Tuulivoimalan huminassa

Sateisena syyskuun sunnuntaina meitä on 13 ihmistä ympyrässä Luhangan Latamäen tuulivoimalan parkkipaikalla valmiina näkemään ja kuulemaan: Minne saakka voimalan ääni kantaa? Miten paljon ja millaista metsää kaavailtujen lisävoimaloiden alle jäisi? Miten rakentaminen vaikuttaisi seudun eliölajeihin ja monimuotoisuuteen?

Latamäessä on kuusi tuulivoimalaa. Muutaman kymmenen metrin päästä kuuluu voimakas humina voimalan lapojen pyörimisen tahdissa. Näin lähellä 200 metrin korkuista voimalaa en ole ennen ollut. Kauempana näen verkkaisesti pyörivät parin muun myllyn siivet. Lähistölle Latamäki-Latavuori -alueelle on suunnitteilla seitsemän 300 metrin korkuista, entistä tehokkaampaa tuulimyllyä lisää.

Pääsemme luhankalaisen Annina Olkkosen opastamina metsään, jossa meitä tervehtii töyhtötiainen. Komealla kalliolla on ollut metsojen soidinpaikka. Annina on selvittänyt lähistöltä useita metsojen elinpiirejä.

Valkjärven suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Koskinen kertoo, että olemme keskellä Hiljaista helmeä. Koko kaavailtu voimala-alue kuuluu Keski-Suomen hiljaisiin alueisiin.

Hiljaisessa metsässä kävellessämme loistavat erilaiset jäkälät ja siellä täällä kantarelliryhmät. Sade taukoaa, ihailemme kolopuuta. Olemme selvästi vanhassa metsässä. Alueen luontoa ei ole vielä perusteellisesti kartoitettu. Havaintoja on niin karhusta, sudesta kuin ahmastakin. Annina tietää, että lähistöllä on kolme kaakkurilampea.

Mukanamme on luontokartoittaja Marjo Pihlaja, joka näkee Luhangan monipuolisessa metsässä korkeita luonto-arvoja. Hänen mukaansa on todella tärkeää, miten ja milloin luontokartoitukset tehdään. Eri vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina saadaan erilaisia havaintoja.

JYSY on ottanut perustellusti kielteisen kannan Latamäki-Latavuori -hankkeeseen, eikä se ole enää mukana Keski-Suomen maakuntakaavaan merkityissä soveltuvissa tuulivoima-alueissa. Suur-Savon Sähkö jatkaa silti voimaloiden suunnittelua. Kunnalla on lopullinen päätösvalta.

Yhdistyksemme toimialueelle on suunnitteilla toinenkin tuulivoima-alue Joutsan Höystösensuolle. Retkueemme suuntaa sinne ruokatauon jälkeen. Paikallinen opastajamme sairastui, ja joudumme suunnistamaan kartan avulla kaavailluille tuulimyllyjen paikoille.

Metsäautotien varrelle, melko nuoren talousmetsän siimekseen on merkitty voimala, jonka paikalle löydämme pienen etsiskelyn jälkeen. Joitakin myllyjen paikkoja bongaamme pellolta, joka on entistä turvetuotantoaluetta.

Keski-Suomen ELY-keskus on lausunut, että Höystösensuo on kaakkoisen Keski-Suomen tärkeimpiä muuttolintujen levähdysalueita. Kurkien ja hanhien lisäksi siellä on havaittu maakunnallisesti merkittäviä määriä isoja, osin uhanalaisia petolintuja.

Erityisen merkittäviä ELY:n mukaan ovat havainnot äärimmäisen uhanalaisista haarahaukoista. Yksi haarahaukkojen harvoista pesimäpaikoista on Pohjois-Suonteella, mistä linnut käyvät Höystösensuolla saalistamassa.

Leivonmäen kansallispuiston ystävät -yhdistys puolestaan pitää huonona tuulimyllyjen näkymistä kansallispuistosta avautuvassa kaukomaisemassa. JYSY ei ole vielä ottanut kantaa Höystösensuon hankkeeseen.

Marjo Pihlajan esittämän taulukon mukaan kahden megawatin tuulivoimala vie metsästä 1,5 hehtaarin pinta-alan. Saman energiamäärän tuottaminen puuta polttamalla vaatii eteläisen Suomen metsässä noin 12 hehtaarin hakkuut vuosittain. 50 vuodessa voimalan tarvitsema pinta-ala ei kasva, mutta puuta joudutaan korjaamaan ainakin 600 hehtaarilta. Lisäksi metsän uusiutuminen kestää 50-100 vuotta.

Laskeva ilta-aurinko purppuroi pilviä palatessamme kohti Jyväskylää. Massiivisen tuulimyllyn haamukuva ja paljon sulateltavaa jäi mieleen. Uusiutuvia energiantuotantomuotoja tarvitaan, myös tuulivoimaa. Mutta sen rakennusbuumi tuntuu kasvaneen jo yli äyräitten.  Ilmaston lämpenemisen hillitseminen ja luontokadon torjuminen vaatisi kulutuksemme voimakasta vähentämistä, mutta tuntuu, että vihreä siirtymä kaivoksineen ja tuulivoimaloineen antaa monen mielestä jatkoaikaa kuluttamiselle. Erämaisiin metsiin rakentaminen lyö korville monimuotoisuuden ja hiilinielujen kasvattamista sekä virkistyskäyttöä.

Harvoja jäljellä olevia hiljaisia alueita ei saa tuhota, vaikkei niillä olekaan virallista lain suojaa.

JYSYn tuulivoimaretkellä 17.9.2023 mukana
Ritva Kupari