Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Lohjan seudun yhdistys

Lohja
Navigaatio päälle/pois

Mereen kerrostuneet sedimentit ovat tiivistyneet alun perin sedimenttikiviksi, minkä jälkeen ne ovat metamorfoituneet ja muuttuneet gneisseiksi. Lahokallion pohjoiskärjessä kalliossa voi erottaa hieman eri koostumuksen omaavia kerroksia toisistaan epätasaisen rapautumisen perusteella: toiset kerrokset ovat vuosien saatossa rapautuneet syvemmälle kuin toiset (kuva 1). Syvemmälle rapautuneet kerrokset voivat sisältää enemmän esimerkiksi karbonaattimineraaleja tai kiilteitä, kun taas runsaasti kvartsia ja maasälpiä sisältävät kerrokset rapautuvat hitaammin.

Kalliossa näkyy myös muunlaisia kulumisen jälkiä. Mannerjäätikkö on liikkuessaan kuluttanut kallioperämme pintaa ja jättänyt jälkeensä näkyviä uurteita (kuva 2).

Epätasaisesti rapautunut kallio
Kuva 1. Kivilajien erottaminen ei ole helppoa muun muassa jäkälien takia. Kallion syvemmälle rapautuneissa kerroksissa saattaa kuitenkin olla enemmän esimerkiksi karbonaattimineraaleja tai kiilteitä. Kuva: Annika Nyström.
Jään kuluttamia uurteita kalliossa
Kuva 2. Ilta-auringon varjot auttavat erottamaan jääkauden kuluttamia uurteita. Kaislasta tehty nuoli osoittaa yhtä uurretta ja jään kulkusuuntaa. Kuva: Annika Nyström.

Teksti: Annika Nyström