Maailman kaunein saaristo

Vaikka olen lounaisrannikolta kotoisin, on meri tuntunut etäiseltä ja arvaamattomalta. Vasta viime vuosina olen alkanut tehdä rauhaa meren ja rannikkoidentiteettini kanssa. Haluan selvittää, millainen on saaristo, jota kutsutaan maailman kauneimmaksi.
Saaristomeren kansallispuistossa kohtaa ainutlaatuisia ja toinen toistaan erilaisempia elinympäristöjä. Elonkirjo on monimuotoisimmillaan juuri Saaristomerellä. Monet alueen luontotyypeistä ovat kuitenkin uhanalaisia, ja luontokato uhkaa Saaristomerellä niin pinnan alla kuin ylläkin.

Kun liikun Saaristomerellä, ihailen saariston kauneutta, joka ilmenee monin eri tavoin. Meren pieksämissä paljaissa luodoissa on karua viehätysvoimaa. Lehdesniityillä kulkiessa taas tuntuu kuin olisi astunut aikakoneeseen. Melkein odottaa näkevänsä hetkenä minä hyvänsä tarmokkaan saaristolaisemännän lehdestämässä karjalle kerppuja talviravinnoksi.

Perinnemaisemien hoito herättää pohtimaan sitä, kuinka ihmisellä on kyky myös vaalia monimuotoisuutta.

Lehdesniittyjä ja muita perinnemaisemia hoidetaan Saaristomerellä nykyään laiduntamalla ja talkoovoimin yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Perinnemaisemien hoito herättää pohtimaan sitä, kuinka ihmisellä on kyky myös vaalia monimuotoisuutta. Saariston perinnebiotoopit kertovat siitä, kuinka ihmisen toiminta luonnossa voi myös synnyttää uskomattoman rikasta monimuotoisuutta ja ylläpitää elonkirjoa. Pystymme halutessamme hyvään.

Kuivat kesät kurittavat Saaristomeren luontoa kuitenkin yhä useammin ilmaston kuumenemisen myötä. Olo on epätodellinen, kun katsoo Saaristomerellä elokuun alussa ruskaisia maisemia. Värien kirjosta ei osaa iloita, koska ajoitus on väärä. Mistä riittää jatkossa laidunnettavaa eläimille ja miten käy perinnemaisemien?

Osa saariston kauneutta ja monimuotoisuutta on myös se, että sää voi muuttua hetkessä. Merta oppii kuuntelemaan ja kunnioittamaan. Kun kiikkuu kiikkerässä veneessä aaltojen armoilla, tuntee itsensä hyvällä tavalla pieneksi. Sitäkin oppii rakastamaan, kun meren viileät ja suolaiset pärskeet paiskautuvat vasten kasvoja, vaatteet ovat läpimärät, eikä tuttujen saarien ääriviivoja enää erota sateen keskeltä.

Saara Kallio
Luonnonsuojeluliiton talkoolainen ja
Forum Marinumin tapahtumatuottaja