Huutavanholman luonnonkukkapäivän retki 14.6.

Olemme tehneet luonnonkukkapäivän retkiä jo parinkymmentä vuotta tuttuna ajankohtana eli viikkoa ennen juhannusta. Tällöin luonto kukoistaa komeimmillaan valossa lähes yötä päivää kylpien. Vain viime vuosi jäi väliin. Tänä vuonna vieraaksemme saapui luonnonystäviä Koillis-Savon Luonnonystäviestä. Näin retkeläisten määrä kapusi 13 henkeen, 7 Koillis-Savosta ja 6 Nilsiän yhdistyksestä.

Lähes kymmenen vuotta sitten teimme edellisen luonnonkukkapäivän retken Huutavanholmaan. Silloin satoi rankasti, nyt sen sijaan säätiedotuksesta poiketen olikin puoliaurinkoista eikä sateesta pienintäkään merkkiä.

Huutavanholman luonto antoi meille parastaan. Kulkeminen rinnettä ylös hyvin rakennettua portaikkoa pitkin ja hitaasti askellen tukevalla lankutetulla polulla Huutavanholman puronvartta seuraillen oli paratiisimainen elämys. Alueen halki virtaava puro ympärillään tihkupintainen maaperä luo lähdevaikutteisen kostean ilmanalan, joka synnyttää runsaslajistoisen saniaisviidakon ja otollliset kasvuolosuhteet harvinaisille siemenkasveille ja sammalille.

Alue on topografisesti vaihteleva, jyrkkäpiirteinen ja paikoin louhikkoinen rotko. Kalliokielekkeet ja pystysuorat kuuset, haavat ja pystykelot luovat alueelle sademetsämäisen maagisen tunnelman.

Alueen ekologista jatkuvuutta on turvaamassa runsaan lahopuun määrä, mikä tuottaa poikkeuksellisen runsaan lajiston lahottajia, hyönteisiä, lintuja, ja kasvikunnan edustajia. Harvinaisia kasveja muutamia kuten saniaisista myyränporrasta ja siemenkasveista lehtoleinikkiä ja lehtopähkämö. Lopulta silmiimme sattui myös valkolehdokkia, josta kovasti iloitsimme aktiivisen etsintätyön päätteeksi.

Mielenkiintoisia lahottajiakin onnistuimme. löytämään ja myös nimeämään. Kuvasimme ne ja nimet löytyvät kuvien kuvateksteistä.

Kiireettömän pitkäkestoisen retkeilymme lomassa evästelimme kahdesti. Ensiksi Huutavanholman puron varressa, jossa tankkauksen päätteeksi tuli otettua oheinen kuva. Sen jälkeen Tahkorinteen päällä olevalla laavulla, josta avautuu maisema länteen päin.

Retken alussa kukin retkeläinen sai listan ”100 suomalaista luonnonvaraista kasvia” ja kynän, jolla merkitä yksin tai yhdessä tunnistettua kasvilajia. Retken aikana into oli silmiinpistävä. Kasvit kiinnostivat kovasti. Jopa pientä kilailuhenkisyyttä oli havaittavissa. Retken lopussa laskimme tuloksia. Parhaat ylsivät yli sataan tunnistettuun lajiin. Miten upeaa!

Tässä vielä sinulle tämän jutun lukija mielenkiintoinen tunnistustehtävä, joka tuli vastaamme aivan retken lopussa. Mikä laji?

Sydämellinen kiitos vielä kaikille mukanaolijoille ihanasta päivästä luonnonkukkien parissa toistemme iloksi päivää eläen.