Kaupunkiluonto turvapaikkana

Suomen vanhojen metsien kadotessa ja talousmetsien nuortuessa kaupunkien pirstaleinenkin luonto nousee arvoon arvaamattomaan. Monet lajit ovat levittäytyneet urbaaniin ympäristöön ja kaupunkien virkistysmetsiin vanhojen puiden ja saalistusapajien perässä. Kun tehometsätalous vie maaseudun metsistä vanhat järeät pesäpuut ja muuttaa saaliseläinten kantoja, voi kaupunkiluonnosta löytyä turvapaikkoja eläimille. Kaupungin täytyy kuitenkin täyttää tietyt vaatimukset. Millainen tahansa kivikaupunki ei kelpaa.

Luonnonsuojelija-lehti esittelee kolme lajia, jotka kaupunkilainen voi tavata omassa lähiluonnossaan. Pohjanlepakkoa voi etsiskellä iltahämärissä katulampun valokeilasta hyönteisiä metsästämästä. Liito-oravan nähdäkseen kannattaa hakeutua varttuneeseen sekametsään, josta löytyy kolopuita. Kanahaukka tarvitsee pesälleen iäkkään järeän puun. Missä sepelkyyhky kujertaa, saattaa myös kanahaukka metsästää.

Sepelkyyhkyjen perässä kaupunkiin

Sepelkyyhkyn kujerrusta alkoi kuulua Suomen kaupungeissa 1990-luvulla entistä useammin. Sama ilmiö oli havaittu eteläisemmässä Euroopassa jo aiemmin. Luonnontieteellisen museon yli-intendentti Aleksi Lehikoinen kertoo, että ilmiö selittyy osittain sillä, että kaupungeissa on tiettyjä yleispetoja vähemmän kuin maaseudulla. Kaupungit ovat olleet turvallisempia ympäristöjä sepelkyyhkylle. Niille on löytynyt myös ravintolokero, jota kesykyyhky ei pysty hyödyntämään.

”Saaliseläimet tulevat ensin. Pedot reagoivat viiveellä. Nyt kanahaukat ovat löytäneet kaupunkeihin, joten sepelkyyhkykanta saattaa tasapainottua. Niin luonto toimii”, Lehikoinen toteaa.

Kanahaukka sietää suhteellisen hyvin ihmisen aiheuttamaa häiriötä, mutta tarvitsee riittävän isokokoisia puistoja ja puun, joka kestää sen pesän painon. Korkeista rakennuksista ja puista käsin se iskee silmänsä ja kyntensä kaupungin puluihin, kyyhkyihin, varislintuihin, jäniseläimiin ja rottiin. Helsingissä meri tuo tarjolle myös lokit, jotka ovat oppineet hyödyntämään ihmisen tuottamaa jätettä ja korkeita taloja.

”Kerrostalot ovat vähän kuin meren luotoja, joille minkit ja supikoirat eivät ui. Katoilla esiintyy vain vähän häirintää, mistä lokit hyötyvät”, Lehikoinen havainnollistaa.

Kun lokit menestyvät, hyötyy myös kanahaukka.

”Helsingissä kanahaukan pesiä on havaittu Hietaniemen hautausmaalla ja Olympia-stadionin lähettyvillä. Keskuspuistossa ja Viikin Vanhankaupunginlahdella pesii monta paria”, Lehikoinen kertoo.

Linnut huomioivasta kaupungista löytyy riittävästi viheralueita, puustoisuutta ja kosteikkoja. Pesämetsän tai puun kaataminen ovatkin kaupunkilaiskanahaukan suurin riski.

Kaupungissa kanahaukka saattaa kuitenkin säästyä petovihalta siinä missä maaseudun ja taajamien kanahaukkoja on syytetty kanalintukantojen heikentymisestä. Kanahaukan kanssa samoilla apajilla saalistavia metsästäjiä kanalintukantojen tila on harmittanut. Tapio Solonen toteaa kuitenkin Linnut-vuosikirjan (2022) artikkelissaan, että ”lintukantojen hupenemiseen ovat vaikuttaneet ennemminkin rajut muutokset metsäympäristöissä ja ilmastossa, joiden seurauksista myös kanahaukka on saanut osansa”.

