Avolouhoksen kallioperä
Tytyrin Törmän esiintymän avolouhoksesta on louhittu valkoisenharmaata uudelleenkiteytynyttä kalkkikiveä, geologisen määritelmän mukaan marmoria (kuva 1).
Kalkkikiviesiintymää leikkaavat pegmatiittiset graniittijuonet, jotka voivat olla harmaita tai punertavia (kuva 2). Niiden kanssa yhdessä tai erikseen esiintyy paikoitellen emäksisiä, tummia juonikiviä tai amfiboliittia, tarkemmin sanottuna pyrokseeniamfiboliittia, hypersteeni-biotiittigneissejä ja albiitti-sarvivälkekiviä (Similä 1956).
Avolouhoksen näköalapaikalta katsottuna juonia on melko hankalaa erottaa jäkälistä, sammaleista ja pölystä harmaantuneista seinämistä. Mustavalkoisessa kuvassa vuodelta 1952 näkyy avolouhoksen pohjoisreuna eli pohjoisen näköalapaikan alapuoli ja siinä esiintyvät juonikivet (kuva 3). Toinen mustavalkoinen kuva on vuodelta 1956, ja siinä näkyy länsireunan poimuttuneita pegmatiittijuonia (kuva 4).
Kivilajeihin voi tutustua tarkemmin myös irtolohkareissa, joita on esimerkiksi näköalapaikan ja Hiidensalmeen vievän polun varrella sekä Elämyskaivoksen parkkialueella.
Avolouhoksen seinämissä näkyy vaaleampia alueita esimerkiksi oikealla. Näissä kohdissa pakkasrapautuminen on irrottanut lohkareita veden jäätyessä seinämän rakoihin, ja puhtaampi kallion pinta on paljastunut.
Kalkkikiviesiintymää reunustavat muun muassa kalkkigneissi, diopsidigneissi ja leptiitti eli kvartsi-maasälpägneissi. Maaperän osalta Tytyrin avolouhoksen ympäristö on merkitty GTK:n maaperäkartoissa kartoittamattomaksi.
Tytyri osana Lohjan teollisuushistoriaa
Forsström-suku käynnisti Virkkalan kalkkitehtaan toiminnan vuonna 1897. Ensimmäiset kalkkikiven louhintasopimukset allekirjoitettiin vuonna 1896 Lohjalla. Tytyrin kalkkikiviesiintymää on louhittu vaiheittain ainakin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta nykypäivään.
Aluksi käytettiin avolouhintaa, ja kivet kuljetettiin proomulla Virkkalaan poltettavaksi kalkkiuunissa. Vuosina 1946–1947 alettiin siirtyä maan alle. Nykyisen Elämyskaivoksen tason +110 valmistuttua avolouhoksesta louhittiin kiviä pudottaen ne alas kaivokseen, jossa sijaitsi esimurskaamo vuodesta 1948 alkaen.
Kiviä voitiin alkaa prosessoida edelleen myös Tytyrin omalla tehtaalla, jonka ensimmäiset tuotantolinjat valmistuivat 1949–1950. Ensimmäinen uuni otettiin käyttöön 1950 ja sammutuslaitos 1952. Tytyrin kaivoksen katsotaan siirtyneen kokonaan maanalaiseen louhintaan vuonna 1956, kun kivennosto alettiin suorittaa nostokoneella kaivoksen 200-tasolta. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa louhittiin kuitenkin vielä lisäosa hyvälaatuista kalkkikiveä avolouhoksen luoteisnurkassa1.
Louhinta Tytyrin kaivoksessa jatkuu nykyään Nordkalk Oy Ab:n toimesta, mutta vain maanalaisena. Louhittua kalkkikiveä, jota on prosessoitu Tytyrin kalkkitehtaalla käytetään muun muassa vedenpuhdistusprosesseissa.
Kalkkipitoinen maaperä Lohjan rikkaan luonnon perusta
Kalkkikivi tuo ravinteita maaperään. Kalkkikivijauheita levitetäänkin pelloille maanparannustarkoituksessa. Kalkkikiven esiintymisalueilla havaitaan usein luonnostaan rehevää kasvustoa. Esimerkiksi taikinamarja suosii kalkkikivipitoista maaperää.
Lohjan luonnon rikkauksien tärkeimpänä tekijänä on kalkkipitoinen kallioperä ja siitä jääkauden aikana maaperään irronneet ainekset. Ne antavat hyvän ravinteikkaan kasvualustan Lohjan laajoille lehdoille ja lehtomaisille metsille. Lohja onkin tunnettu jaloista tammi-, lehmus- ja jalavametsistään, mutta ennen kaikkea lukuisista pähkinäpensaslehdoistaan. Tämä ylenpalttinen vehreys näkyy lähes kaikkialla Lohjalla, mutta parhaiten Karkalinniemessä ja Lohjan saaristossa.
Lohjan erikoisuutena ovat etenkin kalkkikalliot, joilla kasvaa aivan omintakeinen kasvilajisto. Puhutaan kalkinvaatija- tai suosijalajeista, joita ei tapaa muualla kuin kalkkipitoisella kallioperällä. Näiden lajien perusteella kasvitieteilijät voivat jopa tunnistaa kalkkikallion olemassaolon ilman, että kallio on edes näkyvissä. Näillä kalkkikallioilla kasvaa lukuisia uhanalaisia kasvi-, sammal- ja jäkälälajeja. Lohja on ollut kautta historian ja nykyisinkin suosittu kasvitutkijoiden tutkimus- ja opetuskohde. Kalkkikallioiden säilyttämisessä Lohja on valtakunnallisestikin avainasemassa, sillä kaikki kalkkipitoiset luontotyypit ovat uhanalaisia. Kalkkipitoinen kallioperä on myös ollut Lohjan asuttamisen yksi merkittävä peruskivi: sen myötä täällä toimii vieläkin kalkkikaivos.
Tytyrin avolouhos ympäristöineen on yksi Lohjan kaikkein arvokkaimmista luontokohteista. Se on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi, jossa elää useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä tai harvinaisia lajeja. Alueella on hienoja kalkkivaikutteisia ketoja ja kuivia niittyjä, erikoista alvarikasvillisuutta ja boreaalista lehtomaista metsää. Viereisestä kalkkikaivoksesta kalkkipölyä on vuosien varrella kulkeutunut alueen puihin, mikä näkyy outoina ilmiöinä puiden jäkälälajistossa. Upeat lehtipuut ovat poikkeuksellisen keltaisia haavankeltajäkälästä, ja havupuiden rungoilla on valkoisia läiskiä haavanläiskäjäkälää. Niitä voi kukin käydä siellä ihmettelemässä ja tunnistamassa. Innokasta luontoseikkailua kalkkiperäisen luonnon ihmeisiin!
Teksti: Annika Nyström & Risto Murto
Lähteet
- Lahtinen, S. (2021). Suullinen tiedonanto 19.4.2021.
