Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Savon piiri Iisalmen yhdistys

Iisalmi
Navigaatio päälle/pois

Kallavesi, Savon metsät ja Talaskankaan sudet säästyvät.

Korkeimmalta hallinto-oikeudelta merkittäviä päätöksiä 2019 vuoden lopulla

 

Finnpulp Oy:n ympäristölupa Kuopion Sorsasaloon suunnitteilla olleeseen biotuotetehtaaseen (lue sellutehtaaseen)  kumoutui korkeimmassa hallinto-oikeudessa.  Tärkeimmäksi kriteeriksi nousi jätevedet. KHO tukeutui päätöksessään mm. EU-tuomioistuimen linjaan, jos hanke aiheuttaa merkittävää pilaantumista suhteessa vesien tilaan  tulee ympäristölupa hylätä.

Kallavesi siis säästyi näillä näkymillä.  Tehtaan vesistölle aiheuttama lisäkuormitus olisi ollut merkittävä. Sen takia vesistön hyvän tilan säilyttäminen tai saavuttaminen olisi selvästi vaikeutunut varsinkin päästöjen pitkäaikais- ja yhteisvaikutusten takia.

Tehdashankkeen kaatuminen on myös voitto savolaisille metsille. Nyt metsien pirstaloituminen ja yksipuolistuminen ainakin hidastuu. Mahdollisuus metsäekosysteemien säilymiseen siis paranivat, kun metsänhakkuut eivät ainakaan räjähdysmäisesti kasva.

 

Murtomäen tuulivoimalapuisto   KHO:2019:160 ratkaisulla tuulivoimayleiskaavapäätös kumoutui riittämättömien luonnonarvojen vaalimista koskevien selvitysten vuoksi.

 

Murtomäen tuulivoimapuiston osayleiskaavat on laadittu kokonaisuutena, jossa Vieremän kunnan puolelle sijoittuu 18 voimalaa ja Kajaanin kaupungin puolelle yhdeksän voimalaa.

Korkein hallinto-oikeus linjaa että osayleiskaavaa laadittaessa ei ole riittävällä tavalla selvitetty suden lisääntymispaikkoja ja tuulivoimapuiston rakentamisen vaikutuksia niihin. Myöskään elinympäristön pirstoutumisen vaikutuksia lajien välisiin vuorovaikutussuhteisiin ei ole selvitetty riittävästi.

Kho toteaa myös seuraavaa:

Sudella on synnytyspesän lisäksi useita pentujen siirtopesiä. Suden onnistuneen lisääntymisen kannalta on keskeistä, että alue, jolla susilaumat ovat säännöllisesti lisääntyneet, säilyy lisääntymiselle suotuisana eli ihmistoiminta alueella on minimaalista ja satunnaista. Jos susi ei muuttuneista olosuhteista johtuen voi enää lisääntyä pysyvästi alueella, kysymys on vähintäänkin lisääntymispaikan heikentämisestä.

Toistuva liikehdintä alueella on merkittävä haitta suden esiintymiselle ja pesinnän aloitukselle. Tuulivoimapuistoalueen aiheuttama välttely todennäköisesti johtaa suden reviirin sijainnin ja painotuksen muuttumiseen susien muuttaessa pois kaava-alueelta ja sitä laajemmalta ihmistoiminnan haittavyöhykkeeltä. Koska tuulivoimapuistojen vaikutuksista suden esiintymiseen ja lisääntymiseen ei ole luotettavaa tutkimustietoa, hanketta ei voida toteuttaa suden esiintymisen ja lisääntymisen kannalta merkittäväksi todetulla alueella.

Luonnonsuojelulakiin perustuva lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto oli voinut koskea vain verrattain suppeita alueita, eikä mainittu säännös siten velvoittanut suojelemaan siinä tarkoitettujen eläimien, kuten tässä tapauksessa suden, koko elinympäristöä. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisen kiellon noudattamisen arvioinnissa oli kuitenkin otettava huomioon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittelyyn liittyvät lajikohtaiset erityispiirteet sekä se, että tuulivoimaloista saattoi aiheutua häiriöitä tuulivoimalan varsinaista rakennuspaikkaa laajemmalle alueelle. Osayleiskaavan tarkoituksesta ja alueen erityispiirteestä susien keskeisenä elin- ja osin myös lisääntymisalueena seurasi, että kaavaratkaisussa ja sen perusteena olevissa selvityksissä ja vaikutusten arvioinneissa oli tullut kiinnittää erityistä huomiota yleiskaavan toteuttamisesta alueella esiintyville susille aiheutuviin vaikutuksiin.

Laadittujen selvitysten ja vaikutusten arviointien perusteella jäi huomattava epävarmuus siitä, kuinka merkittäviksi ja laaja-alaisiksi osayleiskaavan mahdollistamien tuulivoimaloiden alueiden rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat haitalliset vaikutukset muun ohella susien liikkumisen ja reviirien käytön kannalta muodostuvat. Kun lisäksi otettiin huomioon, että kysymys oli osayleiskaavasta, jota sai käyttää yleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena, sekä rajalliset mahdollisuudet susien keskeisen elin- ja lisääntymisalueen huomioimista koskevien ehtojen asettamiseen lupamenettelyssä, osayleiskaavaa varten ei ollut laadittu sellaisia selvityksiä ja vaikutusten arviointeja, joiden nojalla olisi ollut mahdollista luotettavasti arvioida sitä, oliko kaavassa osoitettujen tuulivoimaloiden alueiden toteuttaminen sovitettavissa asianmukaisesti yhteen luonnonarvojen vaalimista koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen kanssa. Myöskään luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa kiellettyjen vaikutusten aiheutumista ei ollut laadittujen selvitysten perusteella mahdollista poissulkea. Osayleiskaava ei siten perustunut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin.