Luontoretkiltä saa kipinää luontokadon torjuntaan – Markku Kinnunen tutustui luonnonsuojeluun ja vastustaa nyt kaivoshanketta

Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset järjestävät kaikille avoimia retkiä aina Hangon eteläkärjestä Käsivarren Lappiin saakka. Retkillä nautitaan luonnosta, sen itseisarvosta ja terveysvaikutuksista. Lisäksi retket tarjoavat oivan mahdollisuuden oppia luonnon monimuotoisuudesta ja luontokadosta.

Retkiin hurahtanut

Mirja Reijonen liittyi Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen eli Helsyn jäseneksi 1980-luvulla, mutta ensimmäiselle Helsyn retkelle hän osallistui vasta Luonnonkukkien päivänä 2008.

”Kun jää eläkkeelle, pitää harrastaa, etteivät mieli ja ruumis rapistu. Minulla alkoi olla myös vaivoja, joihin liikunta auttaa”, Reijonen kertoo.
”Koska en viihdy kuntosaleilla, innostuin retkistä. Joka aamu katsoin Hesarin Minne mennä -palstalta, mitä olisi tarjolla.”

Reijonen on oppinut retkillä jalopuulehtojen, tervaleppäluhtien ja vieraskasvien merkityksen Helsingin luonnossa. Retket ovat synnyttäneet myös himon oppia lisää niin luontotyypeistä, käävistä, kimalaisista kuin käärmeistäkin.

”Luonnon monimuotoisuudesta saati luontokadosta ei nuoruudessani vielä puhuttu. Kymmenen vuotta Helsyn aktiivina on saattanut minut ajan tasalle. Olen siitä tosi ylpeä”, hän toteaa.

Sittemmin Reijonen on järjestänyt lukuisia Helsyn retkiä. Lisäksi hän kamppailee luontokatoa vastaan vieraskasvitalkoissa sekä dokumentoi lähiluonnon muutosta kamerallaan.

Täyskaupunkilainen luonnonsuojelija

Markku Kinnunen muutti eläkepäivillä Tampereelta Nokian Siuroon, jossa hän tapasi Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistyksen Kaija Helteen. Sitä kautta Kinnunen päätyi mukaan retkille ja luonnonsuojelutoimintaan.

”Olen syntyjäni hesalainen kerrostaloihminen. En työssäoloaikana tiennyt luonnosta juuri mitään”, Kinnunen valottaa.

Nokian yhdistyksen retkistä Kinnusen mieleen on erityisesti jäänyt retki Knuutilan kartanon alueelle. Siellä on muinaisuoma, jossa on myös paljon haapoja ja liito-oravia.

”Kartanon viereen suunnitellaan uutta camping-aluetta, joka tuhoaisi ainutlaatuisen muinaisuoman. Se on siinäkin mielessä erikoinen paikka, että siellä kuulee hiljaisuuden”, hän kertoo.

Retkillä Kinnunen on oppinut luonnonsuojelukohteista ja siitä, kuinka metsien monimuotoisuutta voidaan säilyttää vaikkapa jättämällä lahopuuta ja harjoittamalla jatkuvaa kasvatusta.

Olen oppinut näkemään, mitä on tapahtumassa. Kaupunki levittäytyy pikkuhiljaa, ja asioita katsotaan rahan ja ihmisten, ei luonnon kannalta.

”Olen oppinut näkemään, mitä on tapahtumassa. Kaupunki levittäytyy pikkuhiljaa, ja asioita katsotaan rahan ja ihmisten, ei luonnon kannalta”, hän kuvailee.

Omalla ajallaan Kinnunen on perehtynyt muun muassa Nokian jääkauden aikaisiin rantamuodostelmiin.

”Esimerkiksi tuossa lähellä on viiden kukkulan kalliot, jotka maanomistaja meinasi hävittää. Kalliot ovat Ancylusjärven rantakalliot ja kaunista ulkoilualuetta. Niistä ja kultakaivoshankkeista olen kirjoitellut Nokian uutisiin aika terävästi”, Kinnunen kertoo.

Luonnon puolesta luovasti

Retkeily on ollut kiiminkiläiselle Eija Keräselle aina tärkeää. Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen retkikerhoon Keränen päätyi tuttavansa Saara Salmelan kautta.

”Saara kertoi luontoretkistä, ja missä he retkillä kulkivat. Saara tuntee biologina kasvit, veden ja kaikkea luonnosta. Ihastelin Saaran osaamista ja kysyin, pääsenkö mukaan”, Keränen kuvailee.

Ensimmäinen retki, jolle Keränen retkikerhossa osallistui, suuntautui Viinivaaran lähteille. Teemana olivat veden haltijat.

”Viinivaaran lähde on uskomaton paikka – pyhyys koskettaa. Olen käsityöammattilainen, ja luonto antaa paljon luovuutta. Viinivaara innoitti minut toteuttamaan haltijapuvuston”, hän kertoo.

Luonnonvedet ovat Keräselle muutenkin tärkeitä. Hän saa voimaa kotinsa lähellä virtaavasta Kiiminkijoesta ja puolustaa Viinivaaraa.

”Lähteistähän täällä Oulussa taistellaan, mutta Viinivaara on sellainen eliksiiri, jota ei missään nimessä saisi valjastaa. Lähteet täytyisi säilyttää hätävarana meille ihmisille”, Keränen pohtii.

Luontoa puolustavat myös Keräsen tekemä Maahis-Manu-puku ja siihen liittyvä draama, jossa haltijat kehottavat ihmisiä pitämään luonnon puhtaana.