Lahokallio ja rapautuminen

Lohkareet

Kallioperän liuskeisuus ja sitä vasten kohtisuoraan tapahtunut rakoilu ovat paikoitellen aiheuttaneet kivilajille melko tyypillisen porrasmaisen ulkoasun lohkareiden irrotessa.

Lohkareiden irtoaminen kalliosta on edelleen jatkuva prosessi. Maastossa näkyykin lohkareita, jotka ovat todennäköisesti ironneet hiljattain, sillä ne eivät ole esimerkiksi sammalten peitossa. Kalliossa näkyy myös varsin leveitä rakoja, joista mahdollisesti melko pian irtoaa uusia kiviä esimerkiksi pakkasrapautumisen seurauksena (kuva 1).

Liekö rapautuva kallio irtoavine lohkareineen paikan nimen perustana?

Kuva 1. Rapautumisprosessissa lohkareita irtoaa pitkin liuskeisuuspintoja ja rakoja. Kuva: Annika Nyström.

Uurteet

Viime jääkaudet ovat mekaanisesti kuluttaneet kallioperäämme useita metrejä. Kallioiden pinnoilla erottuu siellä täällä uurteita, jotka kertovat jään liikkeen suunnasta. Esimerkiksi Lahokallion niemen lounaisrannan tuntumassa näkyy tällaisia uurteita (kuva 2).

Kuva 2. Uurteet kertovat jään liikkeen suunnasta jääkaudella (nuoli). Gneissin liuskeisuus erottuu erisuuntaisena raidallisuutena. Nuolen kärki sijoittuu gneissiä leikkaavan graniittijuonen kontaktiin. Kuva: Annika Nyström.

Teksti: Annika Nyström

Logot