Suo kanahaukalle pesintärauha

• Puolusta olemassa olevia metsäsaarekkeita esimerkiksi toimimalla Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksessä.
• Anna pesintärauha. Liian innokkaat valokuvaajat voivat häiritä pesintää kriittisenä aikana.

Liito-orava linnunpöntössä

Yhä useammin käpytikan kovertama kolo vanhassa havisevassa haavassa löytyy kaupunkimetsästä tai taajaman ihmisasutuksen liepeiltä. Ja yhä useammin sieltä kurkistaa isosilmäinen vikkelä otus, joka ampaisee liitoon illan hämärtyessä. Kyseessä ei ole lintu eikä lepakko vaan ainoa liitävä nisäkkäämme liito-orava.

”Liito-oravan voi tavata nykyään Vaasasta Joensuuhun ja Turusta Kajaaniin. Se on levinnyt metsärakenteen muutoksen ajamana taajamiin, kun maaseudun talousmetsät hakataan entistä nuorempina ja puusto on monin paikoin yksipuolista”, kertoo Liito-orava LIFE -hankkeen koordinaattori Ari Jäntti Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Kaupungeissa liito-orava sinnittelee pienilläkin metsäsaarekkeilla, mutta tarvitsee ympärilleen sekametsää, josta se löytää puiden lehtiä, silmuja ja norkkoja syödäkseen. Kaupunkimetsästä olisi hyvä löytyä ainakin harmaaleppää, tervaleppää ja haapaa. Kookkaiden kuusten oksilta liituri ponnistaa liitoon. Syksyn tullen liito-oravalle maistuvat myös marjat.

Jäntin mukaan city-liito-oravalla saattaa olla sen selviytymistä tukevia ihmisystäviä enemmän kaupunkiympäristössä kuin talousmetsävaltaisilla alueilla. Ihmisten asentamat linnunpöntöt ja oravan hylkäämät risupesät lähelläkin pihapiiriä kelpaavat myös tälle nappisilmälle. Kaupunkien virkistysmetsistä pitävät niin asukkaat kuin liito-orava. Taajamissa se ei myöskään kohtaa niin paljon petoja kuin maaseudun metsissä.

”Esimerkiksi viirupöllöt eivät kaupunkiympäristöön herkästi tule. Toisaalta siellä elää kissoja ja kärppiä. Ihmisten pihat antavat liito-oravalle turvaa ja se voi pesiä rakennuksissakin. Välillä taloa kunnostamaan ryhtyneet ihmiset törmäävät liito-oravaan ja ovat ihmeissään. Silloin on haettava kaupungilta ohjeistusta.”

Toki liito-orava joutuu elämään paineen alla kasvukeskuksissa, joissa yhä uusia sen elinalueita kaavoitetaan rakentamiseen. Keltaiset papanat keväthangilla saavatkin toistuvasti kokoaan suuremman myrskyn aikaiseksi, kun luontoarvot ja levittäytyvä kaupunki kohtaavat. Jos kaupunkimetsässä sattuu silmätysten liito-oravan kanssa, on metsä puolustamisen arvoinen. Liiturin elinalueekseen kelpuuttamassa metsässä elää laaja kirjo muita lajeja.

Olennaista liito-oravan selviytymiselle onkin huolehtia kaupunkien viheryhteyksien katkeamattomuudesta, jottei puusta toiseen liitävän olennon matka katkea valtaväylään tai uuteen asuinalueeseen.

Kaupungissa liito-oravan kotimetsä ei kuitenkaan katoa yhtä yllättäen kuin maaseudulla saattaa käydä.

”Virkistysmetsät voivat olla turvatumpia kuin talousmetsät, jotka saattavat hetkessä humahtaa liito-oravan alta”, Jäntti toteaa.

