Mielipide: Datakeskusbuumi on vihreän siirtymän vaarallinen harharetki

Mielipide: Datakeskusbuumi on vihreän siirtymän vaarallinen harharetki

Suomea ollaan vauhdilla muuttamassa Euroopan datakeskusperiferiaksi, ja Pohjois-Karjalassakin kuullaan uusista datakeskussuunnitelmista harva se päivä. Ympäristölainsäädäntöä kevennetään ja lupaprosesseja nopeutetaan uusiutuvan energian siirtymää vauhdittavan EU:n RED III -direktiivin toimeenpanon nimissä. Eduskunnan suuri valiokunta on päättänyt kannattaa ympäristöarviointien nopeuttamista EU:ssa (Karjalainen, 2.10.). Kehityssuunta on huolestuttava. Ilmasto- ja energiakriisin ratkaisemisen sijaan vaarana on, että rakennamme lisää energiankulutusta, lisää infrastruktuuria ja lisää luontohaittoja, mutta emme juuri vähennä fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Datakeskuksia oikeutetaan usein sillä, että niiden käyttämä sähkö olisi uusiutuvaa. Datakeskukset kasvattavat kuitenkin sähkön kokonaiskysyntää, joten uusiutuvan energiantuotannon lisärakentaminen ei enää korvaakaan fossiilista energiantuotantoa. Myös energiantuotannon ja siirtoverkkojen rakentaminen kiihtyy. Tämä noudattaa Jevonsin paradoksin kaavaa: kun energiasta tulee tehokkaampaa tai halvempaa, sen kokonaiskulutus kasvaa. Uusiutuvan energian lisärakentaminen menee siis ensisijaisesti uuden kulutuksen kattamiseen. Samaan aikaan yhteiskunnan sähköistyminen jatkuu muuallakin. 

Datakeskushankkeiden ympäristöhyötynä esitetty hukkalämmön talteenotto on myös ongelmallinen. Lämpöä voidaan kuitenkin käyttää vain siellä, missä lämmölle on kysyntää oikeaan aikaan ja riittävän lähellä datakeskusta. Lisäksi hukkalämpö on yleensä niin matalaa, että sen hyödyntäminen vaatii investointeja lämpöpumppuihin ja kaukolämpöverkkoihin. Vain pieni osa datakeskusten tuottamasta hukkalämmöstä on toistaiseksi päätynyt todelliseen hyötykäyttöön.

RED III -direktiivin toimeenpanossa kaikkein huolestuttavinta on ajatus siitä, että vihreiksi leimatut hankkeet ansaitsisivat kevyemmän ympäristösääntelyn. Vaikutukset metsiin, soihin, lintuihin ja maisemiin syntyvät huolimatta siitä minkä väriseksi investoinniksi voimajohtoa, sähköasemaa, tuulivoimapuistoa tai datakeskusta kutsutaan. Kun hankkeiden määrä kasvaa nopeasti, myös niiden yhteisvaikutukset kasvavat. Tällä hetkellä yhteisvaikutuksia ei arvioida eikä säännellä missään.

Datakeskusbuumin erikoisuus on, että Suomi tarjoaa kansainvälisille teknologiayhtiöille sekä halpaa sähköä että verotuksellisia etuja samalla, kun se kantaa kasvavan osan ympäristö- ja infrastruktuurikustannuksista. Verotuki, nopeutetut lupamenettelyt ja heikennetyt ympäristöarvioinnit muodostavat kokonaisuuden, jossa riskit jäävät paikallisyhteisöille ja luonnolle, mutta hyödyt valuvat globaalien toimijoiden omistajille. Tätä on vaikea pitää kestävänä tai oikeudenmukaisena vihreänä siirtymänä. Datakeskukset kuriin -kansalaisaloite keräsi yli 80 000 nimeä vain kahdessa vuorokaudessa. 

Suomen täytyy tehdä ilmastotoimia, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Datakeskusbuumissa on nähtävissä vaarallinen ajattelutapa, jossa energian kulutuksen jatkuvaa kasvua ei kyseenalaisteta, kunhan sähkö tuotetaan uusiutuvasti. Tosiasiallisesti kestävä yhteiskunta ei kuitenkaan perustu loputtomaan energiankäytön lisäämiseen. 

Jos vihreä siirtymä tarkoittaa yhä suurempia sähkökuormia, yhä enemmän infrastruktuuria ja yhä heikompaa ympäristösääntelyä, olemme vaarassa vaihtaa yhden ympäristöongelman toiseen. Luonto ei tarvitse lisää viherpestyä teollistumista. Se tarvitsee rajoja kasvulle.

Elina Pyykönen

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 9.10.2026