Muistutus Ketveleensuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan uudelleenkuulutukseen

Asia: Ketveleensuon turvetuotantoalueen ympäristölupa sekä luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta poikkeaminen, Lieksa

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry lausuu Neova Oy:n hakemuksen uudelleen
kuuluttamisen johdosta seuraavaa:

1. Luonnonsuojelupiirin aikaisemmin antama muistutus on edelleen voimassa

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry (piiri) on antanut Neova Oy:n hakemuksen johdosta muistutuksen 12.4.2024. Siinä piiri on vaatinut hakemuksen hylkäämistä muistutuksessa esitetyillä perusteluilla.

Luonnonsuojelupiiri uudistaa aikaisemmassa muistutuksessaan esittämänsä vaatimukset perusteluineen. 

Vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoittaman luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta poikkeamisen myöntöedellytyksistä piiri lausuu jäljempänä erikseen.

Lisäksi piiri huomauttaa siitä, että hakija on lupakäsittelyn kuluessa lukuisia kertoja muuttanut hakemustaan ja täydentänyt sitä osin epämääräisesti ensisijaisilla/toissijaisilla hakemusvaihtoehdoilla, jolloin hakemusaineistosta on muodostunut erittäin vaikeaselkoinen ja epäyhtenäinen. Asianosaisilla on vaikea saada selko hakemuksen kokonaisuudesta ja sen ympäristövaikutuksista.

Poikkeuksellista on myös se, että hakija (Neova Oy) on kieltäytynyt toimittamasta täydennyksenä eräitä Itä-Suomen aluehallintoviraston pyytämiä keskeisiä hakemusaineiston täydennyksiä. Luontoarvojen osalta tällainen on linnustoselvitys. Neova Oy ei ole toimittanut kattavaa linnustoselvitystä, vaikka AVI on sitä vaatinut. Myöskään pohjaeläinselvitystä ei ole tehty.

Hakemuksessa on useita virheitä ja vääriä tulkintoja. Niistä merkittävin ja vesistökuormituksen vaikutusarviointeihin oleellisesti vaikuttava on Pudasjoen keskivirtaaman väärä tieto alkuperäisessä hakemussuunnitelmassa. Pudasjoen keskivirtaamaksi Höpöttäjänvirrassa on nyt korjattu 11,6 m³/s aikaisemman 64 m³/s sijasta. Tämä karkea virhe merkitsee sitä, että laskennallinen laimennussuhde on todellisuudessa 5,4 kertaa huonompi kuin mitä sen oli alkuperäisissä laimennus- ja vaikutusarvioinneissa oletettu olevan. Kaikki Ketveleensuon jätevesien vaikutukset Pudasjoen veden laatuun pitää siis korjata kertomalla aikaisemmat hakemuksessa esitetyt pitoisuusnousut luvulla 5,4.

Edellä kuvatut virhetulkinnat ja tekemättä jätetyt AVI:n pyytämät selvitykset merkitsevät sitä, että Ketveleensuon ympäristölupahakemus ei täytä ympäristönsuojelulain 39 §:n 3 momentissa edellytettyä vaatimusta hakemuksen laatijan riittävästä ammattitaidosta eikä vaatimusta siitä, että hakemuksesta on käytävä tarvittaessa ilmi, mihin aineistoon ja laskenta-, tutkimus- tai arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat.

Luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan hakemuksen puutteet, laskelmien epävarmuudet, täydennyspyyntöjen laiminlyönnit ja aineiston vaikeaselkoisuus ovat jo sinällään perusteet sille, että Neova Oy:n hakemus tulisi tällaisenaan jättää tutkimatta. Mikali AVI kuitenkin katsoo mahdolliseksi ratkaista hakemus käytössään olevan aineiston perusteella, tulee se perustella päätösratkaisussa.

2. Poikkeusta luonnontilaisen noron vaarantamiskiellosta ei tule myöntää

Vesilain (587/2011) 2 luvun 11 § on säädetty turvaamaan vesiluontotyyppien suojelu:

Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Lupa- ja valvontavirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentissa säädetystä kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on voimassa, mitä Lupa- ja valvontaviraston luvasta säädetään. (27.6.2025/572)

Ketveleensuon hakemus ratkaistaan todennäköisesti vuoden 2026 kuluessa, jolloin päätöksen antaa 1.1.2026 toimintansa aloittava Lupa- ja valvontavirasto (2 luvun 11 § 2 mom.).

Vesilain suojaamien luontotyyppien luonnontilan vaarantamisen kiellosta poikkeamisesta on Suomessa kertynyt runsaasti päätös- ja oikeustapauksia. Useimmiten keskeistä luparatkaisuissa on ollut suojelutavoitteiden vaarantumisen estymisen ratkaiseminen.

