Luontojärjestöjen lausunto Joensuun seudun yleiskaavan rakennemalliskenaarioon

Lausunto Joensuun seudun yleiskaavaan rakennemalliin ja elinkeinoalueisiin

Kiitämme mahdollisuudesta lausua yleiskaavan rakennemalliin ja elinkeinoalueisiin. Esitämme tässä lausunnossa luontojärjestöjen yhteisiä huomioita yleiskaavan rakennemalleista ja elinkeinoalueiden tyypittelystä.

Keskeiset huomiot:

• Toistamme näkemyksemme, että osana kaavatyötä on syytä tehdä riittävät ja maankäyttö- ja rakennuslain vaatimat selvitykset. MRL:n selvitysvelvollisuudet yhteiselle yleiskaavalle ovat samat kuin muullekin yleiskaavoitukselle. Erityisesti, koska kyseessä on oikeusvaikutteinen yleiskaava, ei tarkempia luontoselvityksiä ole syytä jättää tehtäväksi vasta asemakaavavaiheessa.
• Yleisellä tasolla kannatamme linjaa, että uudisrakentaminen keskitetään nykyisen yhdyskuntarakenteen ja toimivien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. 
• Aikaisemman vuoteen 2020 tähdänneen seudullisen yleiskaavan toteutumisen arvioinnissa todetaan seuraavasti: “Uusia laajoja asumisen reservialueita ei tarvitse niin paljon. Uusien asumisen aluevarausten määrä on ollut paljon toteutunutta rakentamista suurempi.” Tähänkin perustuen näemme, ettei seudullisessa yleiskaavassa ole tarvetta suurimittaisesti osoittaa uutta asuinrakentamista, vaan tavoitteena tulee olla lähiluonnon turvaava maltillinen tiivistysrakentaminen sekä jo suunnitelluille alueille rakentamisen ohjaaminen. 
• Luontojärjestöt eivät pidä kannatettava ranta-alueiden rakentamista, vaan esittävät huomionaan että ranta-alueet tulee rauhoittaa rakentamiselta ja osoittaa ennemmänkin lisää rantoihin rajautuvia virkistysalueita. 
• Luontojärjestöjen mielestä yleiskaavan tulee perustua yksityisautoilun vähentämisen mahdollistavaan yhdyskuntarakenteeseen. Parhaiten tämä saavutetaan ohjaamalla uusi rakentaminen joukkoliikennekäytävien ääreen, panostamalla taajamien välisiin ja sisäisiin laadukkaisiin pyöräväyliin sekä kehittämällä joukkoliikennettä. 

Yleisiä huomioita rakennemalleista ja elinkeinoalueiden tyypittelystä

Luontojärjestöjen mielestä luonnon kantokyvyn, monimuotoisuuden turvaamisen sekä ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen tulisi olla keskeinen yleiskaavatyötä ohjaava periaate. Yleiskaavassa on tärkeää löytää tasapainoinen ratkaisu, joka mahdollistaa joukkoliikenteeseen sekä kävelyyn ja pyöräilyyn pohjautuvan arjen, kuitenkin varmistaen riittävät viheralueet, viherkäytävät ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen. Asukkaille ja luonnolle tärkeitä viheralueita ja metsiä ei tule uhrata yksisilmäisen tiivistämisen vuoksi, vaan aluesuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota yhteensovittamiseen ja aitojen win-win-ratkaisujen etsimiseen.

Kehotamme myös rakennemallissa huomioimaan ennallistamisasetuksen tavoitteita luonto- ja lintudirektiivin kannalta. Suomen on määrä esittää ennallistamissuunnitelma kansallisine tavoitteineen syksyyn 2026 mennessä. Yleisesti asetuksen painopisteitä on Natura-verkostossa, sekä laajemmin luontodirektiivin luontotyypeissä ja lintudirektiivissä. Suomen ympäristökeskus arvioi boreaalisen alueen luontotyypeistä 84% olevan epäsuotuisalla suojelutasolla. Nyt suuria ennallistamistarpeita on esimerkiksi vaihettumis- ja rantasoilla, sekä erityisesti perinnebiotoopeilla, joilla valtavat pinta-alat ovat kasvamassa umpeen. Suotuisan pinta-alan tavoitteita täyttyy joillain muilla luontotyypeillä, mutta niistä monilla on merkittävästi laadullisia puutteita.  

