Linnansaaren retki 13.-15.7.2026

Tänä vuonna Nilsiän luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisesta tulee kuluneeksi 40 vuotta. Aluksi suunnitelmana oli järjestää juhla merkkivuoden johdosta, mutta lopulta päädyimme retkeen Linnansaaren kansallispuistoon Saimaan Haukivedellä, saimaannorpan valtakuntaa. Retkelle osallistui vain yhdistyksen hallitus.

Matkalle lähdimme ma 13.7 kahdella henkilöautolla. Lounastimme Varkaudessa. Matka jatkui Tappuvirran lossin kautta Oraviin, josta oli venekuljetus kansallispuiston suurimpaan saareen, Linnansaareen.

Linnansaaren kansallispuisto on perustettu 1956 eli tasan 70 vuotta sitten. Puistoa on laajennettu 1982. Kansallispuiston monivivahteinen saaririkas luonto edustaa yhtä Suomen kauneinta saarien mosaiikkia, jossa kallioiset jyrkät rannat luovat jylhän ja karun yleisvaikutelman. Linnansaari suurimpana saarena on poikkeus. Saaren topografia on vaihteleva: yli 100 m korkeaa peruskalliota ja niiden väliin jääviä painanteiden lehtolaikkuja, joiden lajirunsaus on vaikuttava. Kallioilta löytyy mm. sianpuolukkaa, isoa maksaruohoa, kalliokieloa, lehdoista mm. kirkiruohoa, näsiää, tervaleppää, lehmuksia ja valtavia haapoja. Metsät ovat kaikki syntyneet 1800- ja 1900-luvun alkupuolella harjoitetun kaskeamisen jälkeen. Ylenpalttinen lehtipuiden rehevyys leimaa lehtoja. Saareen on rakennettu luontopolkuja, joista pisin (7 km) kiertää aivan saaren pohjoispäähän, jossa sijaitsee Linnavuori. Yllä oleva maisemakuva on vuoren laelta otettu luoteeseen päin.

Majoituimme kahteen mökkiin saarella, toisessa naiset, toisessa miehet. Saaressa kävi paljon retkeilijöitä, mutta suurin osa tuli venekuljetuksella aamupäivällä, retkeilivät luontopoluilla, evästelivät leirikatoksen läheisyydessä ja lähtivät iltapäivällä takaisin. Me toimimme toisin.

Saari tarjoaa jopa kolmeksi päiväksi yllinkyllin luontoelämyksiä niin, että vuokraamillemme kahdelle soutuveneelle ei tahtonut millään löytyä aikaa. Saaressa on 1850-luvulla perustettu torppa, joka on valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Torpan varustus vie vierailijan sadan vuoden takaiseen todellisuuteen. Torpan kaikki rakennukset saunaa lukuunottamatta ovat alkuperäisiä. Pihamaalla kasvaa runsaasti perinnekasveja, joista edustavin, ketokaunokki suorastaan säihkyi runsaudellaan ja kauneudellaan.

Torpan niitttyjä hoidetaan perinteisellä tavalla lampaiden avulla. Niittyjä ympäröi hyväkuntoiset pisteaidat, mikä kertoi perinnerakentamisen hyvästä tasosta. Lampaat pitävät niittykasvillisuuden kurissa ja samalla kasvien lajikirjo on runsas ja ajan saatossa vain kasvaa.

Ehdoton kohde saaressa on Linnankierto -luontopolku, jolla mittaa on 7 km. Polku luikertelee saaressa monipuolisesta luontoa tarjoten. Välillä astellaan tukevasti peruskallion päällä kuivakkokasvien lomassa, väliin sukelletaan kosteisin ja hämäriin lehtoihin, joissa elämä on kuin sademetsissä valtavien lehtipuiden varjostamana. Haapa on läsnä kuninkaan ottein, nöyränä alamaisena lehmukset. Pienimuotoisempaa kasvillisuutta tarjoaa mm. näsiä punaisine marjoineen, lehtokuusama myös punaisine marjoineen, saniaiset eri lajien kirjona kaikkialla. Joka suunnassa lintujen laulut ja kutsut toinen toisilleen. Peukaloinen taisi olla eniten äänessä ja lehtokerttu heti perässä. Perhosia kaikkialla siipiään lepatellemassa ja toisiaan takaa ajaen. Monen mielessä kumppanin löytäminen; luonto kun elää täysiverisesti lisääntymisen vietin varassa. Täältä löysimme myös valkoselkätikan, jolle nimenomaisesti vanhat lehtipuut ja pökkelöt ovat elämän perusta.

Retkeilijöiden paratiisi kansallispuistossa on Linnansaari. Saaressa vallitsi luontoa ja kanssaihmisiä kunnioittava käyttäytyminen: Iloisia ilmeitä ja hymyileviä kasvoja, naurua. Mistään ei kuulunut musiikin häiritsevää ääntä. Kaikille riitti luonnon henkäykset tuuleen heitettyinä.

Mieltä ylevöittävin paikka löytyy Linnansaaren pohjoispäästä, jonne lähes jokainen saareen saapuva haluaa nähdä ja kokea. Näin tapahtui meillekin. Tässäpä kuva vuoren huipulla meistä.

Vuokraamamme veneet saivat keikkua huoltolaiturin päässä toista vuorokautta käyttämättöminä, kunnes toisen retkipäivämme iltana kunnostauduimme soutulenkille Haukiveden heikkotuuliseen iltaan. Tavoite oli – tietysti – saimaannorpan bongaaminen. ”Ei niitä norppia tilauksesta nähdä”, kuului paikallisten tokaisu. Mutta mehän olemme norpan ystäviä, luonnonsuojelijoita toisilta vesiltä tänne saimaannorpan kotivesille reliktiä tapaamaan. Sitten se ihme tapahtui. Siinä airoja leppoisasti veden pintaa rikkoen nousi soutajan katseen suunnassa tumma pää, joka pyöri joka suuntaan aistit tarkkana ja kohta toinenkin pää samalla tarkkaavaisuudella., Siinä ne nyt olivat, elämämme ensimmäiset elävät norpat. Harkittua hiljaisuutta ja liikkeiden rauhallisuutta noudattaen saimme myös sankarimme videopätkään kuvattua. Videon näet tässä:

Retkellä on aina nälkä. Tämän hyvin tietäen varustuksemme kolmen päivän retkelle oli muhkea. Lähtöhetkellä Oravin satamassa otettu kuva kertoo laukkujen kassien ja rinkkojen runsaudesta. Monessa oli sisälle kätkettynä evästä. Sellainen oli myös pussukka, jonka sisällä oli Olarista ostettua perattua muikkua kaksi kiloa. Suunnitelmassa oli valmistaa rantakalaa leiripaikan nuotiolla Linnansaaren rannassa seuraavana päivänä. Kaloille ja muille eväille oli varattu kylmälaukkuun jääpalasia säilyvyyden varmistamiseksi.