Kaikki, mikä on uusiutuvaa, ei ole hyväksi ilmastolle ja luonnolle

Maapallon tila on vuosi vuodelta karumpi, ja se kertoo selkeästi, että meidän on uudistettava energiajärjestelmämme. Ilmastokriisi etenee nopeasti ja sen pysäyttämiseksi on toimittava nyt.

Kun fossiilisille polttoaineille haetaan vaihtoehtoja, katse kääntyy usein biomassaan. Metsäisenä maana tämä tarkoittaa Suomen kohdalla erityisesti puusta saatavia raaka-aineita, mutta muualla maailmassa vaihtoehtoja haetaan muun muassa oljesta, soijasta tai palmuöljystä. Joissain tapauksissa biopohjaisiin raaka-aineisiin luottaminen onkin toimiva vaihtoehto. Tarvitsemme energiaa ja fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon. Nopeassa kierrossa oleva biomassa tai teollisuuden jätteet voivat tuoda helpotusta päästövähennystalkoisiin.

Miksi sitten useat tahot, kuten tutkimuslaitokset, Suomen ilmastopaneeli, Suomen luontopaneeli sekä luonnonsuojelujärjestöt ovat huolissaan biomassojen energiakäytöstä?

1. Meillä ei yksinkertaisesti ole riittävästi maapinta-alaa korjata tai kasvattaa biomassoja määräänsä enempää kestävästi energiakäyttöön. Luontokadon pysäyttämiseksi on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota elinympäristöjen kestävään käyttöön, suojeluun ja ennallistamiseen. Todennäköisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi totuttua pienempiä hakkuumääriä.
2. Usein biomassoille on myös muuta, järkevämpää käyttöä: tarvitaan ruokaa tai rakennusmateriaaleja.
3. Toistaiseksi kasvien yhteyttäminen on ainoa tehokkaasti toimiva menetelmä poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Päästöjen vähentämisen ohella luonnon hiilinielujen kasvattaminen ja hiilivarastojen turvaaminen on tärkeintä, mitä voimme ilmastokriisiä torjuaksemme tehdä. Biomassan kerääminen ja polttaminen pienentää hiilinieluja.
4. Tarvitsemme ilmastotekoja nopeasti. Parhaimmillaankin metsäbiomassojen avulla päästövähennyksiä suhteessa fossiilisiin polttoaineisiin on tiedossa useiden vuosikymmenien päästä, pahimmillaan aiheutamme satojen vuosien hiilivelan. Poltettaessa kasviin sitoutunut hiili ei jää pitkäaikaiseen varastoon, vaan se palautetaan nopeasti takaisin ilmakehään.

Euroopan unionissa uusiutuvan energian käyttöä edistää uusiutuvan energian direktiivillä, jota uudistetaan parhaillaan osana EU:n Fit for 55 -ilmastopakettia. Uusiutuvan energian direktiivissä määritellään jäsenmaiden tavoitteet uusiutuvan energian määriksi, ja se, mitä näiden tavoitteiden puitteissa voidaan laskea uusiutuvaksi energiaksi. Yksi direktiivin puute on riittämättömät kriteerit biomassojen energiakäytölle.

Kriteereistä on kiistelty EU:ssa jo yli vuosikymmenen ajan. Silti uusiutuvan energian tavoitteiden täyttämiseksi poltetaan esimerkiksi suojelualueiden hakkuista peräisin olevia pellettejä tai Lapin ikimetsiä. Tähän asti direktiivi on epäonnistunut edistämään kestävä energiajärjestelmää. Sen lisäksi, että direktiivissä on paljon puutteita, sitä toimeenpannaan pienissä osissa, erillisinä delegoituina säädöksinä.

Biomassojen kestävyyden varmistamiseksi on olemassa jo monta hyvää periaatetta, jota noudattaa. Esimerkiksi jätehierarkia ja EU:n kiertotalousstrategia peräänkuuluttavat molemmat huomioimaan kaikki muut käyttömahdollisuudet ennen loppukäyttöä, eli tässä tapauksessa polttamista. Uusiutuvan energian direktiivin päivityksessäkin mainitaan biomassojen kaskadikäytön periaate, jonka mukaan raaka-aineita tulisi ohjata ensisijaisesti pitkäikäisiin ja kestäviin tuotteisiin ennen energiakäyttöä. Jätteiksi ei tulisi myöskään laskea raaka-aineita, joilla on monimuotoisuusarvoja luontoon jätettynä.

Viime viikolla Luonnonsuojeluliitto kommentoi parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevaa delegoitua säädöstä liittyen uusiutuvan energian kestävyyden todentaviin, kolmannen tahon myöntämiin sertifikaatteihin. Mielestämme sertifikaatit ovat hyvä tuki, mutta vastuu alkuperän kestävyydestä tulee silti säilyä yrityksillä itsellään.

Luonnonsuojeluliitto uskoo, että kestävällä bioenergialla on roolinsa uudessa energiajärjestelmässä. Uuden energiajärjestelmän perusta ovat kuitenkin polttoon perustumattomat uusiutuvat, joiden ilmastohyötyyn ei liity vastaavia epävarmuuksia. Fossiilisten polttoaineiden hinnan nousu ja turpeen alasajo lisäävät painetta biomassan polttamiseen, ja Marinin hallitukselta odotetaan yhä hallitusohjelman mukaisia toimia, jotta runkopuun polttaminen korvaavana energiana voidaan välttää. Toivottavasti EU-pöydissä uudistetaan kiinteiden biomassojen kriteerit niin, että ilmastohaitoilta ja luontokadolta voidaan välttyä tulevaisuudessa.

Liisa Toopakka

Kirjoittaja on suojeluasiantuntija. 

Lisätietoja