Pappilan kivet

Kauniissa pappilamiljöössä toimii nykyään kulttuurihistoriallinen Lohjan Museo. Pihapiirissä on myös useita mielenkiintoisia kivinähtävyyksiä.

Vanha portti

Pappilan pihapiiriin tultaessa huomio kiinnittyy portinpielinä toimineisiin kivitolppiin (kuva 1). Niissä on kauniisti muotoillut pallot tolppien päissä. Tolpat ovat vuosien saatossa peittyneet jäkälistä ja sammaleista, mutta maan rajassa – kenties lumen tai nelijalkaisten avustuksella – voi erottaa kivilajinkin hieman paremmin. Se näyttää massiiviselta hieno–keskirakeiselta syväkiveltä, joka on lähinnä tonaliittinen koostumukseltaan sisältäen pääasiassa kvartsia, plagioklaasia ja biotiittia (kuva 2).

Kuva 1. Pappilan portinpielissä on esillä hienoa kivenveistotaitoa.

Kuva 2. Portinpielien kivilaji näyttää lähinnä tonaliittiselta.

Pihapiirin lohkareet

Pappilan pihapiiriä kaunistamaan on tuotu pyöristyneitä lohkareita. Ne soveltuvat vaikkapa tasapainoiluun (kuva 3), ja niille voi istahtaa alas katselemaan maisemia. Jotkin kivet voisivat olla siivekkäille mieleen juoma- tai kylpemispaikkoina (kuva 4).

Kuvan 3 etualan kivessä on ruskea raita. Se kertoo siitä, että kivi voi sisältää hapettunutta rautapitoista mineraalia. Raita leikkaa kivilajin suuntausta. Onkin todennäköistä, että rautapitoista mineraalia on kiteytynyt liuoksista, jotka ovat liikkuneet kallioperässä myöhemmin muodostunutta rakoa pitkin. Kivilaji itsessään näyttää silmämääräisesti lähinnä sarvivälkegneissiltä.

Kivien yksityiskohdat jäävät suurimmaksi osaksi jäkälien ja sammaleiden peittoon. Paikoitellen yksityiskohtiakin voi kuitenkin erottaa. Esimerkiksi kuvassa 5 näkyy pegmatiittista, erittäin karkeakiteistä graniittia, jossa on kirjomaasälvän piirteitä.

Kuva 3. Kivillä voi tasapainoilla, jos varoo liukastumista.

Kuva 4. Kuoppiin kivien pinnoille voi jäädä vettä siivekkäiden juoma- ja kylpemispaikoiksi.

Kuva 5. Pegmatiittisesta graniitista koostuvassa lohkareessa on kirjomaasälpämäisiä piirteitä.

Numeroitu tolppa

Ennen vanhaan kiviä käytettiin yleisesti kilometritolppina teiden varsilla ilmaisemaan, montako kilometriä on seuraavaan kaupunkiin. Niitä on käytetty myös talojen numeroinnin pohjana.

Pappilan numerolla 12 varustetun kivitolpan (kuva 6) tarkoitus ei ole kirjoittajalle ilmeinen, koska Lohjan museo sijaitsee osoitteessa Rovastinkatu 1. Kivi on joka tapauksessa kaunista keskirakeista graniittia–granodioriittia. Kivessä on viitteitä siitä, että tämä magmakivi on uudelleensulanut ja kiteytynyt useassa vaiheessa antaen migmatiittimaisia piirteitä.

Kuva 6. Migmatiittimaisia piirteitä omaava graniitti-granodioriitti.

Tammen muistolaatta

Kestävinä ja kauniina kivet sopivat loistavasti myös muistolaattojen alustoiksi. Kuvassa 7 on kauniisti sammaloitunut pegmatiittinen graniitti, johon on kiinnitetty vuonna 1994 istutetun tammen muistolaatta. Myös laatassa mainittu puu saa kivestä eräänlaisen suojan eritysesti puun ollessa vielä on pieni.

Kuva 7. Vuonna 1994 istutetun tammen muistolaatan pohjana on käytetty lohkaretta pegmatiittista graniittia. Isot maasälvän kiteet erottuvat eri tavalla kiiltelevinä pintoina.

Näkymä ensimmäiselle Salpausselälle

Museon pihapiirissä voi katsella sääilmiöitä ja ihmetellä ”puun latvoissa” kulkevia autoja. Itse asiassa autot kulkevat Hanko–Hyvinkää-tiellä, ensimmäisen Salpausselän reunamuodostuman harjannetta pitkin (kuva 8).

Kuva 8. Horisontissa näkyy ensimmäisen Salpausselän reunamuodostuma. Hanko–Hyvinkää-tie kulkee sen harjannetta pitkin.

Moision ja Pappilan kävelyreitti

Noin 2,5 kilometriä pitkä Moisio–Pappila-kävelyreitti (kuva 9) vie kävelijän historiallisiin maisemiin Pappilan pihoineen ja avarine peltonäkymineen. Reitti sopii myös liikuntaesteisille.

Kuva 9. Pappila–Moisio-kävelyreitti merkittynä kartalle. Kuva: Lohjan karttapalvelu.