Vaikka Joensuun seudullinen yleiskaavan rakennemalli painottaa rakennettua ympäristöä, taajamissa ja niiden lähialueilla on laajalti luontodirektiivin luontotyyppejä, joilla esiintyy direktiivilajeja, kansainvälisiä vastuulajeja ja uhanalaisia lajeja.  Joensuun kaupunkia ympäröi useita laadukkaita suoalueita; Raatesuo ja Onkilammen suoalue Kontiolahden puolella, sekä Paritsansuo Joensuun kunnassa. Kaikilla näistä kolmesta suosta esiintyy ojituksista huolimatta vähintään yksi erityisesti suojeltava laji, ja muuta merkittävää, eheää luonnontilaisuutta tarvitsevaa suolajistoa. Vaihettumis- ja rantasoihin kuuluvia luontotyyppejä kaupungissa ovat esimerkiksi erilaiset luhdat ja rantasuot. 

Historiallinen maankäyttö näkyy erityisesti Joensuun kaupunginosissa, joissa luontotyyppejä on kuivatettu. Paljon luontotyyppejä on myös säästynyt, ja esimerkiksi monet lehdot ovat palautuneet entisille viljelysmaille. Valtaosa Joensuun kunnan alueen lehdoista esiintyy juurikin kaupunkialueella – tällä on kaava- ja kaupunkisuunnittelussa suurta merkitystä lehtomaiden ollessa rajallinen resurssi, ja vanhojen lehtimetsien lähes puuttuessa koko maakunnasta. Paikoin nämä vaihettuvat perinnebiotooppeihin, joita voidaan pelastaa hoitotoimenpiteillä. Edellinen yleiskaava ja sen pohjalta laaditut kaavat osoittivat useita arvokkaita kohteita rakennettavaksi. Osa asuinalueiden merkinnöistä ei ole toteutunut. Näitä merkintöjä on tarpeellista muuttaa ohjaamalla rakentamista merkittävistä kohteista luontoarvoiltaan tavanomaisille alueille skenaarion painotuksista huolimatta.

Elinkeinoalueista toteamme yleisesti, ettei teollisuuden kehittämisen pidä vaarantaa asumisen mahdollisuuksia tai asukkaiden tulevaisuudennäkymiä Iiksenvaaralla, Marjalassa tai Papinkankaalla. Joensuussa on hyviä tavoitteita kulttuuriympäristöjen huomioimisessa matkailun kannalta, mutta kaupungin historia ei näy viher- ja puistoalueilla niin selvästi kuin voisi. Maaseudun, sotien ja teollisuuden historia jää usein taka-alalle, vaikka yksittäisiä muistomerkkejä on siellä täällä. Yli 9000 vuoden esihistoriallisesta menneisyydestä muistuttavia kohteita tai merkintöjä on kuitenkin hyvin vähän.

Kun Suomen kaupungit ovat pitkälti metsiin rakennettuja ja pitkään maaseutumaisia alueita, meillä on myös Joensuun kaupunkialueella useita kulttuuriympäristöjä ja kulttuurivaikutteisia perinnebiotooppeja. Olisi tärkeää hoitaa kohteita enemmän. Itä-Suomessa on myös ollut tiettyjen perinnebiotooppien keskittymiä, kuten hakamaita, ja nyt moni haluaa nähdä elävämpää maaseutua laiduntavine eläimineen.  Yleisemmin lehtimetsiin liittyy Suomessakin valoisampia ja elävämpiä mielikuvia kuin pohjoisiin havumetsiin, joskaan paikallisesti lehtimetsiä ei ole aina arvostettu niiden luonto- ja kulttuuriarvoista huolimatta. Joensuun ollessa Euroopan metsäpääkaupunki, tulisi kaupunkimetsien ekologisen laadun korostamisen ja parantamisen näkyä viherverkostossa. 

Rakennemallin skenaariot ovat luonteeltaan kärjistyksiä, mutta tarjoavat mahdollisuuden huomioida mahdollisia tulevaisuuksia. Kaikissa valituissa skenaarioissa pohjana on kuitenkin talouden ja alueen jatkuva kasvaminen sekä muuttoliikkeen jatkuminen pois pitäjiltä. Olisimme toivoneet, että kaavatyössä uskalletaan myös ajatella utooppisemmin ja luoda erilaisia skenaarioita, jotka voisivat perustua esimerkiksi elämän kohtuullistamiseen.  

