Pörriäiset ja perhoset vetivät väkeä

Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Janne Heliölän esitelmä pölyttäjistä veti Lohjan pääkirjaston Järnefeltinsalin lähes täyteen eli paikalle saapui noin 60 ihmistä. Tilaisuus järjestettiin Lohjan Seudun ympäristöyhdistyksen kevätkokouksen yhteydessä.

Pölyttäjät ovat ruuantuotannolle ja ekosysteemien toiminnalle tärkeitä, ja on laskettu, että Suomen maatalous hyötyy pölyttäjistä 30–50 miljoonaa euroa vuodessa. Pölyttäjien määrä on kuitenkin 2000-luvulla laskenut. Syynä on ennen kaikkea elinympäristöjen ja mesikasvien väheneminen, mutta myös saasteet ja kemikaalit, loistaudit, kilpailevat tarhatut pölyttäjät sekä vieraslajit uhkaavat pölyttäjiä.

Uhanalaisia lajeja on eritoten päiväperhosissa ja erakkomehiläisissä. Yöperhosten kokonaismäärässä ei ole tapahtunut niin suurta muutosta; toiset lajit ovat runsastuneet, toiset vähentyneet. Kansalaiset voivat parhaiten huolehtia pölyttäjistä jättämällä ainakin osan pihoista ja puutarhoista luonnontilaan.

Sympaattisen pulleat ja pörröiset kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjiä

Tärkeimpiin pölyttäjiin kuuluvat kimalaiset, joita on tavattu Suomessa 37 lajia. Kimalaisten havainnoinnin voi aloittaa jo varhain keväällä, kun kuningattaret kömpivät maapesistään. Tutuimpia ja yleisimpiä ovat mustakeltaiset mantukimalaisen kaltaiset lajit, mutta myös mustapunaisia, mustaruskeita ja ruskeavalkoisia kimalaislajeja löytyy.

Kimalaisten vuodenkierto ei ole Suomessa hedelmien ja marjojen pölyttämisen kannalta täysin ihanteellinen, sillä niiden muninta alkaa toukokuussa ja työläiset kuoriutuvat vasta kesäkuussa, jolloin useiden kasvien paras pölytysaika on jo ohi. Alkukesällä kimalaisia vaivaavat loiskimalaiset, joiden naaraat tunkeutuvat isäntäkimalaisten pesiin ja pyrkivät syrjäyttämään alkuperäiset kuningattaret. Loiskimalaiset valtaavat vuosittain keskimäärin vajaat 10 prosenttia kimalaispesistä.

Keski- ja loppukesällä kimalaiset pölyttävät esimerkiksi apilaa, ohdakkeita, ruusuruohoja ja kanervia. Kimalaiselle maistuu myös vieraslaji lupiini, jonka siitepöly saattaa kuitenkin haitata niiden lisääntymistä. Kuningattaret vetäytyvät talvilepoon aikaisimmillaan jo elokuussa. Sen jälkeen yhdyskunta alkaa rappeutua ja työläiset ja koiraat kuolevat ensimmäisiin pakkasiin.

Päiväperhosten määrät ovat laskussa

Varhaisimmat talvehtivat päiväperhoset lähtevät liikkeelle, kun lunta on vielä maassa. Keväällä tapaa tutuimpia lajeja kuten sitruuna-, nokkos- ja neitoperhosia. Viimeisiä talvehtijoita näkee juhannukseen saakka, ja uusi sukupolvi aikuistuu heinäkuussa, jolloin lentävien päiväperhosten määrä on suurimmillaan. Heinäkuussa voi tavata esimerkiksi sini- ja kultasiipiä sekä hopeatäpliä. Elokuussa lentelevät muiden muassa amiraalit ja ohdakeperhoset.

Lohjan seudun päiväperhosista löytyy runsaasti tietoa perhosharrastaja Juha Korhosen havainnoista, joita hän on tallettanut eritoten Sammatin maisemissa. Vuosittaiset määrät ja lajien kannanvaihtelut noudattelevat kutakuinkin valtakunnallista suuntausta. Kokonaismäärä on ollut laskussa eritoten vuoden 2012 jälkeen. Aikaisemmin hyvin yleinen tesmaperhonen on taantunut tuntuvasti. Uusi tulokas karttaperhonen runsastui aluksi nopeasti, mutta sittemmin kanta on pysynyt pienenä. Valtakunnallisesti uhanalainen kalliosinisiipi on sen sijaan elinvoimainen mm. Virkkalassa, Karkalissa ja Sammatissa.

Pölyttäjien seuranta harrastuksena

Pölyttäjien seuranta on Suomessa vapaaehtoisten varassa. Käynnissä on neljä seurantaa: valtakunnallinen päiväperhosseuranta (1991 alkane), yöperhosseuranta (1993–), maatalousympäristön päiväperhosseuranta (1999–) sekä kimalaisseuranta (2019–).

Aloittelevalle harrastajalle sopivat parhaiten juuri kimalaiset ja päiväperhoset. Harrastajan perussettiin kuuluvat kännykkäkamera, määritysopas, haavi ja kirkas muovi- tai lasipurkki. Seurantoihin on helppo osallistua, ja verkossa voi ilmoittaa myös yksittäishavaintoja. Apua saa lisäksi esimerkiksi harrastajien Facebook-ryhmistä.

Määritysohjeita ja lisätietoja saa mm. näiltä sivustoilta:

• Kimalaisten tunnistusopas (mappa.fi)
• Kimalaisseuranta (ympäristö.fi)
• Päiväperhosseuranta (ympäristö.fi)
• Ötökkätieto (ötökkätieto.fi)
• Luontohavaintopäiväkirja: Vihko (Laji.fi)
• Lajihavaintojen tunnistus ja tallennus: iNaturalist Suomi (iNaturalist.laji.fi)