Mauri Rautkari on kiertänyt luontokohteissa ympäri maailmaa – ”Seikkailujen ja seu­ra­pii­rie­lä­män takana on aina ollut luonto”

90-vuotias Mauri Rautkari määrittää luontorakkautensa heräämishetken sotavuosiin 1939–1944, jolloin perhe joutui pakenemaan pommituksia kesämökilleen Lohjajärven Piikonpirttiin. Maurille lankesi vanhimpana lapsena perheen ruuanhankinta isän ollessa rintamalla. Marjastus, sienestys ja kalastus tulivat tutuiksi. Kesällä 1942 kymmenvuotias Mauri sai isältään Geco-pienoiskiväärin desanttien varalle. Sillä poika oppi metsästämään oravia, teeriä ja rusakoita. Syksyisin tähtäimessä olivat telkät, sepelkyyhkyt ja pyyt. Myös kurrimaidossa liotetut närhet ja varikset kuuluivat sotavuosien ruokavalioon.

”Noina vuosina opin lukemaan luonnon kirjaa. Myöhemmin tulivat valokuvaus ja lintulaskennat, jotka syvensivät luontorakkautta. Olen rengastanut 55 000 lintua ja saanut erikoiskunniakirjan rengastustoimistolta sekä Birdlifen kultaisen ansiomerkin”, Rautkari kertoo.

Sittemmin elämä on vienyt Rautkarin Piikonpirtistä Buckinghamin palatsiin asti. Liikemetsänhoitajaksi opiskellut mies loi uran yritysmaailmassa. Omia bisneksiäkin miehellä oli laidasta laitaan: Lahjatukku, äänilevy- ja musiikkikustantamo Anuco sekä antiikkigalleria Mix-Max.

Suuri elämänmuutos koitti, kun Rautkaria pyydettiin Maailman luonnonsäätiö WWF:n Suomen pääsihteeriksi. Rautkari kääri hihat ja alkoi kokeneena yrittäjänä ja verkostoitujana hankkia varoja luonnonsuojeluun. Ote oli heti kansainvälinen.

Tutuiksi tulivat niin Brasilian Amazonin Kayapo-intiaanien tavat elää sademetsässä kuin Alankomaiden prinssi Bernhardin perustama 1001-klubi, johon Rautkari henkilökohtaisesti kutsuttiin. Sen jälkeen ovet avautuivat presidentti George Bush vanhemman kotiin Washingtoniin ja linturetkille Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan ja Sir David Attenborough’n kanssa.

”Olen lentänyt prinssi Philipin kanssa Queen Elisabeth -suihkarilla, jota hän itse ohjasi vierailullamme Pakistanissa. Seikkailujen ja seurapiirielämän takana on aina ollut luonto. Olemme yrittäneet vaikuttaa eri valtioiden päämiehiin, jotta he suhtautuisivat ympäristönsuojeluun suopeasti. Esimerkiksi Pakistanissa eli hyvin harvinainen vuoripukki. Sanoimme presidentti Ghulam Khanille, että haluamme prinssi Philipin kanssa mennä vuorille katsomaan sitä. Valtaapitäviä täytyy motivoida ja selittää, miksi heidän apuaan tarvitaan.”