Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Savon piiri Iisalmen yhdistys

Iisalmi
Navigaatio päälle/pois

Pitäsköhän metästä olla huolissaan -metsäseminaari 31.10.2022

Mietteitä Metsäkeskuksen ja metsänhoitoyhdistys Savotan seminaarin tiimoilta. 

Mielestäni meidän pitää muuttaa suhtautumista luontoon. Se ei voi olla ehtymätön vain ihmisten tarpeiden tyydyttäjä. Luonnossa toimii monimutkaiset ekologiset periaatteet. Tasapainon horjuminen etenee usein hitaasti eikä sitä ole helppo myöskään huomata tai myöntää.

Meille on tullut tutuiksi sanoiksi  Ilmaston lämpeneminen, luontokato, hiilineutraalisuus, ennallistaminen, energian riittävyys, vesistöjen rehevöityminen, avohakkuu  ja jatkuva kasvatus, lannoitus, tuholaistorjunta, suojelualueet, metso-ohjelma jne. 

Sonkajärveläistä metsää, kuva: Jarmo Yliluoma

Metsäluonto ja toimenpiteet siellä, heijastuu ensimmäisenä lähi ympäristöön.  Ymmärrän hyvin ettei luonnon muuttumista voi pysäyttää tai kapseloida johonkin tiettyyn ajanjaksoon. Muutos on siis jatkuvaa. Kyse onkin pitkälti muutoksen määrästä, vauhdista ja siitä miten voimme ja miten metsäluonto kykenee  sopeutumaan siihen.

Pidän luonto- ja lajikatoa sekä lajien elinvoiman heikkenemistä eräänä tärkeimmistä metsäluontoa uhkaavista tekijöistä. Metsäluonto on yksipuolistunut, sekametsiä on yhä harvemmassa, metsät ovat sirpaloituneet ja vanhoista metsistä on vain rippeitä jäljellä. Punainen kirja (2019) osoittaa  uhanalaisten eläinten ja kasvien määrän kasvua ja metsälajien kantojen heikkenemistä.

Paneelissa nousi voimakkaasti esille ennallistaminen. Se herätti laajaa vastustusta ainakin EU:n kaavailemina toimenpiteinä. Toisaalta näkemys siitä, että mitä ennallistaminen on, eroaa suuresti metsänomistajilla ja luonnonsuojelijoilla. Pidin aikoinaan tehtyjä soidenojituksia useimmiten virheenä. Metsänomistajat puolestaan esittivät painokkaasti kuinka paljon puustonkasvua turvemailla on saatu aikaan ja kuinka hyvä turvemaiden hiilinielu on on. Heiltä lähes kokonaan unohtui haitat mm. ojituksen vaikutukset vesistöihin. Olin kyllä heidän kanssa samaa mieltä että pitää tehdä ennallistamissuunnitelmat kunnolla ja arvioida niiden vaikutukset.

Hiilinieluasiasta ei sen sijaa juurikaan keskusteltu. Minusta on sangen hätkähdyttävää miten paljon lyhyessä ajassa metsien hiilensidontakyky on laskenut. Siihen vaikuttavat muun muassa runsaat hakkuumäärät ja  loppuhakkuiden aikaistuminen. Puuston loppuhakkuuikä on pudonnut viimevuosina reippaasti. Voidaankohan  puhua jo puiden viljelystä. 100v metsä on luonnon kannalta jo ihan eri kuin nykyinen hakkuukypsä metsä.

Metsäalueet myös sirpaloituvat koko ajan. Eläinten ja kasvien geneettinen monimuotoisuus kaventuu kun vaihtuvuutta populaatioiden välillä ei pääse tapahtumaan. Miten varmistamme metsäalueiden   kytkeytyneisyyden toisiinsa?

Viime aikoina on tuulivoimala hankkeita laitettu vireillä hurjasti. Kuka  ymmärtää niiden yhteisvaikutuksen metsäluonnolle? Pelkään pahoin ettei kukaan. Voi olla, että nyt hyväksi ja tarpeelliseksi katsottu toiminta, helposti paisuu liiallisiin mittasuhteisiin. Se voi pahimmillaan vuosien kuluttua osoittautua lähes vastaavaksi flopiksi kuin soiden ojitukset. Minulla ei ole myöskään tiedossa onko metsäalueilla tehty tutkimuksia tuulivoimaloiden vaikutuksia pölyttäjiin ja hyönteisiin.

Huolissaan ollaan – Tarttis tehdä jotakin!

Kai Jäderholm