Yleiskaavan rakennemalliskenaariot perustuvat  voimakkuudeltaan eri tavoin rantojen lisärakentamiseen. Luontojärjestöt eivät pidä kannatettava ranta-alueiden rakentamista, vaan esittävät huomionaan että ranta-alueet tulee rauhoittaa rakentamiselta ja osoittaa ennemmänkin lisää rantoihin rajautuvia virkistysalueita. 

Elinkeinoalueiden tyypittelystä

Luontojärjestöt pitävät erikoisena tapaa, jolla elinkeinoalueita on suunniteltu kaava-alueelle. Useat rakennemalleissa esitetyt elinkeinoalueet on kuntien asemakaavoissa varattu muuhun käyttöön. Erityisesti näitä varauksia on Kontiolahden kunnan alueella ja niitä käydään läpi alempana. 

Luontojärjestöt pitävät kannatettavana uusiutuvan energian, seudullisen yleiskaavan tapauksessa erityisesti aurinkoenergian, ohjaamista yhteensovittavan yleiskaavan avulla. Teollisen mittakaavan aurinkoenergiainvestointien tulisi ohjautua luontovaikutusten minimoimiseksi jo rakennetulle alueelle. Erityisesti tulee välttää teollisen aurinkoenergian tuotannon sijoittumista metsäisille alueille. Kuten teollisen mittakaavan aurinkoenergian kohdalla, niin luontojärjestöt korostavat myös tuulivoima-alueiden sijoittelussa luontohaittojen minimointia ja yhteisvaikutusten huomioimista.

Taajamakohtaisia huomioita

Joensuun kantakaupunki

Kaikissa rakennemalleissa on rakentamiselle varattu Joensuun alueella ns. Pilkon pellot sekä Kotilahden alue. Luontojärjestöt eivät pidä järkevänä näille alueille rakentamista niiden luontoarvojen takia. Pilkonpeltojen alueen (erityisesti pensaikot) on linnustoltaan arvokas ja alueella on tavattu mm. runsaasti satakieliä (Luscinia luscinia), kerttus- sirkkalintulajeja sekä ruisrääkkiä (Crex crex). Alueella pesivät myös punavarpunen (Carpodacus erythrinus, NT) ja uhanalainen pensastasku (Saxicola rubetra, VU). Pilkon peltojen alueella esiintyy useita harvinaisia hyönteisiä, kuten aurinkoyökkönen (Panemeria tenebrata, VU), hentoristikiitäjäinen (Panageus bibustulatus, VU), sinituikekoi (Choreutis diana, NT) ja tuominopsasiipi (Satyrium pruni, Suomessa LC ja Euroopan tasolla VU). Lisäksi alueella on tavattu muita vähälukuisia hyönteislajeja, kuten hakalasikaskas (Cixius nervosus, NT) ja ketokultasiipi (Lycaena hippothoe, NT).

Joensuun aiemman metsänhoidon linjauksen (2009) mukaan kunnan metsäomaisuudesta lehtoa lähinnä kaupungissa, sillä kaupunkialueella on yli sata hehtaaria ja maaseudulla vain 20 hehtaaria. Lukemissa on epätarkkuutta, mutta kunnan maaomaisuuden suuruus huomioiden, ne ovat pieniä. Lehtoja on sittemmin menetetty, sillä viime vuosikymmenenä kaupunki keskittyi tiivistymiseen ja monet kaavat osoittivat lehtoja rakennusmaaksi. Historiallisesti Joensuu on rakennettu joen ympärille, josta on raivattu reheviä lehtimetsiä viljelymaaksi. Käytännössä lehdot myös limittyvät perinnebiotooppien kanssa. Osa lehdoista on kuitenkin palautunut, ja monet nykyiset lehdot ovat korkeatasoisia ja luonnonsuojelualueen kriteerit ylittäviä.  

