Tiirojen pelastusoperaatio
Kesä-heinäkuun vaihteessa tuli tieto, että Veljeskodin purkutuomion alla olevan rakennuksen katolla on useita kalatiiran pesiä ja poikasia. Niinpä suunnistimme sinne. Sieltäpä löytyi vähintää 24 poikasta ja päälle muutama munapesä. Myös naurulokki oli asettunut pesimään korkeimman osan katolle. Katolla oli pientä soraa mikä muistuttaa järvenrantaa. Linnuilla ei ole juurikaan vihollisia siellä. Katolle eivät tule minkit, kärpät ym. Yhteisvoimin kalatiirat pystyvät pitämään varikset loitolla. Eipä siis mikään ihme että kalatiirat valitsevat kattopesinnän.
Ongelmana oli se että tiirat hyökkäsivät vähän väliä työmiesten niskaan. Toisaalta katolta putoili usein poikasia maahan. Oli odotettavissa että kun purku etenee niin kohta kaikki poikaset olisivat maassa. Ne eivät olleet vielä riittävän suuria lentääkseen.
Olimme yhteydessä siilinjärviseen eläinsuojeluneuvoja Minnna Pelliseen. Hänen kanssa neuvottelimme työnjaosta. Sovimme että Minna on yhteydessä purku-urakoitsija Purkkumerkki Oy:öön. He päättivät muuttaa purkujärjestystä siten että viimeisenä purettaisiin rakennuksen osa missä poikaset olisivat. Jarmo Yliluoma ja rengastaja Janne Taskinen puolestaan tekisivät “lastentarhan” tiiran poikasille. Yhteistyö purkufirman kanssa sujui erinomaisesti. Saimme apua työntekijöiltä. Heiltä löytyi työkalut ja tikapuut käyttöön. Rakennustarvikkeet haimme Veljeskodin sisältä.
Keräsimme kaikki poikaset yhteen etteivät ne tarhan rakentamisen aikana hyppäisi alas kadulle. Kehikko syntyi nopeasti ja siihen virittelimme verkon. Sen korkeus oli 1,5 m. Pinta-ala noin 4 m x 5 m. Laitoimme aitauksen sisään muutamia auringonsuojia ja piilopaikkoja. Lopulta kalatiiran poikaset rengastettiin ja laitettiin upouuteen “lastentarhaan”.
Poistuttuamme katolta emot alkoivat ruokkia poikasia melko pian. Joillakin aikuisille linnuilla kesti pitempään tottua muutokseen. Ainakin aluksi osa aristeli laskeutua aidatulle alueelle. Pian ne kuitenkin tottuivat tilanteeseen. Tiiraemo tunnistaa oman poikasensa äänestä joten ne tiesivät missä kohtaan aitausta oma jälkeläinen kuljeskeli.
Rakentamisen jälkeen kävimme useampana päivänä varmistamassa, että emot uskaltavat käydä ruokkimassa poikasia. 14.7. tarkastuksessa poikaset kykenivät jo nousemaan metrin korkeutuun tarhassa. Niitä oli jäljellä 12. Kuolleena löytyi 5 ja 7 oli omin avuin pystynyt lentämään aidan yli. Luonnossa kuolleisuus on tätä korkeampi. Päätimme että tarha puretaan. Poikaset siirtyivät rauhallisesti kävellen purkamattoman katon osaan. On todennäköistä että, jo nyt lentokykyiset poikaset, siirtyvät parissa päivässä Porovedelle nauttimaan Suomen suvesta!
