkaana rehevöitymisenä. 

Kun arvioidaan veden laatuun vaikuttavia tekijöitä, on huomattava se, että yhden fysikaaliskemiallisen osatekijän luokkarajan alittaminen aiheuttaa vesistön tilaluokan alenemisen. Hakijan esittämä kuormituslaskelma perustuu vain tarkkailutulosten keskiarvoon. Varovaisuusperiaate huomioon ottaen laskelmat tulisi tehdä myös muilla kuormitusvaihtoehdoilla.

Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään KHO:2019:166 (Finnpulp Oy) lausunut lupaedellytyksistä seuraavaa (alleviivaus muistuttajan):

Ympäristönsuojelulailla sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetulla lailla on pantu täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivi. Unionin tuomioistuimen niin sanotussa Weser-tuomiossa vahvistaman tulkinnan mukaan kansallinen viranomainen ei saa myöntää lupaa toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman jonkun laadullisen tekijän tilaluokka heikkenisi. Näin ollen ympäristönsuojelulaissa kiellettynä merkittävänä pilaantumisena tai sen vaarana on pidettävä sellaista olennaisen lisäkuormituksen vesistössä aiheuttamaa kokonaisvaikutusta, joka johtaa pintavesimuodostuman tilan tai sen laadullisen tekijän heikkenemiseen. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan seurausten todennäköisyyttä ja haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös varovaisuusperiaate.

Kun otetaan huomioon Ruokosuon turvetuotannon ennakoitu fosforikuormitus ja KHO:n ennakkopäätöksessä KHO:2019:166 tekemä linjaus, on selvää, että hakemuksessa esitetyillä vesienkäsittelymenetelmillä ei voida edes kohtuullisella luotettavuudella saavuttaa niin matalaa kuormitustasoa etenkään fosforin osalta, että luvan myöntämisedellytykset täyttyisivät.

4. Poikkeusta lampien ja luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta ei tule myöntää

Vesilain (587/2011) 2 luvun 11 § on säädetty turvaamaan vesiluontotyyppien suojelu:

Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Lupa- ja valvontavirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentissa säädetystä kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on voimassa, mitä Lupa- ja valvontaviraston luvasta säädetään. (27.6.2025/572)

Vesilain suojaamien luontotyyppien luonnontilan vaarantamisen kiellosta poikkeamisesta on Suomessa kertynyt runsaasti päätös- ja oikeustapauksia. Useimmiten keskeistä luparatkaisuissa on ollut suojelutavoitteiden vaarantumisen estymisen ratkaiseminen.

Keskeinen kriteeri lupaharkinnassa on suotuisan suojelutason säilyminen kunkin vesiluontotyypin osalta haetun kohteen lähialueella (kunta, seutukunta, vesistön osa-alue). Tässä tarkastelussa on huomattava erityisesti se, että kukin vesiluontotyyppi on kooste hyvin monipuolisesta alatyypeistä, joiden osalta tarkastelu on tehtävä.

Valitustuomioistuimien päätöksiä siitä, miten kunkin vesiluontotyypin tarkempi luokittelu on poikkeusluvan harkinnassa otettava huomioon, on erityisesti lähteiden osalta (mm. Oulun kaupungin Viinivaaran pohjaveden otto), mutta myös fladojen osalta.

Korkein hallinto-oikeus on 25.1.2001 antanut ennakkopäätöksen KHO:2001:8 (taltio 123), jonka mukaan:

Koska tiepenkereen ja sillan rakentaminen vaaransi fladan säilymisen luonnontilaisena, oli sanottu rakentaminen kielletty ilman vesilain 15 a §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta. Kun tiehankkeen toteuttamisesta aiheutui kyseisen fladatyypin suojelutavoitteiden huomattava vaarantuminen, ei poikkeusta voitu myöntää eikä lupahakemukseen voitu suostua. (korostus tässä muistutuksessa)

Neova Oy:n Ruokosuon hakemuksessa norojen suojelutilanteen tarkastelu perustuu osittain SYKE:n tekemän Purohelmi-selvityksen aineistoon, jota ei ole tarkoitettu kyseiseen tarkoitukseen. Purohelmi-projektin loppuraportissa 15.11.2021 todetaan, että ”Hankkeessa tuotettua aineistoa voidaan hyödyntää erityisesti alueellisesti pienten virtavesin kunnostusten suunnittelussa.” 

Neova Oy:n pelkästään karttalaskentaan (lammet) ja Purohelmi-aineistoon pohjautuva norojen suojelutilanteen tarkastelu ei anna riittäviä perusteluja ratkaista sitä, miten Ruokosuon luonnontilaisten lampien ja luonnontilaisten ja luonnontilaisiksi palautuneiden noro-osuuksien tuhoutuminen vaikuttaisi suolampien ja kyseisten norotyyppien suojelutilanteen vaarantumiseen Lieksan seudulla.

Koska Neova Oy on perustanut norojen suojelutilanteen tarkastelun keskeisesti SYKE:n Purohelmi-aineistoon, tulee lupaviranomaisen pyytää SYKE:ltä asiantuntijalausunto (Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta 40 §) Pohjois-Karjalan norojen suojelutilanteesta erityisesti Ruokosuon lähialueella ja siitä, onko Neova Oy:n esittämä pienvesitarkastelu riittävä vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoittaman vesiluontotyypin, tässä tapauksessa norojen, suojelutavoitteiden turvaamisen kannalta.

Joensuussa 22.12.2025