Kansallinen vedyn siirtoverkko, YVA-ohjelma

Keravan ympäristönsuojeluyhdistyksen mielipide Suomen kansallisen vedyn siirtoverkon ympäristövaikutusten arviointiohjelman osasta V, Etelä-Suomi

Kansallisesta vetyputkiohjelmasta tulee väkisinkin mieleen tilanne toisen maailmansodan jälkeen. Silloin mahtavat lohijoet Kemijoki, Oulujoki ja Iijoki valjastettiin sähkön tuottamiseen. Luotiin suuret Lokan ja Porttipahdan säännöstelyaltaat. Kalateitä ei tehty, lohi hävisi ja paikallisten ihmisten mieleen jäi katkeruus suurimman osan hyödystä valuessa Etelä-Suomeen. Perusajatus vihreästä vedystä jalostettavista tuotteista (energian varastointi, lannoitteet, teräksen valmistus, sähkö, kaukolämpö ja liikennepolttoaineet) on järkevä, mutta kun koko prosessi on vasta aivan alkutekijöissään, on hyvä suunnitella asiat kunnolla, ettei tehdä samoja virheitä kuin 80 vuotta sitten.

Vihreää vetyä on tarkoitus tuottaa tuulivoimaloiden sähköllä. Suunnitteilla on valtava määrä uusia tuulivoimaloita ja tuulivoimalapuistoja. Niistä huomattavan suuri osa on tarkoitus pystyttää pohjoisen vielä rakentamattomille suoerämaa-alueille ja vaarojen rinteille, kun taas sähköä ja sillä tuotettavaa vetyä tullaan käyttämään Etelä-Suomessa. Erämaa-alueille sijoittuvan tuulivoimarakentamisen seurauksia ovat luonnon ja maisemien laaja tuhoutuminen sekä herkkien lajien kuten metsäpeuran ja maakotkan vaarantuminen. Myös porotalous elinkeinona on vakavasti uhattuna. Tuulivoimalat tulee pyrkiä ensisijaisesti rakentamaan eteläiseen Suomeen, missä sähköä eniten käytetään. Hyviä paikkoja ovat teollisuusalueet, satamat ja liikenneväylien varret, ei neitseellinen luonto. Itse putkilinja tulee Suomessa kulkemaan 14 000 maanomistajan kiinteistöjen läpi, mikä aiheuttaa massiivisia ongelmia.

Keravan ympäristönsuojeluyhdistys arvioi vetyputken reittiä lähinnä Pohjois-Paippisen ja Porvoon välisen alueen osalta. Putkelle on Pohjois-Paippisen jälkeen esitetty kaksi vaihtoehtoista reittiä. Läntinen vaihtoehto kulkee aivan Sipoon Talmassa sijaitsevan Degerbergin luonnonsuojelualueen rajaa pitkin. Läntinen vaihtoehto kulkee lähimmillään 240 metrin päässä Rörstrandin vanhasta metsästä, itäinen vaihtoehto 410 metrin etäisyydellä. Arviointiselostuksessa todetaan, että Rörstrandin ”alue on Uudenmaan suurimpia vanhan luonnonmetsän alueita ja niistä ehkä edustavin. Koko Etelä-Suomessa ei ole paljonkaan näin luonnontilaisena säilynyttä metsää”. Tähän arvioon on helppo yhtyä, sillä Rörstrand on suojeluarvoiltaan hyvinkin luonnonpuistotasoa. Läntinen putkivaihtoehto kulkee lähimmillään 750 metrin päässä Sipoonkorven kansallispuistosta ja itäinen 1400 metrin päässä Kummelbergenin luonnonsuojelualueesta. Vaikka putken vaatima tila on pieni ja etäisyydet vaikuttavat kartalla riittäviltä, on huomioitava, että alueet ovat varsinkin linnuston kannalta tärkeitä (MAALI) ja pienikin häiriö lisääntymisaikana voi johtaa esimerkiksi pöllöjen kohdalla pesän hylkäämiseen. Tämän takia yhdistys pitää putken itäistä vaihtoehtoa ehdottomasti parempana. On hyvä, että Rörstrandin metsästä tehdään YVA-tarvearvio.

Hankkeeseen voi tutustua tarkemmin ympäristöhallinnon sivuilla.