Kaupungin eheimmät ja laadukkaimmat lehdot sijaitsevat nykyisin Noljakassa, Karhunmäellä ja Hammaslahdessa.  Näistä on suojeltu yksittäisiä kohteita, sekä monet Noljakanmäen lehdoista mahdutettiin Natura-alueen rajaukseen. Karhunmäen luonnonsuojelualueen lähellä on myös laaja lehtojen kokonaisuus, johon kuuluu Kotilahden kaava-alueen lehtoja. Tämä metsä on linnustollisesti merkittävä sekä huomattavan laaja lintu- ja luontodirektiivissä korostuvien lajien keskittymä. Nämä lehdot rajautuvat äärimmäisen uhanalaisiin (CR) perinnebiotoopeihin, hakamaihin ja tuoreeseen suurruohoniittyyn, joka arvioitiin vuonna 2000 paikallisesti arvokkaaksi. Myös luontotyyppien osalta Koti- ja Sulkulahden kohde on merkittävä laadultaan ja laajuudeltaan, ja kokonaisuus on korkeatasoisempi kuin monet nykyiset suojelualueet, myös Natura-alueeksi sopiva.

Aiemmin kaupunki perusti Natura-alueen Noljakkaan vastahakoisesti ja esitettyä suppeampana. Laajenevien asutuskeskusten skenaariossa on rakentamista myös Aavarannan länsipuolella, jossa on kevättulvaisia luhtia ja suojelun arvoista metsäluontoa. Tiukasti suojeltu viitasammakko (Rana arvalis) esiintyy alueella. Täydennysrakentamismerkintä tulee poistaa myös Lähdesuon eteläpuolella olevalta Noljakanrinteen metsältä, joka olisi pitänyt aikoinaan sisällyttää Natura-alueeseen liito-oravan (Pteromys volans, VU) ja muiden suojeluarvojensa vuoksi. Noljakantien toisella puolen on myös arvokas ja yhtenäinen lehtoalue Äkkiväärän ja Lykynnurmentien välissä.

Enon alue

Kehittyvän joukkoliikenteen skenaariossa Joensuun seutua ei ole huomioitu riittävässä laajuudessa. Esimerkiksi Enon pitäjän taajamiin on jo nykyisellään hyvät joukkoliikenneyhteydet, joita on hiljattain parannettu lisäämällä vuoroja ja laskemalla lippuhintoja. Uuro–Uimaharju-tien varrella sijaitsee useita kyläalueita, joiden kehittämistä tulisi edistää kehittyvinä maaseutualueina. Näiden alueiden potentiaali joukkoliikenteen ja maaseutuasumisen näkökulmasta tulisi ottaa huomioon skenaariotyössä.

Laajenevien alakeskusten skenaariossa sekä elinkeinoalueiden tyypittelyssä teollisuusalueita on kaavoitettu Enossa Louhiojanlahden alueella rantavyöhykkeelle saakka sekä lähellä olevalle Vallisärkälle. Vallisärkän alue on nykyisin aktiivisessa virkistyskäytössä: alueella sijaitsee hiihtolatuja, ulkoilupolkuja, frisbeegolfrata sekä kuntoportaat. Teollisuusaluevaraus on nyt merkitty tämän virkistysalueen päälle, yhdelle Joensuun merkittävälle harjualueelle. 

Ehdotamme, että teollisuusalue siirretään Vallisärkällä harjun alapuolelle Enon aseman kohdalle Ahvenisen tien risteyksen ympäristöön. Joensuu–Lieksa-tien varressa Novikan mäen alla on nykyisin pieni Takavaaran teollisuusalue, jota ei näy lainkaan teollisuusalueiden tyypittelyssä. Ehdotamme, että tämä päätien varressa oleva alue otetaan edelleen teollisuusaluevaraukseen.

Pidämme tärkeänä, että teollisuusaluevarauksia ei sijoiteta ranta-alueille saakka Louhiojan lahdella, Hepolammen rannalla eikä P-merkkisellä alueella Rukaveden rannalla. Teollisuusalueiden sijoittaminen aivan kiinni maaseudun asutukseen ei myöskään ole hyväksyttävää.

Liperin alue

Liperin Ylämyllyllä on merkittävästi maankäytössä huomioitavia luontoarvoja. Alue on tunnettu menneisyyden metsäpaloistaan, jotka ovat osaltaan auttaneet paahdeympäristöjen lajistoa selviytymään. Ylämyllyn hyönteislajisto on merkittävää valtakunnallisesti. Kaavoituksessa on osattu aiemminkin huomioida paahderinteet rajauksineen, mutta alueen kuivien biotooppien erityislaatuisuus ansaitsisi tulla laajemmin tiedostetuksi. Maankäytössä on huomioitava paahdealueiden laajentamisen ja ennallistamisen tarpeet, sekä myös kuivien niittyjen perustamisen mahdollisuudet rakennetussa ympäristössä hoidettuina avoimina viheralueina. Mahdollinen lisärakentaminen ei saa vaarantaa koko Suomen viimeistä muurahaissinisiiven (Phengaris arion, CR) esiintymää, maailmanlaajuisesti harvinaisen ahoaamukääriäisen (Clepsis lindebergi, EN) elinmahdollisuuksia, eikä sen tule hävittää muita uhanalaisia lajeja.

