Porlassa kulkee hieno ulkoilureitti entisen kalanviljelylaitoksen kupeessa Lohjanjärven rantaa myötäillen. Vanhan kalanviljelylaitoksen alue on 9,5 hehtaaria. Siihen kuuluu Lohjanharjun rinnettä ja 1860-luvulla tehdystä Lohjanjärven pinnan laskusta muodostunutta vesijättömaata, johon kalanviljelyaltaat on pengerretty.
Muinaisrannat
Porlan alueella voi tarkastella entisten kalanviljelyaltaiden takana rinteessä näkyviä ”terasseja”, jotka erottuvat myös kolmioidusta laserkeilausdatasta (kuva 1).
Ensimmäinen näkyvä terassi on varsin tuore ”muinaisranta”. Se muodostui, kun ihmiset laskivat Lohjanjärven pintaa useaan otteeseen 1600-luvulla sekä vuosina 1847 ja 1865. Laskujen seurauksena järven pinta aleni yli 1,5 metriä nykytasoonsa.1
Kuvassa 1 näkyy myös paljon vanhempi Ancylusjärven muinaisranta. Lohjalla se oli 70 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella noin 9 100 vuotta sitten2.
Muinaisrannat syntyvät maan kohoamisesta. Pirunpellot ovat kivikkoisia muinaisrantoja, joista vesi aaltoineen on huuhtonut hienomman aineksen pois painavampien kivien välistä (kuva 2). Lohjan seudulla on näkyvissä pirunpelto muun muassa Perttilässä.
Porlan kalanviljelylaitos
Porlan entisen kalanviljelylaitoksen alue on kuulunut niin kutsuttuun Ojamon lähteikköön, jonka lähteitä kutsuttiin myös Porolähteiksi. Vettä käytettiin muun muassa myllyjen voimanlähteeksi.
Taloustieteilijä Hugo Lagus (s. 1871) vietti kesiä Ojamolla ja vaelteli usein Porlassa. Hän hankki alueen omistukseensa ja alkoi vuonna 1916 rakennuttaa sinne luonnonravintolammikoihin perustuvaa kalanviljelylaitosta helpottaakseen maailman elintarvikepulaa. Porlaan valmistui 16 lammikkoa, joiden pinta-ala oli noin neljä hehtaaria.3
Laitos myytiin vuonna 1928 Kokemäenjoen lauttausyhdistykselle, joka tuotti kalanpoikasia uittovahinkojen korvaamiseksi. Laitoksessa kasvatettiin Lohjanjärven emokuhia poikastuotantoa varten sekä tuotettiin taimenen ja lohen poikasia.
Uiton loputtua velvoiteistutuksia ei enää tarvittu, ja Kokemäenjoen lauttausyhdistys vuokrasi Porlan Kalataloussäätiölle vuonna 1949. Nyt laitos suuntautui kalanviljelyn tutkimukseen, jota varten rakennettiin laboratoriorakennus 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Tänä aikana Suomeen tuotiin Porlan kautta uusia kalalajeja kuten jalokarppeja, nieriöitä ja peledsiikoja. Pikkubassin mukana Porlaan ilmestyi viisipiikki, joka edelleen elää Porlan lammikoissa. 1960-luvulta lähtien kehitettiin täpläravun viljelyä.
Kalataloussäätiö lopetti kalanviljelyn vuonna 1978, ja Porla siirtyi Riista- ja kalatalouden tutkimus-laitoksen (RKTL) hallintaan. Porlassa tuotettiin kevätkutuisten kalalajien ja täpläravun poikasia jatkokasvatukseen. Ingarskilajoen taimenenpoikasista kasvatettiin emokaloja. Porlassa kehitettiin menetelmät karpin, toutaimen ja täpläravun viljelyyn, kuhan poikasten massatuotantomenetelmä sekä 1980-luvun alussa ravun mädin keinohaudontamenetelmä ja haudontalaite.
Lohjan kaupunki osti maa-alueen vuonna 1981. RKTL lakkautti Porlan kalanviljelylaitoksen 1995. Sen jälkeen Porlassa on toiminut yksityinen kalanviljely-yritys.
