Ojamon rautakaivoksen ja kartanon alueelle ei saa mennä ilman omistajan lupaa, sillä se on yksityisomistuksessa. Kartanoon ja kaivosaukkoihin voi tutustua Lohjan matkailupalvelukeskuksesta tilattavilla kierroksilla tai avointen ovien päivinä. Kartanossa järjestetään ryhmille tilauksesta esimerkiksi kahvitilaisuuksia, joiden yhteydessä voi myös kysyä mahdollisuutta tutustua ulkorakennuksen kiviin.
Rautakaivos
Ojamon rautakaivos oli Suomen ensimmäinen kaivos. Nyt sen vanhat kaivosaukot ovat kasvillisuuden peitossa yksityisellä maalla Ojamon kartanon pihapiirissä. Kuilu maan alla on noin 40 metriä syvä ja 75 metriä pitkä.
Kaivos perustettiin vuonna 1542, kun Etelä-Suomen laamanni ja Suitian linnan isäntä Erik Fleming sai kuningas Kustaa Vaasalta luvan louhia malmia malminetsijöiden 1530-luvulla löytämästä esiintymästä.
Ojamon malmi oli rikasta, mutta sitä oli odotettua vähemmän. Kaivoksella oli kuitenkin tärkeä merkitys, sillä malmin jalostamiseksi perustettiin ruukki ensin Mustionkoskeen 1550-luvulla ja myöhemmin Antskogin (1630), Billnäsin (1641) sekä Fiskarsin (1649) ruukit Pohjan pitäjään. Malmi kuljetettiin lautoilla ja jääreellä ruukkeihin.
Kaivoksessa oli töissä 15–30 kaivosrenkiä, jotka louhivat kiveä parhaimmillaan 150 tonnia vuodessa tulella kuumentamalla ja vedellä jäähdyttämällä. Työ oli raskasta ja vaarallista. Räjähdysaineet tulivat käyttöön 1700-luvulla.
Kaivoksen omistajat vaihtuivat monta kertaa, ja toiminta oli välillä pysähdyksissä. Vuonna 1657 tapahtui suuri onnettomuus, kun Lohjanjärven alla sijainnut kaivos sortui suunnittelemattoman louhinnan takia ja vesi täytti käytävät. Louhintaa jatkettiin uudelleen 1820-luvulla, mutta malmin ehtyessä kaivos suljettiin lopullisesti vuonna 1861.1
Ojamon Rautamalmi
Ojamon rautamalmi kuuluu karsimalmien ryhmään, jota esiintyy etenkin eteläisimmässä Suomessa svionisen liuskejakson kalkkipitoisissa vyöhykkeissä2. Itse malmi lienee koostunut pääasiassa harmahtavasta magnetiitista, mutta usein näihin karsimalmeihin sisältyy myös hieman kiisuja.
Koska varsinainen malmi on louhittu pois, tänä päivänä voi lähinnä löytää kaivoksen läheltä sivukiviä, joita ei ole voitu hyödyntää. Näitä on käytetty myös Ojamon kartanon ulkorakennuksen seinissä.
Sivukivet sisältävät silmämääräisesti mustanvihreitä ja rusehtavia kiviä, joissa voi erottaa amfiboleja ja pyrokseeneja sekä paikoitellen ehkä pieniä granaatteja (kuva 1). Jotkin kivet sisältävät vaaleampia osia, joissa on runsaasti plagioklaasia (kuva 2). Kokonaisuudessaan voisi sivukiviä mieltää pyrokseeni-sarvivälkegneisseiksi, joilla on vaihteleva raekoko. Kauko Parraksen kartassa vuodelta 1946 kaivosta lähinnä olevat kalliopaljastumat on kartoitettu pyrokseenigneisseiksi (kuva 3).
Teksti: Annika Nyström & Marja-Leena Nikander
Lähteet
- Salonen, Torsti (2020). Lohjan kaivokset ja louhokset. Luento 8.10.2020.
- Saltikoff, Boris, Puustinen, Kauko & Tontti, Mikko (2000). Suomen metallimalmiesiintymät. Saatteeksi Suomen malmiesiintymäkarttaan. Geologian tutkimuskeskus, Opas 49.
