Maa- ja metsätalousministeriö perustelee tappokiintiötä muun muassa sillä, ettei suomalaisten sietokyky ilveksen suhteen tulisi vastaan. Lisäksi perinteiden ylläpitäminen ja ”paikallisyhteisön sitouttaminen ilveskannan suotuisan suojelun tason säilyttämiseen” olivat mukana perusteluissa.
Kyselytutkimusten mukaan suomalaiset eivät kuitenkaan pelkää tai vihaa ilvestä. Poronhoitoalueen eteläpuolella ilveksen aiheuttamat vahingot esimerkiksi kotieläimille ovat myös niin pienet, ettei silläkään tappokiintiötä voi perustella. Ilves on rauhoitettu ja EU:ssa tiukasti suojeltu laji, jota ei saa metsästää. Siksi metsästystä kutsutaan kannanhoidolliseksi ja myönnetyt luvat ovat poikkeuslupia.
Luonnonsuojeluliitto on kritisoinut ilveksen ylisuurta tappokiintiötä vuosi toisensa perään.
”Ilveskannan hoidosta päättäessä muiden kuin metsästäjätahojen toiveet sivuutetaan toistuvasti”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola.
Luontomme ainoa kissaeläin metsästettiin lähes sukupuuttoon 1900-luvun alkupuolella, mutta nykyään ilves on elinvoimainen laji, jolla on tärkeä rooli Suomen luonnossa.
Ilveksen metsästyksessä on Veistolan mielestä täysin sivuutettu myös kauriskannan kasvu, mitä ilves luonnollisesti rajoittaa. Kauriskanta on tuplaantunut vuosikymmenessä muun muassa avohakkuumetsätalouden takia. Valkohäntäkauriit aiheuttavat tuhoa puutarhoissa ja ovat vaaraksi liikenteessä. Lisäksi ne ylläpitävät suurta puutiaskantaa. Valkohäntäkauris on vieraslaji, joten Veistola muistuttaa, että ilveskannan vähentäminen näin suurella prosentilla on myös maa- ja metsätalousministeriön vieraslajistrategian vastaista.
Suomen luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset valittivat paikallisiin hallinto-oikeuksiin omien alueidensa kaatoluvista. Luonnonsuojeluliitto keräsi lokakuussa lahjoituksia valitusten mahdollisiin oikeudenkäyntikuluihin. Lahjoituksia saatiin ennätysmäärä, yli 50 000 euroa.