Liperin alueella Marjalasta länteen ulottuva rantavyöhyke on vaihtoehdossa 4 merkitty kokonaan uudeksi asuinalueeksi. Vaihtoehdossa 1 alue on myös osoitettu asuinalueeksi, mutta itse rantavyöhyke on jätetty rakentamisen ulkopuolelle. Vaihtoehdossa 2 koko aluetta ei ole mukana lainkaan. Rantavyöhykkeelle ei tule osoittaa uutta rakentamista, sillä rantojen säilyttäminen rakentamattomina on tärkeää sekä luonnon monimuotoisuuden että virkistyskäytön kannalta.

Liperin alueella Leinosen itäranta-alue on kaikissa vaihtoehdoissa esitetty uutena rakennusalueena. Lisäksi vaihtoehdossa 4 (laajeneva) Jyrinkylän Harinjärven ja muiden lähialueen lampien ympäristö on laajalti merkitty uudeksi asuinalueeksi. Kyseessä on hieno virkistysalue, jossa on aiempien kaavoitusten jäljiltä vielä rakentamatonta rantaa. Tämä tekee vaihtoehdosta 4 erityisen huolestuttavan. Myös vaihtoehdoissa 1 ja 2 alue on esitetty asuinalueena, mutta suppeammassa muodossa.

Huomattava ongelma tasapainoisen yhdyskuntarakenteen skenaariossa on Ylämyllyn vanhojen metsien osoittaminen asuinalueiksi. Liperissä on paljon metsää, mutta vanhat metsät ovat erityisen vähissä. Säästynyt vanha metsä Marjalan vieressä ja maisemallisestikin näyttävä rantametsä Honkalammen Paloniemellä, ovat nykyisellään käytännössä ainoita asutuksen lähellä olevia mahdollisuuksia kokea vanhaa metsää. Ne ovat ainakin rakennepiirteidensä perusteella korkeatasoisempia luontokohteita kuin monet paikallisten suojelualueiden metsät, ja siten ne ovat todennäköisiä uhanalaisten lajien keskittymiä. Kohteiden osto suojelu- ja virkistyskäyttöön olisi erityisen perusteltua. Nykyiset varttuneet kangasmetsät eivät kehity vanhoiksi pitkään aikaan.

Moni kunta korostaa luontoa vetovoimatekijänä. Aiemmin Liperissä on varattu suosittuja virkistysalueita ja tärkeitä luontotyyppejä rakentamiselle. Kun kunnassa on suunnitelmia lisärakentamiselle, luontodirektiivin luontotyypeistä lehdot tulee jättää virkistysalueiksi, sillä lehtomaa on rajallista. Ennallistamistarpeista huomautamme, että Honkalammen itäpuolella Paloniemen vanhasta metsästä ulottuu yhtenäisempi, osin ennallistamista tarvitseva, luontokohteiden kokonaisuus itään Honkapurolle ja Kiimasuolle. Alueen luontoarvoja kuvaavat iäkkään kangasmetsän kaistale, paahdealueet, pienvedet ja soidensuojelun täydennysohjelmaan hyväksytty lettosuo. Kohteilla on tarpeellista vaalia alueen luontoarvoja, ennallistaa puroa ja suota, sekä kehittää aluetta rakentamattomana virkistysalueena Honkalammen asukkaiden ja uhanalaisen luonnon tarpeisiin.

Kontiolahden alue

Kaikissa rakennemalleissa Raatesuo on esitetty uutena elinkeinoalueena. Tämä on kuitenkin ristiriidassa juuri valmistuneen Lehmon osayleiskaavan kanssa, jossa Raatesuo on pääosin osoitettu MY-alueeksi eli maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Suo on pääosin luonnontilainen ja siellä esiintyy monipuolinen ja arvokas perhoslajisto. Alueella tavataan muun muassa rämekylmänperhonen (Oeneis jutta), joka on silmälläpidettävä ja Suomen vastuulaji, sekä rahkahopeatäplä (Boloria frigga) ja muurainhopeatäplä (Boloria freija), jotka ovat silmälläpidettäviä ja alueellisesti uhanalaisia. Lisäksi suolla esiintyy harvinainen ja alueellisesti uhanalainen rämepörhömittari (Lycia lapponaria).