Ilmoita liito-oravahavainnot

• Ilmoita havainnot laji.fi -sivustolle. Sen voi tehdä esimerkiksi Mobiilivihko-sovelluksella. Voit lähettää kopion myös metsäkeskukselle ja kunnalle.
• Täytä lomake tarkasti ja merkitse kartalle papanat, kolopuut ja risupesät. Huomaa, että liito-oravahavaintojen paikkatietoja ei pitäisi karkeistaa vaan ilmoittaa tiedot tarkasti. Tiiviissä kaupunkiympäristössä liito-oravan elinympäristöjä ja kulkuyhteyksiä on kartoitettava ja merkittävä ylös jopa yksittäisen puun tarkkuudella. Liitä mukaan myös valokuva papanoista aina kun mahdollista.
• Liito-orava kuuluu Suomessa tiukan lajisuojelun piiriin. Tietämättömyys liito-oravan olemassaolosta hankealueella tai sen vaikutuspiirissä ei vapauta toimijoita velvollisuudesta suojella liito-oravaa.

Valoa sietävä pohjanlepakko

Pirstaleisessa kaupunkiluonnossa pärjäävät parhaiten sopeutuvaiset yleislajit, joiden ruokavalio joustaa tarjolla olevien saaliiden suhteen ja jotka osaavat hyödyntää ihmisen rakentamaa infrastruktuuria. Tällainen on pohjanlepakko, joka kelpuuttaa saalistusapajikseen korttelipihat ja saapuu paikalle katulamppujen syttyessä. Se lepää ullakoilla ja kattorakenteiden koloissa.

Pohjanlepakon valttikortti muihin lepakoihin verrattuna on sen valonsietokyky. Pohjoisen luonnon valoisiin kesäöihin sopeutuneena se jopa hyödyntää kaupunkien katuvalaistusta. Kun katulamput keräävät hyönteisiä valopiiriinsä, saa pohjanlepakko helpon aterian.

Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, miten kaupungit valaistaan. Graduntekijä Valeria Valanne seurasi lepakoita Helsingin ja Espoon keskuspuistoissa. Hän havaitsi, että Espoossa lepakot hakeutuivat natriumlamppujen hehkuun saalistamaan. Helsingin puolella käytössä olivat led-valot, jotka eivät vedä puoleensa hyönteisiä. Niiden lähelle lepakot eivät tulleet.

Pohjanlepakko voi hyötyä myös kaupunkien lämpösaarekkeista, joita syntyy betonirakenteiden säilyttäessä lämpöä. Kaupungeissa on vähemmän lepakon luontaisia vihollisia, vaikka välillä pöllöt tai nuolihaukka saattavat napata tämän lentävän nisäkkään.

Vaikka pohjanleppako löytää lepopaikan vintiltä ja hyönteisaterian katulampun valosta, kohtaa se kaupungissa vaaroja.

”Lepakoita jää auton alle jonkin verran. Luonnontieteellisessä museossakin on museonäytteinä auton alle jääneitä tai autoon törmänneitä lepakoita. Joskus lepakot myös häädetään pois ullakolta. Kaupunkien ravintomaisema ei ole tasainen. Paikoitellen ravintoa on paljon tarjolla, mutta toisaalta peitteistä pinnoitettua maata on paljon, eikä sellaisessa maastossa synny paljon hyönteisiä”, kertoo Luonnontieteellisen museon suunnittelija Eeva-Maria Tidenberg.

Auta lepakkoa kaupungissa

• Asenna lepakonpönttö nahkasiivelle päiväpiilopaikaksi.
• Mahdollista talvehtiminen järjestämällä kellariin tasaisen viileänkosteat lämpöolot.
• Vaikuta maankäytön suunnitteluun: vaadi kaupunkiin puistoja ja metsäyhteyksiä.
• Suhtaudu muunlajisiin myönteisesti ja rauhanomaisesti. Salli muutama lepakonpapana parvekkeella.