Tiilikan haravointitalkoot kahdeksatta kertaa

Tänä vuonna saimme ihanan aurinkopäivän kesän lämmöllä ja iloisesti monilukuisella talkooporukalla täytettynä. Meitä oli kokonaista kymmenen talkoolaista. Erikoista kokoonpanon osalta oli, että nuorin talkoolainen oli kahden kuukauden ikäinen ja vanhin 85- vuotias. Lienee lajissaan ennätys, ainakin meidän yhdistyksemme historiassa. Asia huvitti kovasti, kun nuotiolla evästellessämme oivalsimme asian pienokaisen istuessa tyynesti isänsä sylissä ja joukkomme seniorin tokaistessa ääneen tämän tosiasian.

Menomatkamme puolessa välissä tavaksi on tullut pysähtyä Rautavaaran Leipomolla kohdalla nauttimaan uunituoreita tuotteita kahvikupin kera, jonka yhdistys talkoolaisille tarjosi tälläkin kertaa. 

Matkaa Nilsiästä Sammakkotammelle (kansallispuiston pääsisäänkäynti) on 75 km, jonka teimme kimppakyydein. Sieltä taival jatkui patikoiden tai soutuveneellä Tiilikanautiolle, jonne saavuimme puoli yhdeltätoista. Ennen työhön tarttumista päätimme välipalaa nauttiessamme, että talkootyön aika on nyt. Juomataukoja (johon yhdistyksellä oli varattu kotikaljaa) lukuun ottamatta tulisimme haravoimaan leikatun heinät kasoihin ja kuljettamaan ne pressujen avulla metsänlaitaan. Vasta sen jälkeen olisi lepo, pääruoka, uimiset ja vapaat seurustelut Koirakiven nuotiopaikalla veden äärellä.

Näin todella tapahtuikin. Aurinko helotti kaiken aikaa, hiki tuli päälle heti työhön ruvettuamme, mutta rennossa ja myötäsukaisessa tunnelmassa homma etene rivakasti. Kappas kummaa, talkoot oli saatettu päätökseen reilun kokoisella porukalla klo 15 mennessä. Työ saatiin päätökseen neljässä tunnissa.

Päivä oli kaikin puolin sopiva sekä tämänkaltaisen työn tekoon että retkeilyyn kansallispuistossa. Niinpä työn aikana Tiilikanautiolle ilmestyi jatkuvasti uutta kulkijaa, joista useat jäivät keskustelemaan kanssamme. Heille oli mukava kertoa, keitä olemme ja miksi tällaista työtä tehdään. Samalla luonnonsuojelu sai ajatusten vaihdossa korostetun aseman. Kaikilla oli hyvä mieli ja kaikki nauttivat ainutkertaisista hetkistä Suomen suvessa luonnonkauneuden keskellä. 

Nälkäiset ja janoiset talkoolaiset asettuivat Koirakiven nuotiopaikan ympärille, jossa oli jo valmiiksi vaeltajia. Nuotio kerää ympärilleen väkeä ja vieraatkin tulevat nopeasti tutuiksi luonnon keskellä. Näin tässäkin kohtaamisessa. Nuotiokahvit keitettiin ja eväät syötiin tyytyväisen väen nauttiessa onnistuneesta päivästä. Talkoohenki on kuin hyvän tuulen lähettiläs yhdistämään ihmisiä ja luomaan iloa ja tuomaan myös tärkeä työ tehdyksi.

Ruokailun jälkeen miesporukka lähti uimaan hiekkaiselle rannalle. Veteen meno oli enemmän kuin paikallaan.

Kahdeksannet haravointitalkoot olivat päättyneet. Paluumatka patikoiden edessä. Veneläiset pääsisivät vetten päällä pikemmin haparoivan alun jälkeen.