Luontopiha yllättää aina

”Muuttaessamme Kirkkonummelle asuntomme piha oli pelkkää vähälajista kuivunutta nurmikkoa. Pohdin tilannetta ja halusin, että paikalle istutetaan niitty- ja muita väheneviä luonnonkasveja sekä vanhoja osin uhanalaisia koristekasveja. Päätin kylvää ja istuttaa kasveja ja pensaita, jotka houtkuttelevat perhosia, pölyttäjiä ja muita hyönteisiä. Kiertelin myös pyörällä lähiseudun joutomaita ja ojanpenkereitä metsästäen hyvien kasvien siemeniä tai jopa kokonaisia kasveja juurineen, jos esiintymä oli hyvä.

Nykyisin 200 neliömetrin kokoiseen pihaani mahtuu kunnolla noin 40 lajia. Hoitoperiaatteena on, että kasvit saavat itse vallata alueita. Jotkut leviävät, toiset väistyvät.

Luontopihan yksi hyvä puoli on, että sitä ei tarvitse paljon hoitaa, keinolannoittaa tai kastella.

Luontopihan yksi hyvä puoli on, että toisin kuin puutarhamyymälöiden ulkomaisia koristekasveja ja pensaita, sitä ei tarvitse paljon hoitaa, keinolannoittaa tai kastella. Se kestää Suomen kesien olosuhteita.

Luontopiha on siis ekologisesti kestävä, lajistoltaan rikas luontopaikka. Syntyvät kasvijätteet kannattaa kärrätä kompostikasaan, jossa kovakuoriaiset ja muut hyvät ötökät viihtyvät. Ne puolustavat sitten luontaisesti pihaa tuholaisilta. Avuksi voi houkutella lintuja pönttöjä ripustamalla.

Minua kiinnostaa kasvien välinen kamppailu tilasta sekä niiden esteettinen moninaisuus ja kauneus. Vanhat suomalaiset maatiaiskasvit ja monet muinaistulokaslajit ovat kauniita ja tuovat ihania tuoksuja ja yllättäviä perhosia joukolla luontopihalle.

Kannattaa kerätä ympäristöstä talteen hyvien kasvien siemeniä. Niitä voi sitten kylvää kaupunkien ja kylien joutomaa-alueille, ratapenkereille ja puistojen kasvittomille ja vähäruohoisille paikoille. Se on puutarhurin sissitoimintaa luonnon hyväksi!”

Riku Cajander
Biologi, tietokirjailija, Luonnonsuojeluliiton aktiivi ja varavaltuutettu