Tällä vuosikymmenellä Raatesuolla on havaittu myös erittäin harvinainen vahakeltasiipi (Eilema cereolum), joka on erittäin uhanalainen (EN) ja luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji. Lisäksi alueelta on vanha tieto hyvin harvinaisen suovenhokkaan (Nola karelica) esiintymisestä; tämä laji on vaarantunut (VU) ja myös luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava laji. Kaikki edellä mainitut lajit ovat suolajeja. Raatesuolta ei kuitenkaan ole tehty kattavaa perhosselvitystä, eikä ole varmuutta muidenkaan luontoselvitysten olemassaolosta. Selvitykset olisivat tarpeen. Joka tapauksessa edellä esitetyn lajiston ja tuoreen yleiskaavan perusteella Raatesuota ei tule osoittaa elinkeinoaluerakentamiseen.

Rakennemalleissa 1 (tasapainoinen) ja 4 (laajeneva) Onkilammen länsipuoleinen Lehmonsuo on suureksi osaksi osoitettu uudeksi asuinalueeksi. Tämä on ristiriidassa Lehmon osayleiskaavan kanssa, jossa alue on merkitty VR-alueeksi eli retkeily- ja ulkoilualueeksi. Lisäksi alueen pohjoisosassa tehdyissä tuoreissa asemakaavatyön tutkimuksissa on todettu, että alue on käytännössä rakennuskelvotonta suopohjaa. Aluetta ei tule osoittaa asuinalueeksi rakennemallien mukaisesti.

Rakennemalleissa 1 ja 4 Lehmonsärkkä ja sen eteläpuoleinen alue on merkitty uudeksi elinkeinoalueeksi. Tämä merkintä on vahvasti ristiriitainen, sillä alueen pohjoisosa kuuluu Heramon luonnonsuojelualueeseen ja eteläpuoleinen osa on Lehmon uudessa osayleiskaavassa merkitty VU-alueeksi eli urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi. Lisäksi alueella esiintyy äärimmäisen uhanalainen ja luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava laji pikkusinisiipi, jonka esiintymä on Suomen tärkein jäljellä oleva ja jonka turvaamiseen Kontiolahden kunta on sitoutunut. Tämän vuoksi rakennemallien mukainen elinkeinoalueen merkintä ei ole hyväksyttävissä.

Uudeksi asuinalueeksi on merkitty myös Heramon alueen eteläosa, joka työntyy luonnonsuojelualueen keskelle. Tämä on hyvin vahingollinen ratkaisu, mutta se on jo osoitettu yleiskaavassa.

Skenaariokohtaisia huomioita

Skenaario: Tasapainoinen yhdyskuntarakenne

Skenaarioista ensimmäinen, tasapainoinen yhdyskuntarakenne, kuvaa yhdyskuntarakenteen kehittymistä busines-as-usual tilanteen jatkuessa. Skenaariossa kasvu keskittyy pääasiassa Joensuun kantakaupungin ja sen viereisten taajamien alueelle. Skenaariossa kuvatun kaltainen kasvu merkitsee lähiluonnon vähentymistä, mutta ei kuitenkaan skenaarion 2 mittakaavassa. 

Yksityiskohtaisempia huomioita skenaariosta:

• Skenaariomallissa on positiivista, että Marjalan ja Rautasuon välisellä alueella uuden asuinalueen ulkopuolelle on jätetty alueen rantavyöhyke. 
• Jo aikaisemmin tässä lausunnossa esitetyin perustein luontojärjestöt eivät kannata Pilkonpeltojen alueen osoittamista rakentamiselle johtuen alueen arvokkaasta linnustosta. 

Skenaario: Tehokas täydennysrakennus

Mallin toteuttaminen aiheuttaisi merkittäviä luontohaittoja, sillä liian suuri osa vanhoista metsistä ja arvokkaista luontotyypeistä jäisi rakentamisen alle. Nämä alueet ovat tärkeitä sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen että ekosysteemipalveluiden kannalta, ja niiden menettäminen heikentäisi alueen ekologista kestävyyttä pitkällä aikavälillä.

