Hämeenlinnassa pohdittiin Evon kansallispuistoa ja tiedekansallispuistoa

Olemme esittäneet kansallispuistoa Evon alueelle kolmesti – viimeksi vuonna 2020. Tilaisuudessa syvennyttiin Evon luontoarvoihin, Helsingin yliopiston tutkijoiden kehittämään tiedekansallispuistokonseptiin sekä Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston mahdolliseen rooliin hankkeen edistämisessä.

Tilaisuuden avasi Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Ina Rosberg, joka esitteli aloitteen taustaa ja nykytilannetta. Evolle ollaan parhaillaan laatimassa osayleiskaavaa, ja kansallispuistohanke voisi integroitua suunnitelmallisesti osaksi alueen tulevaisuutta. Rosberg toi esille Evon merkityksen monimuotoisuuden tutkimuksessa sekä mahdollisuudet nostaa alue kansainvälisesti tunnetuksi kohteeksi.

Kirjailija Juha Kauppinen korosti puheessaan kokonaisvaltaisen luonnonsuojelun merkitystä – yksittäisten lajien sijaan on tarkasteltava koko ekosysteemin terveyttä. Hän vertasi luonnon monimuotoisuutta sipuliin, jonka uloimmat kuoret ovat haavoittuvimpia lajeja. Esimerkiksi punahärön kaltaiset erikoistuneet lajit ovat riippuvaisia Evon kaltaisista elinympäristöistä. Kauppinen ilmaisi huolensa Etelä-Suomen metsien heikentyvästä tilasta ja totesi, että Hämeenlinnan seudun metsien erityispiirteet voisivat tarjota vahvan perustan kansallispuistolle, josta tulisi alueellinen ylpeydenaihe.

Lammin biologisen aseman tutkimuskoordinaattori John Loehr esitteli Helsingin yliopiston kehittämää tiedekansallispuistokonseptia. Evon pitkä tutkimushistoria, yli 600 tieteellistä julkaisua sekä lukuisat kansainväliset hankkeet tekevät siitä ainutlaatuisen kohteen. Tiedekansallispuiston tavoitteena olisi yhdistää luonnonsuojelu, tiede ja kansalaisten osallistaminen. Loehr korosti erityisesti tutkimuksen pitkäjänteisyyden, suojelustatuksen ja yhteisöllisyyden merkitystä. Hän näki myös mahdollisuuksia kehittää alueelle tiedematkailua, kansainvälisiä retkiä ja tieteellistä opetusta.

Yleisökeskustelussa nousi esiin useita näkökulmia. Monet korostivat Evon ainutlaatuisuutta sekä alueen arvoa identiteetin ja matkailun kannalta. Paikalla olevat valtuutetut ilmaisivat toiveen selkeästä ja ytimekkäästä infopaketista, jossa esitetään tiedekansallispuiston hyödyt taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti. Lisäksi todettiin, että paikalliset tutkimuslaitokset voisivat toimia aktiivisina toimijoina rahoituksen hakemisessa ja hankkeiden toteuttamisessa, mikä tukisi tiedekansallispuistohankkeen edellytyksiä edetä käytännössä. Keskustelu osoitti, että aihe herättää vilpitöntä kiinnostusta – mutta vaatii vielä viestinnällistä kirkastamista.

Tilaisuus vahvisti käsitystä siitä, että Evolla on poikkeukselliset edellytykset toimia kansallispuistona, joka ei ainoastaan suojele luontoa vaan myös tukee tiedettä, koulutusta ja aluekehitystä.

Teksti ja kuva: Johanna Suvi Maarit Väänänen