Voimalinjojen luonto yllätti

Lempipaikkani on jo lapsuudesta ollut sama paahteinen aukio, joka sijaitsee Hausjärven Hikiällä voimalinjojen alapuolella. Silloin kun vanhempani keräsivät läheisistä metsistä mustikoita, kangasrouskuja tai puolukoita, saatoin yksinäni tutkia pientä aukiota ja erityisesti siellä eläviä hyönteisiä.

Samalla aukiolla olen tavannut ensimmäistä kertaa lukemattomia hyönteislajeja: kyrmypalokärpäsen, hietikkokiitäjäisen, merkkihypykin, pikkuriikinkukkokehrääjän, pajunirkon, matarakiitäjän, okrasepän, teräspiilopään, viirukuonoluteen, kangassirkan, kangastöpökatin, korpikukkajäärän, äimäpistiäisen, hoikkalaakatylpön ja ties kuinka monta muuta.

Vuonna 2012 tajusin tehneeni alueelta merkittävän hyönteishavainnon. Jo parina vuotena aiemmin olin löytänyt sieltä yksittäisiä toukohärkiä, joiden oletin olleen sinitoukohärkiä, koska äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltuja isotoukohärkiä ei ollut löydetty mistään useampaan vuoteen. Kun sitten tutkin tuntomerkkejä tarkemmin ja pyysin asiantuntijoilta apua, selvisi, että ne todella olivat isotoukohärkiä. Parhaimpina vuosina yksilöitä oli niin paljon, että alueella piti varoa jokaista askeltaan, ettei olisi astunut kuoriaisten päälle.

Sittemmin voimalinjatolpat on uusittu ja alue on kokenut kovia. Myöskään toukohärkiä ei ole näkynyt niin runsaasti kuin aiemmin, mutta toisaalta voimalinjat varmistavat, että alueen kasvillisuutta täytyy raivata säännöllisesti, eikä se pääse pusikoitumaan. Tällaiset paahdealueet ovat monille harvinaisille ja uhanalaisille hyönteisille viimeisiä turvasatamia.