Porlan luontoarvot
Porlan alueelle suunniteltiin asemakaavoituksen yhteydessä kerrostaloja 2010-luvulla. Kaavoitusta varten tehtiin vuonna 2014 luontoselvitys4, jonka tulosten perusteella valtaosa suunnittelualueesta jätettiin muuhun tarkoitukseen kuin rakentamiseen.
Luontoselvityksen mukaan Porlassa on monipuolinen kasvisto mutta ei uhanalaisia putkilokasvilajeja. Linnuston lajimäärä ja parimäärä ovat korkeita (kuva 3). Pesiviä lajeja oli 32, ja niistä arvokkaimpia ovat pikkutikka, sirittäjä, telkkä ja harmaapäätikka. Porla on kalanviljelyaltaiden vuoksi tärkeä lepakoiden ruokailualue. Alueella havaittiin kolme lepakkolajia: pohjanlepakko, vesisiippa ja viiksisiippa/isoviiksisiippa. Alue on EU:n luontodirektiivin mukainen viitasammakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Erityisesti luonnontilaisimmat läntiset altaat (Ojamon puolella) soveltuvat viitasammakolle, ja ne ovat myös sudenkorentojen lisääntymispaikkoja. Sudenkorentolajeja löydettiin 17, ja niistä täplälampikorento ja idänkirsikorento ovat EU:n luontodirektiivilajeja.
Porla on luontotyypeiltään ja kasvilajistoltaan erityinen ja monipuolinen, ja siellä on rikas lajisto. Vanhat kalanviljelyaltaat on todettu luonnon monimuotoisuudelle erityisen arvokkaaksi elinympäristöksi, etenkin vesi- ja rantakasvillisuuden kannalta. Altaiden kasvisto on monipuolista koostuen sekä upos- ja kelluslehtisistä kasveista että ilmaversoisista kasveista, joista mainittakoon harvinainen varstasara ja kauniskukkainen keltakurjenmiekka.
Porlassa on myös lajistoltaan hieno pähkinäpensalehto, jossa kasvaa muun muassa harvinaista lehtosinijuurta runsaiden valko- ja sinivuokkokasvustojen seassa. Lehdosta voi löytää myös toisen jalopuun, metsälehmuksen. Erikoisuutena ovat pienialaiset lähteet ja tihkupinnat, joista harjun pohjavesi purkautuu esille. Niille on muodostunut aivan oma lajistonsa.
Nykyisessä, vuoden 2017 asemakaavassa Porlan länsipuolen altaat on suojeltu, kalanviljelylaitoksen rakennusten alue on puistoa ja muu osa on lähivirkistysaluetta. Alueen ulkopuolella oleva Porlan lehto on suojeltu luonnonsuojelulailla. Osa alkuperäisistä altaista on umpeenkasvaneita. Piha-alueella on kalastusmestarin talo, vesilaboratoriorakennus ja betoninen hautomorakennus sekä Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasema. Alueen läpi kulkee rantaa myötäillen kevyenliikenteen väylä Hiidensalmesta Ojamolle. Porlasta on muodostunut Lohjalaisten yhteinen ulkoilu- ja luonnontutkimispaikka.
Teksti: Annika Nyström, Marja-Leena Nikander & Risto Murto
Lähteet
- Lohjanjärven rantaosayleiskaavaluonnos. Perusselvitykset. Tavoitteet. (1995). Lohjan kunta. Pdf-tiedosto
- Glückert, Gunnar (1986). The First Salpausselkä at Lohja, southern Finland. Bull. Geol. Soc. Finland 58, Part 1, 45–55. Pdf-tiedosto
- Kaukoranta, Markku & Järvenpää, Teuvo. Porlan historia. Pro Porla ry. Verkkojulkaisu
- Ahola, A., Koskimies, P., Nupponen, K., Pynnönen P. & Vasko, V. (2015). Lohjan Porlan asemakaava-alueen luontoselvitys vuonna 2014. Raportti 2.2.2015. Faunatica Oy. Pdf-tiedosto
