Hulevesien hallinnassa tarvitaan rankkasateiden kohdatessa sekä toimivia vedenpoistokanavia että riittävän imukykyisiä maa-alueita, joissa on vedelle viivytyskatkoksia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että metsiä ja muita kasvillisuuspintoja ei saa hävittää vaan pyrkiä niitä päinvastoin lisäämään.
Hulevesien hallinnassa tarvitaan rankkasateiden kohdatessa sekä toimivia vedenpoistokanavia että riittävän imukykyisiä maa-alueita, joissa on vedelle viivytyskatkoksia. Keravan kaupungilla on voimassa oleva hulevesisuunnitelma ja se on huolehtinut hulevesistä mm. rakentamalla ja kunnostamalla hulevesiviemäreitä ja -putkistoja. Lisäksi eri puolille kaupunkia on rakennettu hulevesialtaita, hulevesikosteikkoja ja viivytysaltaita. Koska jo 70 % kaupungin pinta-alasta on asuin- ja liikerakennusten peittämä, on jäljellä olevan 30 %:n vedenimukyvystä pidettävä huolta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että metsiä ja muita kasvillisuuspintoja ei saa hävittää vaan pyrkiä niitä päinvastoin lisäämään. Pihojen ja parkkipaikkojen asfaltointi ei pitäisi olla ensisijainen ratkaisu, vaan asfaltointia tulisi välttää.
Vaikkei alustavan arvioinnin mukaan Keravalla ei ole todettu merkittävää hulevesitulvariskiä on huomioitava, että erityisesti Kytömaalla Myllypuron valuma-alueella on muutaman viime vuoden aikana kaadettu paljon metsää ja pystytetty asuntoja sekä teollisuusrakennuksia. Tämä alue vaatii erityistä silmälläpitoa.
Arkkitehti Kari Martikainen hahmotteli Keravan asemanseudun tulevaisuutta mielipidekirjoituksessaan (K-U 9.3.). Martikaisen havainnekuvasta paljastunee syy siihen, miksi pysäköintitaloa suunnitellaan nyt Keravan asemapuiston tilalle eikä nykyisten parkkialueiden paikalle. Taustalla näyttäisi olevan se, että kaupunki ja valtio myyvät pysäköintialueet mieluummin kerrostalotonteiksi.
Arviointiselostuksessa on päädytty suosittelemaan Nikkilän eteläpuolista linjausta jatkokäsittelyyn. Keravan ympäristönsuojeluyhdistys on myös eteläisen vaihtoehdon kannalla. Sen etuna ovat vähäisemmät vaikutukset asumiseen ja ympäristöön, vaikka nämä vaikutukset ovatkin kielteisiä. Valittiinpa Itäradan toteuttamiseen mikä linjaus hyvänsä, rataa ei voi perustella ilmastohyödyillä.
Ratasuunnitelmaan kuuluu useiden radan läheisyydessä kulkevien ojien perkaaminen. Ojia tulee perata vain välttämättömiltä osin ja minimoida alavirtaan syntyvät haitat. Väylävirasto voisi osoittaa toimintansa vastuullisuuden tekemällä alueen virtavesiin toimia, jotka kompensoivat perkaamisesta aiheutuvat haitat ja parantavat taimenen edellytyksiä nousta Myllypuroon kutemaan.