Keskeinen kriteeri lupaharkinnassa on suotuisan suojelutason säilyminen kunkin vesiluontotyypin osalta haetun kohteen lähialueella (kunta, seutukunta, vesistön osa-alue). Tässä tarkastelussa on huomattava erityisesti se, että kukin vesiluontotyyppi on kooste hyvin monipuolisesta alatyypeistä, joiden osalta tarkastelu on tehtävä.

Valitustuomioistuimien päätöksiä siitä, miten kunkin vesiluontotyypin tarkempi luokittelu on poikkeusluvan harkinnassa otettava huomioon, on erityisesti lähteiden osalta (mm. Oulun kaupungin Viinivaaran pohjaveden otto), mutta myös fladojen osalta.

Korkein hallinto-oikeus on 25.1.2001 antanut ennakkopäätöksen KHO:2001:8 (taltio 123), jonka mukaan:

Koska tiepenkereen ja sillan rakentaminen vaaransi fladan säilymisen luonnontilaisena, oli sanottu rakentaminen kielletty ilman vesilain 15 a §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta. Kun tiehankkeen toteuttamisesta aiheutui kyseisen fladatyypin suojelutavoitteiden huomattava vaarantuminen, ei poikkeusta voitu myöntää eikä lupahakemukseen voitu suostua. (korostus tässä muistutuksessa)

Hakija on siis täysin väärässä siinä, kun se väittää 11.7.2024 antamassaan lisäselvityksessä: ”Huomautamme, että luonnontilaisia noroja ei luokitella.” Suojelutavoitteiden vaarantumisessa on kaikkien vesiluontotyyppien osalta tarkasteltava kunkin luontotyypin luokittelu eri ominaisuuksien perusteella. Tämä velvoite koskee siis lähteitä, fladoja ja kaikkia muitakin suojeltuja vesiluontotyyppejä norot mukaan lukien. Norot voidaan luokitella hydromorfologisten ja biologisten ominaisuuksiensa perusteella. 

Lupahakemuksiin sisältyneet pienvesiselvitykset ovat laajuudeltaan ja laadultaan olleet hyvin vaihtelevia, mutta pelkkää karttatarkasteluun pohjautuvaa laskentaa ei yleensä ole katsottu riittäväksi. Esimerkiksi lupa-asiassa ISAVI 44/2017/2, 14.9.2017 hakemukseen oli liitetty laaja hankealueen lähistön norojen luonnontilan tarkastelu. Ko. päätöksen mukaan ”Hakemukseen on liitetty asianmukainen ja kyseisten pienvesiluontotyyppien osalta kattava selvitys niiden määrästä ja laadusta (erittely luontotyypin ominaisuuksien perusteella) Puijon selänteellä ja lisäksi vertailuaineistona Neulamäen ja Oinosenmäen alueilla.”

Neova Oy:n Ketveleensuon hakemuksessa norojen suojelutilanteen tarkastelu perustuu osittain SYKE:n tekemän Purohelmi-selvityksen aineistoon, jota ei ole tarkoitettu kyseiseen tarkoitukseen. Purohelmi-projektin loppuraportissa 15.11.2021 todetaan, että ”Hankkeessa tuotettua aineistoa voidaan hyödyntää erityisesti alueellisesti pienten virtavesin kunnostusten suunnittelussa.” 

Lisäksi on huomattava, että Neova Oy:n (täydennys 15.8.2025, liite 2) Purohelmi-aineistosta poimituista 12 kohteesta vain muutama (4 kpl) on luokiteltu edustavaksi pienvedeksi (luokat 4 ja 5).

Neova Oy:n pelkästään karttalaskentaan ja Purohelmi-aineistoon pohjautuva norojen suojelutilanteen tarkastelu ei anna riittäviä perusteluja ratkaista sitä, miten Ketveleenpuron luonnontilaisten ja luonnontilaisiksi palautuneiden noro-osuuksien tuhoutuminen vaikuttaisi kyseisten norotyyppien suojelutilanteen vaarantumiseen Lieksan seudulla.

Koska Neova Oy on perustanut norojen suojelutilanteen tarkastelun keskeisesti SYKE:n Purohelmi-aineistoon, tulee lupaviranomaisen pyytää SYKE:ltä asiantuntijalausunto Pohjois-Karjan norojen suojelutilanteesta erityisesti Ketveleensuon lähialueella ja siitä, onko Neova Oy:n esittämä pienvesitarkastelu riittävä vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoittaman vesiluontotyypin, tässä tapauksessa norojen, suojelutavoitteiden turvaamisen kannalta.

Joensuussa 4.12.2025. Aikaisemman muistutuksen voit lukea täältä.