Toivo on polttoaine ilmastotyössä

Istuin heinäkuussa pohjoisen piilopirttimme portailla katsellen mitä ihmeellisintä auringonlaskua. Taivas värjäytyi purppuran violetiksi. Sitten ymmärsin: auringonlasku oli saanut värinsä metsäpalojen hiukkasista. Se hetki osoitti, että ilmastokriisiä ei pääse pakoon. Korjaan: ilmastokriisiä ei pidä paeta, vaan se täytyy kohdata.

Elokuussa julkaistu IPCC:n kuudes arviointiraportti kertoo, että ilmasto kuumenee nopeammin kuin arvioitiin. Vaikutukset näkyvät jo. Sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Ilmastokriisi on täällä helteenä, kuivuutena, rankkasateina ja hirmumyrskyinä.

Vaikka tiedot saavat palan nousemaan kurkkuun, ei pelolle tai kyynistymiselle saa antaa valtaa. Moni oli jo heittänyt toivon siitä, että kuumeneminen saataisiin pysäytettyä 1,5 asteeseen. Raportin mukaan se on kuitenkin edelleen mahdollista. Äärimmäinen tilanne vaatii äärimmäisen nopeita tekoja. Vuonna 2050 ihmisten aiheuttamat päästöt eivät saa olla enempää, kuin mitä maapallon hiilinielut pystyvät vastaanottamaan. Siihen on aikaa tänään 28 vuotta, 4 kuukautta ja 9 päivää. Hengitetään siis syvään ja jatketaan töitä.

Toivoa loi myös EU:n Fit for 55 -ilmastopaketti. Vaikka se ei ole täydellinen, se on kuitenkin maailman paras ilmastopaketti. Työkaluja löytyy myös yrityksiltä,
kunnilta ja kansalaisilta. Suomella on hyvät välineet ratkoa ilmastokriisiä, ja tänä syksynä pääministeri Sanna Marinin hallituksella onkin näytön paikka.

Jokainen suojeltu metsä, ennallistettu suo ja vapautettu virta auttaa luontoa sopeutumaan tuleviin muutoksiin. Luonnonmukaiset ratkaisut ovat myös parasta ennaltaehkäisevää työtä ilmastokriisissä, sillä niillä suojellaan sekä luonnon hiilivarastoja että luonnon sopeutumiskykyä. Ja ne tuovat ihmisille toivoa, joka on tärkeää polttoainetta kyynistymistä vastaan.

Voit lukea tämän lehden sivuilta, miten vanhan myllyn ympäristö muuttui luontoparatiisiksi, kun padon ohi rakennettiin ohitusuoma ja vieraslajeja kitkettiin. Ensin palasivat hyönteiset, sitten kalat, ja niiden perässä linnut, lepakot ja nisäkkäät. Alue on pieni, mutta se on hyvä esimerkki siitä, että jos haluamme saada aikaan muutosta, me voimme tehdä sen. Meillä on keinot muutokseen.

Elokuun viimeisenä lauantaina 28.8. vietetään Suomen luonnon päivää. Kohotetaan silloin malja suomalaiselle luonnolle! Nostetaan lippu salkoon, maistetaan mustikkapiirakkaa ja katsellaan tähtitaivasta telttaretkellä. Haetaan juhlasta voimaa puolustaa elämää maapallolla.

Liisa Hulkko,  20.8.2021