Saimaannorpan suojelemiseksi on tehty paljon, ja sen selviytymismahdollisuuksia on saatu suojelun avulla lisättyä. Se on kuitenkin edelleen välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon, joten paljon on vielä tehtävä, jotta laji ilahduttaa olemassaolollaan myös tulevia sukupolvia.

Merkkipaalut sai­maan­nor­pan suojelussa

Kuva: Markus Sirkka

Siirry sisältöön
  • 1955 Saimaannorppa rauhoitetaan.
  • 1960–70 Norppakantoja aletaan arvioida.
  • 1966 Norppa merkitään Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) punaiseen kirjaan.
  • 1979 WWF:n Suomen rahasto perustaa saimaanhyljetyöryhmän.
  • 1981 Saimaanhyljetyöryhmä luovuttaa maa- ja metsätalousministerille raportin, jossa esitetään keväisiä verkkokalastusrajoituksia, korvauksia kalastajille, ympäristömyrkkytilanteen ja vedenpinnan seurantaa.
  • 1982 Maa- ja metsätalousministeriö asettaa toimikunnan laatimaan norpan suojeluohjelman. Kalastusrajoituksia asetetaan ja kuuttikuolemat vähenevät heti.
  • 1983 Valtio alkaa osallistua saimaannorpan suojelutoimen rahoitukseen.
  • 1983–1990 Suojelukeinona kokeillaan tarhausta Enonkosken Olavinlammessa. Norpat eivät menesty tarhausolosuhteissa ja lisääntyminen ei onnistu, joten tarhaus lopetetaan. Kokeilu osoittaa, että keinotekoisesti norpan sukua ei voida säilyttää.
  • 1990 Tarhauskokeilusta vapautettu urosnorppa päästetään Saimaaseen radiolähetin selässään.
  • 1992 Siirtoistutuskokeilu. Haukivedeltä pyydystetty Venla-naaras siirretään radiolähettimin varustettuna etelänpään Lietvedelle. Venla ui Etelä-Karjalan puolelle, jossa yksi norppapopulaatioista on jo ollut hiipumassa. Siirtoistutus onnistuu ja Venlasta on ilmeisimmin tullut tänä päivänä jo isoäiti.
  • 1996 Ympäristöministeriö ottaa kannanseurannan ja suojelutyön vastuulleen WWF:ltä.
  • 1956–2000 Saimaalle on perustettu kaksi suurta kansallispuistoa: Linnansaaressa (perustettu 1956) asuu 60 norppaa ja  Kolovedellä (perustettu 1990) 15 norppaa. Saimaan alueelle on perustettu myös pienempiä suojelualueita ja tärkeimmät norppasaaret on tarkoitus rauhoittaa Natura  2000 -ohjelman turvin.
  • 1999 pyydystyyppiasetus
  • 2001 Suomen luonnonsuojeluliitto ostaa Etelä-Karjalasta Kyläniemen pohjoispuolelta pienen saaren norppien pesinnän kannalta keskeiseltä paikalta.
  • 2001 Uhanalaistarkastelun luokituksessa norppa todetaan erittäin uhanalaiseksi (EN).
  • 2005 Saimaannorppakanta on noin 280 yksilöä.
  • 2007-2008 Saimaannorppakanta on noin 260 yksilöä
  • 2008 ja 2009 MMM:n ”Saimaannorppa ja kalastus” –työryhmät
  • 2009 Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisluokituksessa Saimaannorppa määritellään äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi (CR).
  • 2010 Suomen lajien uhanalaisuus 2010 -mietinnössä saimaannorppa nostetaan erittäin uhanalaisesta (EN) äärimmäisen uhanalaiseksi (CR).
  • 2010-2011 YM:n saimaannorpan suojelustrategia ja toimenpidesuunnitelma
  • 2011 verkkokalastusrajoitusalueita sopimuksilla n. 2000 km2
  • 2011 valtioneuvoston asetus keväisistä kalastusrajoituksista ja pyydystyyppiasetuksesta uusitaan
  • 2012-2013 Saimaannorpakanta on noin 310 yksilöä
  • 2013 Saimaannorppa-LIFE hanke alkaa
  • 2014 ja 2016 -2018 Apukinoksia kolaamalla autetaan saimaannorpan pesintää vähälumisina talvina
  • 2016 Kalastusrajoitusalueita laajennetaan
  • 2018 Saimaannorppakantaa on kasvanut noin 380-400 yksilöön

Toiminta ja saavutukset

Saimaannorppia on noin 380 yksilöä. Pitkäjänteisen suojelu- ja tutkimustyön ansiosta kanta on hitaasti kasvanut 1980-luvun puolivälistä, jolloin norppia oli arviolta vain 120–150 yksilöä.

Lue lisää norpan suojelusta