Erityisen huolestuttavaa on tilanne Liperin ja Kotilahden alueilla, joissa rakentaminen kohdistuisi laajoihin yhtenäisiin metsäalueisiin ja arvokkaisiin luontokohteisiin. Näiden alueiden säilyttäminen on keskeistä sekä luonnonsuojelun että paikallisen virkistyskäytön näkökulmasta, minkä vuoksi mallia tulisi tarkistaa siten, että rakentamisen vaikutukset luontoarvoihin minimoidaan.

Skenaario: Kehittyvä joukkoliikenne

Kehittyvän joukkoliikenteen mallilla tarkoitetaan suppeasti Joensuun keskustan ympäristöä noin 10 km säteellä. Mallissa tulisi ottaa huomioon paljon laajemmin pääteiden varsilla oleva  elävien kylien verkosto. Kylissä on valmiina infrastruktuuria ja joukkoliikenne mahdollistaa liikkumisen ilman omaa autoa. Laajempi alaisena mallin idea vähentäisi maaseutumaisen asutuksen hallitsematonta leviämistä ja tukisi kylien elämää Joensuun seudulla. Joka tapauksessa osa väestöstä etsii tiiviisti rakennettuja taajamia väljempää asuinympäristöä. 

Skenaario: Laajenevat alakeskukset

Skenaarioista neljäs, Laajenevat alakeskukset, perustuu selkeästi tiivistysrakentamisesta luopumiseen. Skenaario on kuitenkin puutteellinen, koska siinäkin kasvu näyttää kohdistuvan pääasiassa Joensuun kantakaupungin läheisille alueille, kuten Ylämyllyn, Lehmon ja Reijolan alueille. On kiinnostavaa, että skenaariotyössä ei ole ns. hajauttavassakaan mallissa nähtävissä rakentumisen ohjautumista maaseutualueille, pitäjille tai kaava-alueen taajamiin kuten Outokumpuun. Kuitenkin pienimuotoinen, maaseutumaisilla alueilla ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella asuminen voisi tietyissä olosuhteissa mahdollistaa myös kohtuullisemman ja omavaraisemman elämän. 

Yleisellä tasolla luontojärjestöt suhtautuvat skenaarioon erittäin varauksella, koska toteutuessaan skenaarion kuvaama hajautunut yhdyskuntarakenne tarkoittaisi useiden uusien alueiden rakentamista sekä yksityisautoiluun perustuvaa liikennejärjestelmää. Skenaarion kuvaaman mittakaavan yhdyskuntarakenteen hajautuminen tulisi myös kuntataloudellisesti kalliiksi ja tekisi lähipalveluiden järjestämisestä hankalaa. Skenaariossa korostuu myös suurimittainen rantarakentaminen, jota järjestöjen mielestä tulee välttää. 

Yksityiskohtaisempia huomioita skenaariosta:

• Skenaariossa on hahmoteltu huomattavaa lisärakentamista useille ranta-alueille Joensuun kantakaupungin alueella. Luontojärjestöt eivät kannata rantojen lisärakentamista yleisellä tasolla, eikä esimerkiksi Karsikon ranta-alueille, Noljakan Kallioniemeen tai Pyhäselän rannan Haapaniemi-Reijolan venesatama alueen rakentamista. Rakentamisen sijaan yleiskaavassa tulisi osoittaa lisää rantoihin rajoittuvia virkistysalueita.
• Samoin Marjalan ja Lautasuon välinen alue tulisi piirin mielestä rauhoittaa rakentamiselta. 

Lopuksi

Luontojärjestöt näkevät Joensuun seudun yleiskaavan tärkeänä työkaluna alueen tasapainoisen ja kestävän kehittymisen ohjaamisessa. Yleiskaavan tulee perustua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä luontokadon pysäyttämiseen. Luontojärjestöt toivovat, että kaavatyö perustuu riittäviin selvityksiin sekä tutkimustietoon. Esimerkiksi liikenteen päästöjen vähentämisessä tarvitaan alueella huomattavia toimenpiteitä sekä uskallusta.

Joensuussa 11.11.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry
Joensuun seudun luonnonystävät ry
Kontiolahden luonnonystävät ry
Enon luonnonystävät ry
Outokummun luonnonystävät ry